Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni on rakastunut syrjäytyneeseen nuoreen mieheen
27.11.2019 |
Poika 19v ei käy koulua, ei töissä, ei missään. Ei aio hakea kouluun töihin tai mitään. On lähtenyt lastenkodista ja nyt on jollain avustusjaksolla missä opeteaan nuorelle laskujen maksua ja yksin asumista. Hän on tunnustanut tyttärelleni olevansa masentunut. Surettaa nuoren puolesta, mutta tuntuu että tyttäreni 18v heittää myös nuoruutensa hukkaan. Hän tuo meille kotiin pojan pyykkejä ja pesee niitä ja käy kaupassa ja siivoaa siellä. Kysyin mitä he tekee viikonloppuisin kun tyttöni ei ole koulussa, niin ei kuulemma mitään. Istuu ja katselee salkkareita kännykästä. Poika ei suostu oikein liikkumaan missään. Annanko vaan olla ja katson vierestä hiljaa vai yritänkö saada tytärtäni huomaamaan että elämä on niin paljon muutakin kuin iänikuiset salkkarit joka viikonloppu?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan, että jos tytön ja pojan roolit olisivat käänteiset, niin olisivatko kommentit samanlaisia?
Meillä oli käänteiset ja huonosti kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa sillä pojalla yhtä huolehtivat ja välittävät vanhemmat kuin sun tyttärelläsi. Hän ei ole vanhempiaan valinnut...
Minkä takia annat tyttäresi roudata Teidän kotiinne jonkun sossupummin vaatteita pestäväksi??
Vierailija kirjoitti:
Olisipa sillä pojalla yhtä huolehtivat ja välittävät vanhemmat kuin sun tyttärelläsi. Hän ei ole vanhempiaan valinnut...
Miksi heidän pitäisi aikuisesta huolehtia? Eikä vanhemmat voi mitään tehdä ku täysi-ikäinen tekee kuten haluaa.
Joku luuli tämän olevan jännäri. Ei, pahasti pelkään just tämän olevan kilttis. Just he haluaa ILMAISEN kotiorjan ja olla tekemättä mitään. Jännis sentään on opiskellut itselleen ammatin (tj/lentäjä/kirurgi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa sillä pojalla yhtä huolehtivat ja välittävät vanhemmat kuin sun tyttärelläsi. Hän ei ole vanhempiaan valinnut...
Miksi heidän pitäisi aikuisesta huolehtia? Eikä vanhemmat voi mitään tehdä ku täysi-ikäinen tekee kuten haluaa.
Sulla ei sitten lapsia taida olla..? Toivottavasti ainakaan... Ei se vanhemmuus pääty siihen kun lapsi täyttää ne maagiset 18-v. Omasta lapsesta kantaa aina huolta ja välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa sillä pojalla yhtä huolehtivat ja välittävät vanhemmat kuin sun tyttärelläsi. Hän ei ole vanhempiaan valinnut...
Miksi heidän pitäisi aikuisesta huolehtia? Eikä vanhemmat voi mitään tehdä ku täysi-ikäinen tekee kuten haluaa.
No eivät ole näköjään lapsenakaan huolehtineet. Siksihän tilanne on nyt tämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei nussitypyä paksuksi. Heikkopäinen luultavasti pitäisi pennun ja pilaisi oman tulevaisuutensa samalla.
No vaikea sinun on asiaan millään tapaa puuttua.
Voithan toki jutella tyttärellesi, mutta hän tuskin näkee asioita samassa valossa ja "valistaminen" on turhaa.
Toisaalta...taustat ei aina kerro mikä ihmisestä tulee aikuisena.
Tuossa voi käydä niinkin että poika reipastuu tyttäresi avulla...mutta todennäköisempi on että tyttäreai menee pojan mukana turmiolle
Tiedän tapauksen jossa nuori tyttö kuvitteli pelastavansa itseään reilummin vanhemman miehen. Alkoholistin. Pari lasta saivat ja menivät naimisiin mutta ei vaan muutosta tullut. Sitten tämän miehen äiti eli naisen anoppi oli saanut sen tytön herämään että hei oikeesti...kauanko sä oikeesti meinaat ton xxxxx juomista vielä katsoa ja heittää elämäs hukkaan, suo lapsile raitis koti jos et itsestäs välitä. Siitä hän oli saanut herätyksen ja hommasi oman asunnon lasten kanssa. Pitkään se mies itkeskeli perään...vannoi lopettavan juomisen mutta onneksi nainen piti pään kylmänä. Sittemmin jatkoi opintojaan ja valmistui, oli opinnotkin jäissä ollut pitkään eikä uskonut että ikinä saa ammattia.
Ja tämä tarina ei ole ainoa...näitä pelastajia on useita kun naisilla on se hoiva vietti.
