Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran miehen kuuluu osallistua kotitöihin?
26.07.2008 |
Välillä ihan ahdistaa kun tuntuu että kaikki jää minun niskoilleni, vaikka mies on sitä mieltä että nuo on ihan tasaisesti jakutuneet.
Mies siis opiskelee ja minä ole töissä. Vastaan kaikista lasten hankinnoista ym (lapset 2v ja 3v). Toinen lapsista on erityislapsi ja kaikki hänen kuntoutukseen ja lääkäreihin sekä yhteistyöhön päiväkodin kanssa liittyvät asiat sekä tietty paperityöt kuuluvat minulle. Samoin kaikki kodin ulkopuolelle suuntautuvat asiat missä tarvitaan puhumista. Miehellä kielitaito on sen verran heikompi, että hänestä tuo on ihan luonnollinen työnjako, onhan nuo minulle helpompia hoidettavia.
Ymmärtäisin vielä nämä, mutta kun lisäksi minulle kuuluu siivoamiset, ruuanlaitot ja pyykkäämiset. Mies on sitä mieltä että tuokin on luonnollista koska hän ei ole aiemmin laittanut ruokaa eikä kuulemma sitä oppisikaan. Siivoaminen kuuluu minulle, ksoka hän ei sotke. Keräilee kyllä omat astiansa koneeseen ja vaatteensa ym, mutta siis koska ei sotke niin hänelle ei kuulu toisten sotkujen siivoaminen. Pyykinpesun otin itselleni, mies kyllä suostuisi siihen mutta niin että heitttäisi kaikki vaatteet samaan 60 asteiseen koneelliseen niin kuin on aina tehnyt.
Pihaa, autoa, remonttia tai muuta miestentyötä perheeseemme ei kuulu. Miehen opiskelu on suhteellisen kevyttä, harvoin tulee mitään kotitehtäviä tai lukemista.
Lasten kanssa hän on ihan kiitettävästi, elikkii ja viihdyttää näitä. Tosin kiukuttelee sitten jälkeenpin kuinka hänelle jää monesti lastenhoito kun minä vaan teen kaikkea muuta (=kotitöitä ja lastenasioiden hoitoa). Niin mielelläni haluaisin tehdä vaihtokaupan välillä ja jättää nuo asita ja kotityöt miehen niskaan niin että voisin vain rauhassa leikkiä lasten kanssa ja tulla syömään valmiiseen pöytään.
Välillä vasyttää ja mieltä painaa huoli tuon erityislapsemme tulevaisuudesta. Mies ei näe siinäkään mitään huolehdittavaa, lapsi vain kehittyy ikätovereitaan hitaammin mutta ei aiheuta hänen mukaansa mitään ylimääräistä työtä. Mietin jo eroakin, mutta mitä se käytännössä auttaisi? Lastenhoito jäisi noiden edellämainittujen lisäksi vielä harteilleni.
Kommentit (9)
En tiedä millaisesta perheestä tämä ensimmäinen vastaaja on, mutta tuollaista asennetta en sietäisi päivääkään- ihankuin se olisi hyväksyttävää, että äiti on ilmaista työvoimaa ja pitäisi miestä palvoa siksi, että vähän katsoo lapsien perään! Meillä on työt jaettu melkolailla tasan ,mies on nyt kotona lapsen kanssa eli minä teen enemmän kotitöitä (kuinkahan moni mies tekisi niitä enemmän, jos oma vaimo olisi kotona..?) ja voin kertoa että jossei syö eineksiä tai omista astianpesukonetta, ruoanlaittoon kuluu yli 20 min. ja tiskaamiseen melkein tunti! Ja tuosta "marttyyrinä" olemisesta...eikö äidillä saisi olla hengähdystaukoa ollenkaan? Ihanko totta kotitöiden tekeminen on laiskottelua, jos mies joutuu hetken leikittämään omia lapsiaan? Huhheijaa mikä asenne!!
