Ei tunnu kauhean palkitsevalta elämä esiteini-ikäisen äitinä
Lapsi tiuskii ja kiukuttelee kotona, testailee rajojaan esim. vinkumalla kotiintuloajoista lisäaikaa ja jättämällä koulutöitään huonosti hoidetuksi. Harmilliselta tuntuu. Itsellä ei kummoista ns. omaa elämää ole. Yritän luoda kaveruuksia, mutta vaikeaa se on kun muut tuntuu pääsevän vapaasti menemään ja minä tavallisesti viikonloput kotona ja arkisin lapsen treeneissä, komentamassa, vahtimassa ja ruokaa laittamassa.
Koskahan helpottaa?
Kommentit (18)
Meillä myös vähän samaa, ainakin läksyjen ja nukkumaanmenon kanssa on vinkumista. Lapsemme on 11v. Minkä ikäinen ap sun lapsesi on?
Sitten kun lapsi muuttaa kotoa ja aikuistuu. Siihen voi mennä aikaa. Tsemppiä, itselläni on tilanne missä yksi lentänyt pesästä, toinen pahimmassa teini-iässä ja kolmas esiteini. Raskasta on, tässä iässä lapset tuppaavat olemaan aika kiittämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös vähän samaa, ainakin läksyjen ja nukkumaanmenon kanssa on vinkumista. Lapsemme on 11v. Minkä ikäinen ap sun lapsesi on?
Saman ikäinen! Ap
Muista, että olet itsekin ollut esiteini-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun lapsi muuttaa kotoa ja aikuistuu. Siihen voi mennä aikaa. Tsemppiä, itselläni on tilanne missä yksi lentänyt pesästä, toinen pahimmassa teini-iässä ja kolmas esiteini. Raskasta on, tässä iässä lapset tuppaavat olemaan aika kiittämättömiä.
Joo ja periaatteessa tuntuu, että pitäisi olla paljon ns. omaa aikaa, kun lapsi pyörii harrastuksissa ja kavereiden kanssa niin paljon kun antaa mennä. Mutta sillä sekunnilla kun itsellä on joku oma homma kesken tai oma meno, niin lapsella on joku kriisi kaverin tai kadonneen tavaran tai minkä nyt milloinkin kanssa, ja huutaa kuin pieni sika jos ei saa huomiota heti. Ap
Emma K. kirjoitti:
Muista, että olet itsekin ollut esiteini-ikäinen.
Auttaa miten? Ap
Mitäs läksitte, kikkelis kokkelis.
Vierailija kirjoitti:
Emma K. kirjoitti:
Muista, että olet itsekin ollut esiteini-ikäinen.
Auttaa miten? Ap
Oletpa harvinaisen tyhmä, jos et ymmärrä.
Miksi ette miettineet näitä asioita silloin kun levititte jalkanne? Eikö tullut mieleen, että siitä söpöstä vauvelista kasvaa taapero, esiteini, teini ja aikuinen?
Itsellä aika helppoa, tosin mies hoitaa melkein kaiken. Miksi sun mies ei tee enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun lapsi muuttaa kotoa ja aikuistuu. Siihen voi mennä aikaa. Tsemppiä, itselläni on tilanne missä yksi lentänyt pesästä, toinen pahimmassa teini-iässä ja kolmas esiteini. Raskasta on, tässä iässä lapset tuppaavat olemaan aika kiittämättömiä.