Jos olisi kyse omasta tyttärestäni niin mieheni hoitaisi varmasti asian niin että poika pistäisi välit poikki eikä uskaltaisi lähellekkään tytärtä tulla.
Onko tämä ensimmäinen seurustelu suhde tyttärelläsi? Takertuuko hän nyt siihen että on joku että voi sanoo seukkaavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaa tahto. Jos on hyvä olla niin sitten on..
Elämä antaa ja ottaa.
Itse olen sen päättänyt ettei ilkeät ja arvostelevat ihmiset tunge omaa kuraansa mun elämään.
Jos sitten löisinkin päätäni seinään niin oma on seinäni.
Täydellisen, kertakaikkisen oma...
🌹
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin asioiden edetä omalla painollaan. Tyttäresi kyllä kyllästyy tuohon menoon ihan itse jos mikään ei muutu. Toisaalta hän voi olla juuri se tuki ja motivaatio joka saisi pojan näkemään järkeä tulevaisuuteen panostamisessa. Pojalla voi olla paljon kokemusta epäonnistumisesta, kaltoinkohtelusta, turvattomuudesta ja siitä ettei kukaan oikeasti välitä. Hyppy laitoksesta itsenäisyyteen on hurja. Ei ollenkaan kuten niillä joilla on vanhemmat tukemassa ja kannustamassa. Ehkä voisit olla jonkinlaisena tukena tälle pojalle sinäkin? Tyttäresi varmaan ilahtuisi jos kokisi että hyväksyt hänen valintansa. Auta poikaa hakemaan apua masennukseensa, ole hyväksyvä ja kiva häntä kohtaan, älä arvostele ja tuomitse. Tarjoudu neuvomaan arkisissa asioissa ja kuuntelemaan huolia, mutta älä ole tungetteleva. Pojan kokemukset tekevät hänestä vähän kuin villieläimen, jonka voi kesyttää vain hitaasti ja lempeästi. Hänen täytyy oppia uskomaan ihmisten hyvyyteen ja itseensä omana arvokkaana yksilönä. Mikään viranomaistaho ei voi korvata oikeita aitoja lämpimiä henkilökohtaisia ihmissuhteita. Ehkä mä oon liian kiltti, mutta en vaan halua ajatella että 19-vuotias olisi menetetty tapaus. Lapsi hänkin on vasta, vaikka lain mukaan aikuinen. En usko että hänen kanssaan vietetty aika mitenkään turmelee tytärtäsi. Aika näyttää pysyvätkö yhdessä vai eivät. Harvemmin tuon ikäiset pysyvät. Mutta kyllä mä ajattelen että mahdollisuus pitäisi jokaisen saada tehdä itse omat valintansa. Tietenkin jos olisi kyse jostain hyvin tuhoisasta, kuten väkivallasta tai päihteistä, tilanne olisi toinen. Nyt kuitenkin kuulostaa siltä että poika on vain hämmentynyt nuori jonka pitäisi oppia ilman vanhempiensa tukea ja apua selviytymään osaksi yhteiskuntaa.
Koska poika ei halua pahemmin poistua kotoaan, niin ei ole käynyt meillä. Olen lähettänyt hänelle tyttäreni mukana lämmintä ruokaa sekä sanonut, että jouluna en haluaisi hänen olevan yksin, joten olen ilmoittanut että meidän joulupöydässä on paikka hänellekin. Tytär voi tuoda jatkossakin hupparin tai pari meidän pyykkikoneeseen, ei meidän talous siihen kaadu. Poika ei ole pyytänyt mitään näistä vaan tyttärellänikin on halu auttaa. Kaipa mä annan asioiden edetä omalla painollaan. Meillä on kuitenkin hyvin lämpimät ja avoimet välit tyttären kanssa enkä halua pilata sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin asioiden edetä omalla painollaan. Tyttäresi kyllä kyllästyy tuohon menoon ihan itse jos mikään ei muutu. Toisaalta hän voi olla juuri se tuki ja motivaatio joka saisi pojan näkemään järkeä tulevaisuuteen panostamisessa. Pojalla voi olla paljon kokemusta epäonnistumisesta, kaltoinkohtelusta, turvattomuudesta ja siitä ettei kukaan oikeasti välitä. Hyppy laitoksesta itsenäisyyteen on hurja. Ei ollenkaan kuten niillä joilla on vanhemmat tukemassa ja kannustamassa. Ehkä voisit olla jonkinlaisena tukena tälle pojalle sinäkin? Tyttäresi varmaan ilahtuisi jos kokisi että hyväksyt hänen valintansa. Auta poikaa hakemaan apua masennukseensa, ole hyväksyvä