Edellisten sukupolvien ihannointi

Uskoisin, että seuraava sukupolvin on aina ollut edellisen sukupolven mielestä mätä, siinä ei ole mitään erikoista. Poikkeuksellista nykyajassa on, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa pojat opettavat isiä (esim. tietotekniikassa jne.).

Jos talvisota syttyisi uudelleen tänään, tasan 80v myöhemmin, uskoisin, että meidänkin mätä sukupolvi yllättäisi periksiantamattomuudellaan.

Minä olen vaan tosi kyllästynyt siihen miten millekään ei anneta arvoa. Synnyin 1988 joten jouduin itsekin opettelemaan tietokoneen käytön, mp3-soittimen, ipodin, tabletin, älypuhelimen, erilaisten sovellusten ym. Ja todellakin joutuu opettamaan ja nämä 60-lukulaiset heittäytyy avuttomiksi "ai mitä jos vahingossa painaa tästä, no nyt palaa valo, ai miten tästä pääsee eteenpäin, meneekö rikki". Se on tuntikausia opettamista vaikka itsellä olisi ikää joku 25 ja vähän muutakin pitäisi tehdä, puhumattakaan tästä 31 vuoden iästä.. Ap

Sitten toisaalta, kun lukee vaikka 1910- alkupuolen mielipidekirjoituksia jne niin tällä hetkellä kirjoittelevat ihmiset palstoilla aika samanlaisia asioita.

Toivottavasti silti ihmiset ovat noista ajoista myös osanneet ottaa opiksi eivätkä toteuta samoja virheitä kuin silloin.

Jokainen joka sanoo ennen vanhaan kaikki oli paremmin joutaisi tulla lähetetyksi aikakoneella keskiajalle.

No kyllä. Ja sitten jos valitat rankasta arjesta pikkulasten kanssa niin "ennen tehtiin 10 lasta ja talon työt EIKÄ VALITETTU". Jeesus että ottaa aivoon. No tee sitten ne 10 mukulaa maataloon kun se kerran on sun mielestäs niin ihanaa????

Voiku tulis sota niin tietäisivät! Ei vaiskaan, sori, oli vaan pakko sanoa :D

Pakko sanoa ohiksena että sulhanen täytyy kyllä löytyä jo alle 25v. Koska 25 vuotta on vanhanpiian ikä! Näin minulle kuule opetettiin vielä 80- ja 90 -luvulla. Ja menin sit paniikissa naimisiin 26-vuotiaana, kun vihdoin sain jonkun lähtemään alttarille. Valinta oli kyllä huono, mutta en aio koskaan erota, koska avioliitto on tarkoitettu loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa ohiksena että sulhanen täytyy kyllä löytyä jo alle 25v. Koska 25 vuotta on vanhanpiian ikä! Näin minulle kuule opetettiin vielä 80- ja 90 -luvulla. Ja menin sit paniikissa naimisiin 26-vuotiaana, kun vihdoin sain jonkun lähtemään alttarille. Valinta oli kyllä huono, mutta en aio koskaan erota, koska avioliitto on tarkoitettu loppuelämäksi.

Äiti ei halua pitää näytillä omaa vihkikuvaansa. Seisoo siinä maha pystyssä naama nurinpäin, koska mummi käski ottaa ensimmäisen ukon joka vaan suostuu huolimaan ja karauttaa vihille tämän kanssa. Myönsi vuosien saatossa ettei olisi halunnut tehdä tätä saati saada lapsia. Käski mun tekemään toisin.

Oma äitini syntyi -32 ja kyllä minun täytyy myöntää, että tunnen itseni täydeksi vellihousuksi verrattuna häneen. Hän kasvatti kuusi lasta, neuloi aina itse tumput ja sukat. Ompeli vaatteet lapsille, kutoi matot ja poppanat, keräsi marjat ja sienet ja keitteli hilloja ja mehuja. Joka viikonloppu saimme pullaa. Hän eli vielä osan aikaa sellaisissa oloissa perheemme kanssa, että huuhteli lakanoita joessa, kun kotiin ei tullut vettä eikä ollut mitään pesukoneita. Äitini kävi päivätöissä ja muistan kuinka hän opiskeli iltaisin kansalaisopistossa ruotsia, koska hän tarvitsi sitä töissä. Äitini oli Karjalan evakkoja ja lapsuudessaan jo joutunut jättämään ktoinsa.  Isästämme ei äidille ollut tueksi ja turvaksi, sillä hän oli omia traumojaan alkoholiin hukuttanut sotaveteraani. Täytyy kyllä sanoa, että äidillä oli määrättömästi sisua. Toivoisin kuitenkin, että hän olisi saanut elää elämän, jossa sitä sisua ei olisi niin kovasti tarvittu, sillä vaikka äiti ei valittanut, hän itkeskeli kyllä toisinaan itsekseen, kun luuli, että lapset eivät kuulleet.