Oletteko te, joita toinen (sopiva kumppani) ei saa tuntemaan oloanne paremmaksi kuin yksin tuntisitte, vähän mieleltänke köyhiä ihmisiä?
Siis olettaen, että itseksenne pidätte kyllä itsestänne, mutta ette usko esim. kenenkään muun pitävän? Minua kasvatettiin sanomalla, ettei minua voi kukaan sietää ja minulle on ainakin siitä paranemiseen hyvä kumppani elinehto. Säälin teitä, joista yksin oleminen on mahtavampaa, koska te ette siis usko kenenkään välittävän teistä ja rakastavan teitä. Kyllä hyvä ja oikea kumppani saa olon tuntumaan paremmalta ja hyvältä AINA, verrattuna typerään yksinelämiseen.
Eri asia tietenkin, jos itseä ei ole painettu alas ja haukuttu.
Kommentit (4)
Sinulla ei ole koskaan ollut ketään, joten koko aloitus on kuvitelmaa. Kuten narsistilla on, jos vaan löytyisi joku tarpeeksi täydellinen, mutta ei. Kukaan ei ole tarpeeksi korkealla tasolla. Haaveina vaan prinssit.
Se oma exä ei kelpaa. Ei tietenkään, koska kukaan ei voi narsistin mieltä korjata. Omat lapsetkin on vain taakka. Epäviihdyttäviä. Rahvasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole koskaan ollut ketään, joten koko aloitus on kuvitelmaa. Kuten narsistilla on, jos vaan löytyisi joku tarpeeksi täydellinen, mutta ei. Kukaan ei ole tarpeeksi korkealla tasolla. Haaveina vaan prinssit.
Se oma exä ei kelpaa. Ei tietenkään, koska kukaan ei voi narsistin mieltä korjata. Omat lapsetkin on vain taakka. Epäviihdyttäviä. Rahvasta.
On ollut kumppani, jonka kanssa olen alkanut voida paremmin kuin ilman häntä. Lasten isä nimenomaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sinä et tuon oman taustasi huomioiden ole pätevä säälittelemään ketään.
Ai siksi, että äitini halveksi minua? Ei se johdu minusta milläänlailla, eikä tarkoita, että olisin tippaakaan sinua huonompi.
Ap
No ehkä sinä et tuon oman taustasi huomioiden ole pätevä säälittelemään ketään.