Lue keskustelun säännöt.
Taas tässä kävi näin!
26.07.2008 |
Olen se, joka keväällä valitteli sitä etten ikinä pääse yliopistoon vaan jään aina varasijalle. No, lomalta palatessani löysin yliopiston tuloskirjeen, jossa kohteliaasti ilmoitetaan minun olevan varasijalla kolme. Eipä siinä mitään, mutta kun tämä on kolmas kerta peräkkäin!
Nyt ihan oikeasti alkaa usko mennä. Olenko tosiaan niin tampio etten päihitä juuri lukiosta pullahtaneita kakaroita? Vai olenko edes pyrkinyt oikeaan paikkaan? Olen niitä, joita kiinnostaa moni asia ja olen keskitasoa monessa asiassa mutta en missään huippuhyvä. Kielet ovat minulle helppoja ja rakastan ruotsia ja siksi hain lukemaan sitä.
En tiedä enää mitä pitäisi ajatella enkä tiedä sitäkään miksi minusta tuntuu että ihmisarvoni säilyttääkseni minun on pakko saada akateeminen loppututkinto. Miksei se riitä, että pärjään yrittäjänä ihan mukavasti?
Kommentit (2)
sekä suullisesti että kirjallisesti, kansalaisopistosta ei siksi olisi paljoakaan iloa. Harmittaa niin vietävästi kun jää opiskelupaikasta 0,3 pistettä. Tästä päättelen etteivät omatkaan taidot kieliopissa ole hirveän pahasti ruosteessa, muut vaan ovat vielä hiukan parempia. Toisaalta pääsykokeiden aukkotestit eivät myöskään valitettavasti tuo esille koko osaamistani. Nuorten ylioppilaiden saamista lisäpisteistä en tiedä, en ole tutustunut asiaan niin tarkasti.
Mitä ihmisarvooni tulee, äitini teki aikoinaan erittäin selväksi, että vain yliopistosta saa "oikean" koulutuksen. Lukiosta valmistuessani minulla ei vain silloin ollut kypsyyttä vaativiin opintoihin ja nyt kun olisi, minua ei huolita mihinkään. Tragedia siis. Nooh, olen itselleni luvannut että haakkaan päätäni yliopiston seinään vaikka hamaan hautaan asti. Jossain vaiheessa kai minullekin löytyy paikka jostain. Ensin pitäisi kai oikeasti miettiä mitä haluan tehdä isona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako ne lukiosta pullahtaneet kakarat lisäpisteitä tuoreesta yo-todistuksesta? Niillä on vielä lukion opit tuoreessa muistissa ja ovat päntänneet ruotsin kirjoituksiin niin että elämänkokemuksesta ei näissä pääsykokeissa ehkä oo silleen etua kuin jossain muualla vois olla. Mutta jos haluat ruotsia opiskella niin onnistuuhan se muuallakin kuin yliopistossa. Lue ruotsinkielisiä romaaneja, mene jollekin keskustelukurssille, keskustele AV:n sijasta jollain ruotsalaisella nettipalstalla, katso avoimen yliopiston ja työväenopiston tarjonta, ja ehkä sitten seuraavalla kerralla tärppää.
Tuohon ihmisarvokysymykseen sitten voi sanoa sen verran, että jos et usko omaavasi ihmisarvoa menestyvänä yrittäjänä niin voi olla, että et usko omaavasi ihmisarvoa ruotsin gradun kirjoitettuasikaan.
Miten kotonasi suhtauduttiin opiskeluun? Kilpailetko jonkun kanssa tiedostamattasi?