Lue keskustelun säännöt.
Havaintojani noustuani eräittäin hyvätuloisten joukkoon
29.11.2019 |
Vuosia sitten nuorena aikuisena toimin mm. siivoojana ja vakavan sairauden vuoksi jouduin työkokeiluunkin. Silloin minua kohdeltiin kuin roskaa ja muun muassa eräät vanhat opiskelukaverit yliopistosta pilkkasivat avoimesti tilannettani.
Viimeaikoina tilanteeni on kohentunut nopeasti toivottuani, kouluttauduttuani ja tehtyäni kovasti töitä.
Minulle puhutaan kuin älykkäälle ihmiselle. Kukaan ei avoimesti toivo minun katoamistani työpaikalta. Verotoimistossa ollaan paljon ystävällisempiä. Toisaalta aiemmin mainitut vanhat yliopistokaverit jaksavat yhä jankuttaa työkokeilusta ja siivoamisesta, sekä kuulemma levittävät huhuja, että olen velkaantunut. Uusien tuttavien kanssa en kannaa stigmaa, vanhoille olen epäihminen.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin itsetunto on niin heikko, etteivät kestäisi olla siivoojia tms vaan on pakko olla vähintään maisteri.
Eli se itsetunto.Myös kodin malli, tunsin yhden akateemisen tyhjäntoimittaja pummin, joka piti itseään lähtökohtaisesti parempana, koska suku oli akateeminen. Henkilö itse oli aivan surkea kaikessa käytännön elämässä. Ei osannut yhtään hoitaa omia asioitaan. Vielä 40+ käy vanhempien rahoilla.
Ja yhä halveksii pienipalkkaisia, vaikkei itse tee mitään.
Ei nämä asiat katso yhteiskuntaluokkaa. Monilla duunareilla oli kova tarve osoittaa olevansa siivoojan tai pitkäaikaissairaan toimistoapulaisen yläpuolella. Vahingonilo oli myös suuri, kun "yliopistoihminen tippui jalustaltaan" -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta yhtään ylläolevat provo- ja lääkityskommentit. Ap pistä jakoon: miten teit sen??
Hoidin sairauttani aktiivisesti. Vähitellen sain parempia töitä ja lopulta pääsin opiskelemaan lääketiedettä. En olisi selvinnyt lääkikseen niin kivuttomasti ilman sukulaissedän pientä perintöä, jolla sai juuri ja juuri maksettua valmennuskurssit, viiden vuoden psykoterapian ja yksityislääkärikulut.
Joku kysyi, miksi olen tekemisissä vanhojen kavereiden kanssa. No en tietenkään vapaaehtoisesti, vaan olosuhteiden pakosta. Yritän kylläkin minimoida kohtaamiset.
Pidän nykyisin tarkoin huolta, että tervehdin jokaista vastaantulevaa laitoshuoltajaa.
-ap
Eli jos tulkitsen sinua oikein: teit kovasti töitä etkä kohtele ihmisiä huonosti? No onpa ylläri resepti menestykselle. Hei ap kaikkea hyvää. Aion tehdä täsmälleen saman, ja kun menestyn ja saan kovaa tuloa toivottavasti pian, en tunne pätkänkään vertaa huonoa omatuntoa. Olen niin kaiken nähnyt.
No hyvä. Aloitukseni pointti tosin oli se, kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan (oletetun) sosiaalisen statuksen perusteella. Eräskään tuttu ei uskonut minun päässeen lääkikseen ennen kuin tulin terveyskeskuksen käytävällä valkotakkisena opiskelijana vastaan. Sitä ennen luuli minun valehdelleen ja keksineen koko lääkisjutun. Olinhan hänen mielestään alempiarvoista väkeä -ap
Ei tarvitse kertoa minulle. Tällä hetkellä siis AMK-pohjan esimies ja itselläni yliopistotutkinto, ja esimies pitää minua ihan idioottina (koska ei edes jaksa lukea ansioluetteloista ihmisten taustoja) koska hänhän on suurin ja kaunein ja koska jollain kaupallisella kurssilla opetettiin kuinka olla kaikkien yläpuolella. Kieltämättä olisin odottanut tätä käytöstä enemmän joltain yo-ihmiseltä, mutta ilmeisesti ei amkkisisäänotto ole ollut hänen kohdallaan tarpeeksi tiukka... hyi että. Ihmisten luulot omista kyvyistään....
Joidenkin itsetunto on niin heikko, etteivät kestäisi olla siivoojia tms vaan on pakko olla vähintään maisteri.
Eli se itsetunto.
Myös kodin malli, tunsin yhden akateemisen tyhjäntoimittaja pummin, joka piti itseään lähtökohtaisesti parempana, koska suku oli akateeminen. Henkilö itse oli aivan surkea kaikessa käytännön elämässä. Ei osannut yhtään hoitaa omia asioitaan. Vielä 40+ käy vanhempien rahoilla.
Ja yhä halveksii pienipalkkaisia, vaikkei itse tee mitään.