Lääkärin mukaan tarvitsisin jatkuvaa "hoivaa" ainakin 23-vuotiaaksi

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko nyt siis 17v, etkä pääse asumaan omillasi, kun täytät 18v, vai mitä tää nyt sitten tarkoittaa kohdallasi.

Pääsen asumaan suhteellisen itsenäisesti tai johonkin tuettuun asuntoon, koska ei ole mitään painavaa syytä miksen pääsisi.

No, mutta tämähän kuulostaa oikein hienolta, tuettu asuminen on varmasti turvallista sinullekin aikustumisen kynnyksellä. Ymmärrän pelkojasi, mutta toivon kyllä, että osaisit iloita, ettet jää ns heitteille, että tukea tulee jatkossakin.

Kuten sanoin, tiedän olevani onnekas. Haluan uskoa että minulla on suojelusenkeli, pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen tarvitsee hoivaa, niin sitten hän tarvitsee hoivaa. Eihän sille mitään voi. Myös minun äitini tarvitsee hoivaa koko loppuelämänsä, hän on 78-vuotias ja muistisairas. Yhteiskuntamme toimii niin, että hoivan tarpeessa olevat saavat sen tarvitsemansa hoivan. Ja ajattelepa että 23-vuotiaana voit jo pärjätä omillasi ja ehkä myöhemmin jopa hoivata jotakuta toista.

Tuntuu vain todella riittämättömältä ja siltä että kaikki on syytäni. Olen pelle.

Mitä siis olet tehnyt, että tarvitset hoivaa vielä aikuisenakin? Mun mielestä on hyvä, että jos hoivaa tarvitset, tulet sitä saamaan. Tarkoitus on se, että jossain vaiheessa elät itsenäisesti, eiköniin?

Minulla on dissosiaatiohäiriö. Enkä siis ole saamassa sitä "hoivaa", se on mahdotonta tässä tapauksessa. Jossain vaiheessa olisi mukava olla yhteiskunnalle hyödyksi kyllä.

Kyllä kai sinulle jotain tukea järjestyy senkin jälkeen kun muutat asumaan itsenäisesti?

No kyllä. Minun pitäisi kuulema vain antaa olla lapsi 23-vuotiaaksi. :D

Hehehe, ei se ole ollenkaan niin paha juttu kuin kuulostaa. Tosin ymmärrän että tuossa iässä ei halua olla enää lapsi. Kun vähän ikää tulee niin sitten toivoo vain että voispa olla vielä lapsi ;)

Ei vaan pelkään aikuisuutta. En ole ollutkaan lapsi. Ei tavallisesti ketään tarvitse hoitaa noin pitkään. Siksi tunnen itseni luuseriksi.

Onhan se iso askel, mutta ei sitä kannata pelätä. Onko sinulla ystäviä laitoksen ulkopuolella? Ei kannata vertailla itseään toisiin vaan oppia löytämän omat juttunsa. Ei elämän tarvitse olla suorittamista.

Ei ole muita ystäviä kuin isosiskot. En pysty ystävystymään.

Hyvä että on kuitenkin ne siskot. Voisitko kuvitella hankkivasi itsellesi vaikka lemmikin?

Minulla on kotona 15-vuotias kissa, mutta en varmaan ota sitä mukaan muutettuani. Lemmikki ei ole nyt oikein ajankohtainen.

Onko sinulla jotain unelmia? Mitä haluaisit tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Missä laitoksessa siis nyt olet? Oletko huostaanotettu?

Olen ollut huostassa 2,5 vuotta. Laitos on erityisyksikkö, jossa koitan parhaillaan itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös dissosiaatohäiriö joka selvisi vasta kun olin jo yli 30 v. Älä takerru tuohon lääkärin lauseeseen, ole iloinen siitä että noin nuorena tiedät mikä sinua vaivaa, ja että vieläpä lääkäritkin haluaa auttaa. Kun olin itse ikäisesi ja hoidossa niin kukaan ei tiennyt mitään mistään dissosiaatiosta joten en saanut siihen apuakaan ennen kuin yli 30 vuotiaana.

Niin, on täysin totta että olen onnekas moniin muihin verrattuna, silti katkeruus pääsee aina välillä pintaan.

Niin, tietenkin sitä olisi mieluummin terve, mutta jos pitää olla jollain lailla ei-terve niin mieluummin siten että saa esim oikean diagnoosin nuorena ja apua ongelmiinsa, kuten sinulla ilmeisesti on.

Niin siksi olenkin onnekas. Monet jäävät valitettavasti ilman apua.

Mitä tuo hoito konkreettisesti tarkoittaa?

Kirjoitat ainakin tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla jotain unelmia? Mitä haluaisit tehdä?

Haluaisin vielä joku päivä tavallisen ja onnellisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo hoito konkreettisesti tarkoittaa?

Lääkäri tarkoitti sillä vain sitä, että olen pienen lapsen tasolla tunteissani, ja että olisi hyvä jos saisin kasvaa aikuiseksi ihan rauhassa ja omalla ajallani.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ainakin tosi hyvin.

Kirjoitan aina välillä itselleni. Joskus halusin olla kirjailija.

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo hoito konkreettisesti tarkoittaa?

Lääkäri tarkoitti sillä vain sitä, että olen pienen lapsen tasolla tunteissani, ja että olisi hyvä jos saisin kasvaa aikuiseksi ihan rauhassa ja omalla ajallani.

MInä elin traumatisoivaa lapsuutta noin ikävuodet 10-20 v. Sitten tilanne muuttui täysin ja jäin kotiin toipumaan ikävuosiksi 20-24, vaikka muut ystäväni matkustivat pitkin maailmaa opiskelemassa ja töissä. Se oli kuitenkin tarpeen, ei minusta olisi ollut silloin samanlaiseen elämään kuin muista. Nyt keski-ikäisenä on jotain rajoitteita pään sisällä, mutta ei se elämä ole täydellistä muillakaan. Elämä on nyt keskimäärin oikein hyvää, kunhan ei haikaile mahdottomuuksia. 

Miten sinulla todettiin tuo?

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo hoito konkreettisesti tarkoittaa?

Lääkäri tarkoitti sillä vain sitä, että olen pienen lapsen tasolla tunteissani, ja että olisi hyvä jos saisin kasvaa aikuiseksi ihan rauhassa ja omalla ajallani.

MInä elin traumatisoivaa lapsuutta noin ikävuodet 10-20 v. Sitten tilanne muuttui täysin ja jäin kotiin toipumaan ikävuosiksi 20-24, vaikka muut ystäväni matkustivat pitkin maailmaa opiskelemassa ja töissä. Se oli kuitenkin tarpeen, ei minusta olisi ollut silloin samanlaiseen elämään kuin muista. Nyt keski-ikäisenä on jotain rajoitteita pään sisällä, mutta ei se elämä ole täydellistä muillakaan. Elämä on nyt keskimäärin oikein hyvää, kunhan ei haikaile mahdottomuuksia. 

Elämä on taistelu, josta lopulta kukaan ei selviä. Mutta uskon vielä siihen, että jonakin päivänä suurimmat ongelmat on menneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinulla todettiin tuo?

Pitkän tarkkailun ja testien perusteella.