Olen alkanut olla työyhteisössä hiljaa, jos ei ole sanottavaa
Vastaan toki kysymyksiin kohteliaasti, mutta tiiviisti. Näiden vuosien aikana on joka kerta joku joka loukkaantuu jostain olemattomasta sanamuodosta. Parempi ettei sano mitään.
Kommentit (13)
Joo, ole huomannut saman. Aina on joku mielensäpahoittaja joka ymmärtää kaiken väärin tai ei ymmärrä ollenkaan. Mutta sitten kun et puhu mitään niin työkaverit sanoo että ei ole sosiaalinen. Teet niin tai näin, niin väärin teit. Onneksi itselläni on nyt eri työporukka jossa kaikki vetää samaa köyttä.
Ihan saman huomion olen tehnyt sijaisena tietyssä paikassa. Vakituiset työntekijät tai tiiviisti sisäpiirissä olevat muut työntekijät voivat päästellä suustaan aivan mitä vaan. Kun ulkopuolisempana työntekijänä yrittää osallistua keskusteluun on kuin ilmaa, siis kukaan ei kuuntele tai puhutaan vaihtoehtoisesti päälle. Myös kun sanoo mielipiteensä jostain työhön liittyvästä asiasta saa täyden laidallisen väheksyntää ja jopa vi..uilua niskaansa.
Mulla taas on tapana kilpailla radion kanssa mittaa.
Meillä radiota pitää kuunnella pakolla ja puhun päälle, kun en voi sammuttaa.
Olen aina tehnyt tätä ja sopii työkavereilleni mainiosti. Sitä en tiedä, pitävätkö he minua outona, kun annan pitkän ja yksityiskohtaisen selostuksen jonkun ihmetellessä jotain esim matematiikkaan, tai kissoihin liittyvää, mutta muuten olen pääasiassa kännykällä (jos tauko) tai hiljaa sivussa työpisteelläni.
Itse olen kanssa hiljaa, mutta johtuu siita etta mua ei oikeasti patkan vertaa kiinnosta ne keskustelunaiheet, joita tyokavereilla on tarjota.
Olen alkanut viettamaan jo kahvitaukoni tyopisteeni aaressa aanikirjaa kuunnellen, ja lounaaksi menen kotiin syomaan.
Olen tyopaikan ainut nainen ja kurkkuani myoten taynna formula-, jalkapallo-, pyoraily- ja lapsiaiheita. En tieda mistaan noista yhtaan mitaan, eli mulla ei ole koskaan mitaan sanottavaakaan niista.
Minä olen toisinaan hiljaa silloinkin, kun olisi sanottavaakin. Ihan *itun sama meneekö muiden työt päin *ersettä. Jos joku valittaa, niin "luulin että tiesit".
Parempi pitää suunsa kiinni ja vaikuttaa tyhmältä kuin avata se ja poistaa loputkin epäilykset.
Niin aloin itsekin olla hiljaa, kun tajusin etten saa keskustelua viritetyksi yhtään mistään aiheesta. Muut vastasivat ja taas alkoi itseäni ahdistava hiljaisuus. Siinä olimme kahdeksan naista tumput suorina päiväkodin pihalla hiljaisuuden vallitessa. Ei ollut mukavaa.
Mulla vapautui hirveästi energiaa ja loppui ainainen huolestuneisuus kun vetäydyin työyhteisöstä ja puhun vain pakolliset.Meillä oli paljon epämääräisiä ja epäreiluja käytäntöjä ja aina piti miettiä,kenen kans liittoutuu ja ketä myötäilee.Nyt esim loma-asiat,lisätyöt ym hoidetaan kanssani selkeästi ja lakien mukaan.En ole menettänyt mitään,mutta saanut paljon.
Tätä ei varmaan saisi sanoa, mutta lähes aina naiset käyttäytyy esim. työpaikoilla toisiaan kohtaan huonommin kuin miehet. V#ttuilua, väheksymistä jne. Ei ole ihmekään jos jotkut ei sitten halua sanoa työpaikan keskusteluissa mitään.
Nyt varmaan saadaan monia perusteluja sille, että miksi naisten v#ttumaisuus toisiaan kohtaan on miesten syy:)
Vierailija kirjoitti:
Mulla vapautui hirveästi energiaa ja loppui ainainen huolestuneisuus kun vetäydyin työyhteisöstä ja puhun vain pakolliset.Meillä oli paljon epämääräisiä ja epäreiluja käytäntöjä ja aina piti miettiä,kenen kans liittoutuu ja ketä myötäilee.Nyt esim loma-asiat,lisätyöt ym hoidetaan kanssani selkeästi ja lakien mukaan.En ole menettänyt mitään,mutta saanut paljon.
Ilmeisesti et ota osaa mihinkään vapaa-ajan tapahtumiin? Itse lopetin pikkujoulut kun työyhteisö oli riitainen ja lähin työkaveri puukotti pahasti selkään. Nyt kukaan ei voi sanoa, että olen sanonut jotain pahaa toisesta, kun en puhu heille mitään epävirallista. Keksiköön juoruja jostain muusta.
Jos kerran aiemmin olet hölöttänyt turhanpäiväisesti ilman asiaa, niin jo oli aikakin.