Olen ollut tunnin töissä. Ei ole enää MITÄÄN tekemistä. Olen hakenut muita töitä, mutten saa.

Niin tuttua, niin tuttua. Aluksi kun tulin työpaikkaani kaikkeen meni tietenkin enemmän aikaa, kun tehtävät oli uusia, mutta noin kuukauden jälkeen aloin ihmetellä että miten kaikki muut aina vaikuttavat niin kiireisiltä ja valittavat kun työpäivä ei riitä. Itsellä kun meni useimpina päivinä korkeintaan kaksi tuntia. Sitten jouduin sijaistamaan muutaman kuukauden yhden sairaslomalaisen tehtäviä ja vaikka hoidin kahden ihmisen työt, minulla meni edelleen vain pari tuntia, kolme jos oikein hidastelin. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota muihin ja mm. sijaistin syyslomia ym. ja tajusin että ei heilläkään ole kummoisesti hommia, hidastelu johtui tahallisesta tai tahattomasta tehottomuudesta. Ymmärrettävästi kaikki haluavat suojella omaa työpaikkaansa ja palkkaansa, ja siksi teeskentely. Joillekin myös sopii sellainen tahti, jossa aamun homma on vastata kahteen sähköpostiin, iltapäivällä kopioida muutama paperi, ja lopun aikaa voi viettää facebookissa tai kahvilla naapuriosaston kollegojen kanssa.

Minulla oli sama tilanne. Palkka oli todella hyvä, joten siedin sitä työtä neljän vuoden ajan. Pää oli lopulta räjähtää ja taisin olla lievästi masentunutkin. Mitä hyötyä on nousta aamuisin, mennä sinne työpaikalle ja lorvia siellä sen 8 h? Vaihdoin alaa täysin. Palkka putosi, mutta nyt sentään tiedän, että minulla on jokin funktio siellä työpaikallani. En kadu vaihdosta, aikaa  tästä yli 8 vuotta.

Vaihda hoitoalalle. Siellä saa monessa paikassa juosta pää kolmantena jalkana niistä säästösyistä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tilanteesi. Mun työpaikassani on sellainen tilanne, että väkeä rekrytoidaan nupit tutisten uusiin, hienoihin tehtäviin, ja vanhat mätänee hommien puutteessa. Sitten pomot ihmettelee, kun nämä uudet lähtee kolmen kuukauden kuluttua parempiin hommiin, kun se hieno ja jännä homma on lähinnä haukottelua.

Meidän vanhojen kohdalla tilanne on sellainen, että töitä riittää ehkä tunniksi - kahdeksi per päivä, ja sitten roikutaan netissä tai juoruillaan kavereiden kanssa. Pahin tilanne on heillä, jotka ovat vielä joutuneet esimiesten epäsuosioon. Yhdellä kollegalla voi olla yksi työtehtävä viikossa, ja sekin sähköpostin edelleenlähetys! Firmalla on todella paljon löysää rahaa, kun on varaa tällaiseen pelleilyyn. Tilannetta pahentavat ne nuoleskelijat ja työn sankarit, jotka joka tilaisuuden tullen valittavat kiirettä, mutta kun heille ehdottaa töiden jakamista, ne pitävät tehtävistään kiinni kynsin hampain.

Näinpä. En yhtään yllättynyt siitä hiljattain julkaistusta tutkimustuloksesta, jonka mukaan työpaikkojen tuottavuus nousi kun työviikkoa lyhennettiin muutamalla päivällä. Minullakin on töissä päiviä jolloin en kirjaimellisesti tee yhtään mitään.

Ajatus siitä, että töitä ei työnnetä syliin jatkuvalla syötöllä, kuulostaa monille unelmalliselta. Mutta jos työt eivät tarjoa riittävästi haastetta, seurauksena voi olla voimakas tylsistymiseen työssä, boreout. Se muistuttaa oireiltaan burnoutia eli uupumista, mutta johtuu pikemminkin haasteiden puutteesta kuin liiallisesta työstä.

Boreoutissa työntekijä saattaa hoitaa työt muutamassa tunnissa, jolloin suurin osa työntekijän ”työpanoksesta” hukkuu ajantappamiseen, kuten näennäisiin palavereihin tai tietokonepeleihin tai sosiaalisessa mediassa roikkumiseen.