Luojan kiitos en ole kasvanut tuollaisen asenteen alla...olisin varmaan murtunut totaalisesti, jos elämäni mies jättäisi kaikki hommat minulle sillä perusteella että minulla on vagina!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinhän se on aina ollut. Saat olla kiitollinen että miehesi on lasten kanssa, paljon riittää näitä jotka kotiin tultuaan haluavat vain maata sohvalla rauhassa.
Ettei vain olisi niin että marttyyrinä olet kaikki ilaat tekevinäsi kotitöitä ja sysäät lastenhoidon miehelle?
Entä jos kysyttäisiin noin. Minusta yhtä relevantti kysymys kuin ap:n. Onneksi ei omassa elämässä tarvitse tuollaisia kysellä, ei kumminkaan päin...
Ap:lle suositan keskustelua miehen kanssa ja jos ei puhe auta niin vaikka ihan kirjallista "sopimusta" töiden jakamisesta viikoittain esim. otsikolla "Ensi viikon työnjako" :
-"Maija" hoitaa pyykit (pesee/silittää/viikkaa kaappeihin)
-Matti" hoitaa keittiön siistimisen (täyttää ja tyhjentää koneen/pyyhkii pöydät ja korjaa ruoat kaappiin)
-Yhdessä tehdään viikkosiivous sinä ja sinä päivänä (mitä se kenellekin tarkoittaa esim. imuroidaan, pestään lattiat, kylppäri ja pyyhitään pölyt...)
-Vuoroiltoina lasten nukutus esim. niin että toinen tekee iltapalan ja käyttää suihkussa/pesulla ja toinen sitten lukee sadut/hyssyttelee/ramppaa hyssyttelemässä tms. ottaen huomioon kummankin vanhemman mahdolliset iltamenot/-harrastukset
Meillä jotensakin näin omien mieltymysten ja jaksamisen mukaan: minä pesen enemmän pyykkiä, mies silittää enemmän, mies yleensä imuroi ja pesee lattiat, minä pesen yleensä kylppärin ja keittön tasot ja "järkkäilen", muksun iltasadut ja nukutus vuoroiltoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. minä hoidan pyykkijutut ja mies imuroimisen
Mekin asutaan ulkomailla enkä ole koskaan suostunut että joku juttu kuuluisi mulle koska mies "ei osaa" - opetelkoot. No, raha-asiat hoidan meillä minä, koska enimmät tienaankin.
Jos mies ei siivoa, hän soittaa siivoojan. Kokkaamaan tuo on oppinut oikein hienosti.
Meillä on selvät miestentyöt; minä en esim roskapusseihin kajoa :)
Aluksi meillä tökki lapsista vastuun ottaminen mutta siihenkin isä oppi pakon edessä kun oli 1+2 viikkoa sairaalassa. Sen jälkeen moni asia on alkanut sujua neuvoitteluitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo töiden listaaminen, mutta mitä tehdä sitten, kun toinen viis veisaa sopimuksista..?
Kertokaa rakkaat, miten silloin tulee toimia ilman, että olet joko "nalkuttava akka", joka huomauttelee asiasta tai "marttyyriäiti", joka tekee kaiken yksin ja vi**uuntuu.
niinhän se on aina ollut. Saat olla kiitollinen että miehesi on lasten kanssa, paljon riittää näitä jotka kotiin tultuaan haluavat vain maata sohvalla rauhassa.
Todellisuudessa, ei ne kotityöt niin paljoa aikaa vie, kone pesee pyykin ja toienen astiat. Ruuanlaitto harvemmin vie enempää aikaa kuin 20min ja tuossa samassa ajassa saa imuroitua ja luututtua jo vähän isommankin asunnon. Lapsetkin ovat siinä iässä että oppivat kyllä laittamaan lelunsa paikalleen.
Ettei vain olisi niin että marttyyrinä olet kaikki ilaat tekevinäsi kotitöitä ja sysäät lastenhoidon miehelle?