Joo ja periaatteessa tuntuu, että pitäisi olla paljon ns. omaa aikaa, kun lapsi pyörii harrastuksissa ja kavereiden kanssa niin paljon kun antaa mennä. Mutta sillä sekunnilla kun itsellä on joku oma homma kesken tai oma meno, niin lapsella on joku kriisi kaverin tai kadonneen tavaran tai minkä nyt milloinkin kanssa, ja huutaa kuin pieni sika jos ei saa huomiota heti. Ap
Pikkuhiljaa pitäisi opetella ratkomaan niitä pienimpiä kriisejä itse, niinkuin vaikka jonkun laturin ollessa hukassa. Voit vastaavassa tilanteessa ihan hyvin sanoa, että sinulla on nyt oma homma kesken ja lapsi voi itse etsiä tavaransa ja myös jatkossa pyrkiä pitämään niistä huolta. Sinä et ole mikään vihikoira joka osaa automaattisesti paikantaa milloin minkäkin hukassa olevan tavaran. Tietty jos on kiire vaikka harrastukseen tms, voit tilanteen mukaan tarjoutua auttamaan etsinnöissä. Itsestäänselvyys sen ei kuitenkaan pitäisi olla.
Muutenkin tuossa iässä (ilmeisesti 11v.) lasta voi ihan hyvin käskeä odottamaan, kunnes sinä olet saanut menosi tai hommasi hoidettua. Itse asiassa tuota muiden huomioonottamista olisi pitänyt harjoitella jo paljon aikaisemmin, mutta viimeistään nyt.
Kaverikriiseissä toki aikuisen pitää auttaa ja puhua asiasta lapsen kanssa, jotta tämä oppii käsittelemään tunteita ja ratkaisemaan riitatilanteet terveellä tavalla. Aikuisetkin tarvitsevat usein ihmissuhdekriiseissään apua.
Voi voi, esiteini on vielä helppo ja hallittavissa. Jos ongelmana on lähinnä huomion ja palvelun halu, niin ne ovat ongelmista pienimpiä. Odotahan muutama vuosi ja yritä sillä aikaa nauttia esiteini-iän hyvistä puolista.
Juuri meinasin tehdä aloituksen samasta aiheesta. Kyseessä 11v ja olen aamusta iltaan pinna kireällä.
Joutuuko muiden 11v:lle sanomaan perusasioista kerta toisensa jälkeen? Joudutteko jankuttamaan kymmeniä kertoja, että pitää mennä suihkuun, pestä hampaat, tulla ruokapöytään, mennä nukkumaan? Jatkuvaa jankutusta ja nalkutusta, että jotain tapahtuisi. Olen niin kyllästynyt jankuttamaan. Mutta jos en jankuta, lapsi ei menisi varmasti koskaan suihkuun, hampaanpesulle, suihkuun, eikä tekisi läksyjä.
Kiitollisuutta lapselta ei löydy, vaikka mitä tehdään hänen eteensä, jatkuvaa valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri meinasin tehdä aloituksen samasta aiheesta. Kyseessä 11v ja olen aamusta iltaan pinna kireällä.
Joutuuko muiden 11v:lle sanomaan perusasioista kerta toisensa jälkeen? Joudutteko jankuttamaan kymmeniä kertoja, että pitää mennä suihkuun, pestä hampaat, tulla ruokapöytään, mennä nukkumaan? Jatkuvaa jankutusta ja nalkutusta, että jotain tapahtuisi. Olen niin kyllästynyt jankuttamaan. Mutta jos en jankuta, lapsi ei menisi varmasti koskaan suihkuun, hampaanpesulle, suihkuun, eikä tekisi läksyjä.
Kiitollisuutta lapselta ei löydy, vaikka mitä tehdään hänen eteensä, jatkuvaa valitusta.
Samaa se on meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Emma K. kirjoitti:
Muista, että olet itsekin ollut esiteini-ikäinen.
Auttaa miten? Ap
Auttaa ymmärtämään sitä mitä lapsi käy läpi. Hänen aivonsa muuttuvat ja hän irroittautuu vanhemmista/vanhemmasta. Ei se helppoa ole. Varmaan muistat itsekin omat tunteesi tuon ikäisenä.
Iltapäivällä tänään oli hyvällä tuulella, nyt taas pahantuulista tiuskimista ihan tyhjästä. Ärsyttävää. Ap
up