Boreoutista kärsivät työntekijät ovat keskimääräistä vähemmän tyytyväisiä työssään, he suoriutuvat työssään heikommin ja he tekevät enemmän virheitä. Lisäksi kyllästyneillä henkilöillä on enemmän poissaoloja, jotta he välttäisivät ikävystymisen aiheuttajaa.

Tutkimusten mukaan boreout vahingoittaa yhtä paljon tai jopa enemmän hyvinvointia kuin burnout. International Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin yli 7 500:aa brittiläistä virkamiestä, selvisi, että useasti kyllästymisestä kärsivät henkilöt kuolivat kaksi–kolme kertaa todennäköisemmin sydän- ja verisuonitauteihin. Samanlaisia tuloksia on saatu myös muilla yksitoikkoista työtä tekevillä.

Tutkijoiden mukaan olennainen selitys tuloksille voi olla tylsistymisen aiheuttama stressi, mutta vieläkin enemmän kyse on heidän mukaansa epäterveellisistä tottumuksista: tylsistynyt ajautuu helpommin epäterveellisiin tottumuksiin, kuten humalahakuiseen juomiseen. Sitä kautta pyritään kohottamaan mielialaa ja tekemään elämästään mielenkiintoisempaa.

Usein boreoutista kärsivät työntekijät kuvaavat, että heitä ei innosta mennä töihin ja että heidän on vaikea tarttua töihin, vaikka niitä olisi kuinka vähän. Monet alkavat myös kokea fyysisiä oireita, kuten väsymystä ja jopa päänsärkyä. Lisäksi työpaikan vaihtoaikeet nousevat normaalia enemmän esille.

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006325351.html

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama tilanne. Palkka oli todella hyvä, joten siedin sitä työtä neljän vuoden ajan. Pää oli lopulta räjähtää ja taisin olla lievästi masentunutkin. Mitä hyötyä on nousta aamuisin, mennä sinne työpaikalle ja lorvia siellä sen 8 h? Vaihdoin alaa täysin. Palkka putosi, mutta nyt sentään tiedän, että minulla on jokin funktio siellä työpaikallani. En kadu vaihdosta, aikaa  tästä yli 8 vuotta.

Toimettomuus ja se tunne että ihan sama onko töissä vai ei, on todella masentavaa. Joskus kun olen ollut kipeänä useamman päivän ja palaan töihin, on todella lannistavaa huomata että on ollut lähes yhdentekevää että olin poissa.

Viihtyvyyttä lisäisi vähäsen jos töissä olisi kivoja työkavereita, joiden kanssa synkkaisi, mutta ei ole onnistanut siinäkään mielessä. Työpäivät todella ovat kuin olisi vankilassa. Avotoimiston takia ei voi oikein tehdä mitään muuta kuin tuijottaa sähköpostia ja laskea minuutteja seuraavaan taukoon tai kotiinlähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama tilanne. Palkka oli todella hyvä, joten siedin sitä työtä neljän vuoden ajan. Pää oli lopulta räjähtää ja taisin olla lievästi masentunutkin. Mitä hyötyä on nousta aamuisin, mennä sinne työpaikalle ja lorvia siellä sen 8 h? Vaihdoin alaa täysin. Palkka putosi, mutta nyt sentään tiedän, että minulla on jokin funktio siellä työpaikallani. En kadu vaihdosta, aikaa  tästä yli 8 vuotta.

Toimettomuus ja se tunne että ihan sama onko töissä vai ei, on todella masentavaa. Joskus kun olen ollut kipeänä useamman päivän ja palaan töihin, on todella lannistavaa huomata että on ollut lähes yhdentekevää että olin poissa.

Viihtyvyyttä lisäisi vähäsen jos töissä olisi kivoja työkavereita, joiden kanssa synkkaisi, mutta ei ole onnistanut siinäkään mielessä. Työpäivät todella ovat kuin olisi vankilassa. Avotoimiston takia ei voi oikein tehdä mitään muuta kuin tuijottaa sähköpostia ja laskea minuutteja seuraavaan taukoon tai kotiinlähtöön.

Mä oon sitten jotenkin poikkeuksellinen ihminen, koska kestän tätä tylsyyttä todella hyvin. Ihanaa että voi olla monta päivää pois mutta kukaan ei kaipaa :D.