Pitkiä työmatkoja tekevien ihmisten puolisot!

Mies käy kolme kertaa vuodessa pitkällä työmatkalla, kerrallaan hän on pois 4-5 viikkoa. Yksi noista kerroista osuu yleensä aina touku-kesäkuulle ja silloin lähden lapsen (3v) kanssa yleensä mukaan.

Ihan hyvin pärjäämme lapsen kanssa kahdestaankin kotona, tyttö ikävöi aina kovasti isäänsä, onneksi on videopuhelut. Alku on aina vaikeinta, niin silloin kun mies on juuri lähtenyt, sekä silloin kun mies on juuri palannut. Siinä kohtaa menee aina hetki tottua erilaiseen rytmiin.

On pois ympäri vuoden. Ei ole kivaa. Palstan pellet olkaa hiljaa, kun teillä ei kuitenkaan sama tilanne vaan pelkkä tyhmä suu keskellä tyhmää naamaa. Ketään ei teidän jutut kiinnosta. Yksinoloa vuorokaudesta toiseen, yksin heräämistä aamulla, yksin tiskaamista, yksin ateriat, yksin pyykkääminen, yksin kaikki.

Ihan hyvin pärjätään. Kolme lasta, yksi jo täysi-ikäinen ja kaksi teiniä. Ollaan kaikki totuttu asioiden tilaan, lapsetkin kasvaneet siihen pienestä pitäen. Välillä tietenkin vi..taa ja ärsyttää ja aika usein reissujen aikaan ikävä vaivaa.

Reissut on parin päivän kotimaanmatkoista 2-3 viikon ulkomaanmatkoihin. Eniten on jotain noiden välistä. 

Ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. Niistä 15 vuotta on mennyt näin.

3 lasta, mies on ollut ulkomailla töissä, nyt vain viikot toisessa kaupungissa.

Miten pärjätään? No lapset tekee kotitöitä, harrastuksia on vain sen verran että ehdin ja jaksan kuljettaa tai pystyvät itse kulkea, eineksiä hyödynnetään.

Lisäksi mulla on 1 vapaapäivä viikossa jolloin käyn salilla ja hoidan ns juoksevat asiat.

Mies on pois kotoa noin 20 viikkoa vuodesta.

Sama rytmi on ollut meillä siitä asti kun tavattiin, joten olen aika hyvin sopeutunut siihen. Ikävä on tietenkin valtava - välillä musertava - mutta tietyllä tavalla sen kanssa oppii elämään. Meillä ei ole lapsia ja mies on aina puhunut että tähän elämäntyyliin hän ei lapsia halua saadakaan. Suunnitelmissa olisi että kahden vuoden sisällä mies luopuisi nykyisestä työpaikastaan.

Vuoden pisin poissaoloaika on juuri nyt meneillään, hän on muualla 7 viikkoa putkeen. Itsenäisyyspäivänä nähdään taas ♥️

Avovaimolla on pitkiäkin työkeikkoja lähinnä Euroopassa. Nämä ajat kuluvat ikävöiden, yöt rakkaan paituli kainalossa. Lapsia ei ole.

Todella raskaita tilanteita täällä monilla, tsemppiä teille!

Meillä asiat hieman helpommin, mutta pikkulapsiarki tuo haasteensa hieman lyhyempiinkin poissaoloihin. Mies on poissa kaksi tai kolme kertaa vuodesta noin 2 viikkoa kerrallaan. Meillä on kaksi lasta, esikoinen on 2-vuotias ja kuopus on 3 kuukautta.

Tämän vuoden viimeinen työmatka on juuri nyt meneillään, mies lähti reissuun viime viikon perjantaina ja palaa kotiin ensi torstaina. Tiistaina äitini tuli meille avuksi ja hän lähtee huomenna pois. Maanantaina miehen vanhemmat tulevat meille ja ovat siihen asti että mies saapuu kotiin. Tällä kertaa on ollut poikkeuksellisen paljon apua, koska toivun rintatulehduksesta.

Onneksi tämän reissun jälkeen miehen täytyy mennä seuraavan kerran töihin vasta helmikuun alussa.

Up

Mitä pidetään pitkänä työmatkana?

Mieheni on 1-2 vko/kk työmatkalla. Näin on ollut vuosia. Lähes koko suhteemme ajan on tehnyt silloin tällöin työmatkoja. Lapset (2) ovat teinejä.

Ei miehen matkat erityisemmin vaikuta mihinkään. Ei Suomessa ollessaankaan ole kovin paljon kotona (pitkät työpäivät) tai osallistu perhe-elämään. Ei lapsiakaan kiinnosta milloin reissuja on, eivät siis kysele milloin menee tai tulee.

On pois kotoa viikosta kahdeksaan viikkoon kerrallaan muutaman kerran vuodessa. Tätä on ollut jo yli 20 vuotta. Lapset olen hoitanut pääsääntöisesti yksin. Eron olisin ottanut ajat sitten ellei mies olisi aina niin ihana, huomaavainen, auttavainen ja tekevä kotona ollessaan.

Mies lopetti työmatkat ja siirtyi alempiin tehtäviin kun esikoinen syntyi.

Oltiin sovittu tuo ennakkoon ja mulle se oli lasten saamisen ehdoton edellytys.

Ilmeisesti reissutyö on miehillä yleisempää?

UP!

Meillä mies lopettaa reissutyön helmikuussa. Esikoisen laskettu aika on huhtikuussa. Reissutyön lopetus oli kummallakin ehdoton vaatimus lastenhankinnalle.

Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja koko tuon ajan mies on ollut 20-25 viikkoa vuodesta reissussa. Itse olen sopeutunut siihen ihan hyvin, se on ollut vain luonnollinen osa elämäämme. Aina pidempien (yli 4 viikkoa) reissujen aikana olen yleensä jossain vaiheessa lentänyt käymään miehen luona pidennetyn viikonlopun. Erikoinen muutos on tulossa kyllä arkeen, kun on se toinen ihminen läsnä joka päivä. Odotan innolla ja hieman myös jännityksellä :D

Tarkoitus kyllä on että mies palaisi vauvavuoden jälkeen reissutyöhön, mutta vähentäisi reissujen määrää reilusti. Saa nähdä miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti reissutyö on miehillä yleisempää?

Reissunaisten miespuolisot tuskin täällä kirjoittelevat kuinka ikävä vaimoa tulee. :) Usein uraorientoituneiden naisten puolisotkin ovat paljon reissussa tai muuten työn pauloissa.