ja kiva häntä kohtaan, älä arvostele ja tuomitse. Tarjoudu neuvomaan arkisissa asioissa ja kuuntelemaan huolia, mutta älä ole tungetteleva. Pojan kokemukset tekevät hänestä vähän kuin villieläimen, jonka voi kesyttää vain hitaasti ja lempeästi. Hänen täytyy oppia uskomaan ihmisten hyvyyteen ja itseensä omana arvokkaana yksilönä. Mikään viranomaistaho ei voi korvata oikeita aitoja lämpimiä henkilökohtaisia ihmissuhteita. Ehkä mä oon liian kiltti, mutta en vaan halua ajatella että 19-vuotias olisi menetetty tapaus. Lapsi hänkin on vasta, vaikka lain mukaan aikuinen. En usko että hänen kanssaan vietetty aika mitenkään turmelee tytärtäsi. Aika näyttää pysyvätkö yhdessä vai eivät. Harvemmin tuon ikäiset pysyvät. Mutta kyllä mä ajattelen että mahdollisuus pitäisi jokaisen saada tehdä itse omat valintansa. Tietenkin jos olisi kyse jostain hyvin tuhoisasta, kuten väkivallasta tai päihteistä, tilanne olisi toinen. Nyt kuitenkin kuulostaa siltä että poika on vain hämmentynyt nuori jonka pitäisi oppia ilman vanhempiensa tukea ja apua selviytymään osaksi yhteiskuntaa.
Koska poika ei halua pahemmin poistua kotoaan, niin ei ole käynyt meillä. Olen lähettänyt hänelle tyttäreni mukana lämmintä ruokaa sekä sanonut, että jouluna en haluaisi hänen olevan yksin, joten olen ilmoittanut että meidän joulupöydässä on paikka hänellekin. Tytär voi tuoda jatkossakin hupparin tai pari meidän pyykkikoneeseen, ei meidän talous siihen kaadu. Poika ei ole pyytänyt mitään näistä vaan tyttärellänikin on halu auttaa. Kaipa mä annan asioiden edetä omalla painollaan. Meillä on kuitenkin hyvin lämpimät ja avoimet välit tyttären kanssa enkä halua pilata sitä.
Ap
Tekisin itsekin varmaan noin. Eiväthän vanhemmat sille mitään voi, keneen lapsi rakastuu. Sitä paitsi eihän poikaystävä rikollinen tms. ole. Sitten puuttuisin, jos tytär olisi vaarassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jos pojalla ei ole huume- tai alkoholiongelmaa, niin asiat on vielä melko hyvin. Siinä mielessä en olisi kauhean huolestunut. Ja nämähän on hirveän nuoria, joten ei ole ollenkaan sanottua, että suhde edes kestäisi. Tällä pojalla on vielä toivoa vaikka miten paljon. Ei sinun tarvitse poikaa hyysätä sen kummemmin, anna tyttäresi tehdä mitä tahtoo tehdä hänen hyväkseen. Se rakkaus se rakkaus....!
Ennen vanhaan sanottiin, että ennemmin sitä erottelee kapallisen kirppuja, kuin kaksi nuorta rakastunutta toisistaan.
Jos kovasti miehesi kanssa vastustatte tätä heidän yhdessäoloaan, siinä voi käydä niin, että tytär uhallaankin jatkaa seurustelua, vaikka se olisi jo huonokin. Jokaisen tässä elämässä täytyy ne virheensä itse tehdä ja niistä oppia.
Niin muuten tapahtui minullekin. Mitä enemmän minulle yritettiin puhua järkeä, sitä enemmän minä halusin sitä alkoholistin alkua rakastaa ja hänet pelastaa. En halunnut kenenkään saavan sitä käsitystä, että minä heidän tahdostaan olisin siitä eronnut. Kova läksy siitä tuli mutta paljon myös opinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta hukkui juuri ikävuodet 19-28 hyysätessä, huoltaessa, rahoittaessa ja kynnysmattona olemisessa väkivaltaiselle juopolle. Kotiinhan en voinut palata, koska äitini huusi minun tulevan vielä takaisin. Olisi pitänyt vaan nöyrtyä heti ensimmäisen vuoden jälkeen. Mutta älä sinä ainakaan noin sano, vaikka mieli tekisi.
Onneksi ovat suunnilleen saman ikäisiä. Itse ihastuin 19-vuotiaana n.40-vuotiaaseen syrjäytyneeseen, ja vaikka itseäkin alkoi jossain vaiheessa epäilyttää, niin suhde kesti 5 vuotta ja johti jopa avioliittoon, koska en halunnut ”antaa periksi” ja kuulla äidin ”mitäs mä sanoin!”-huokailuja. Jätin äijän vasta kun olin henkisesti aivan totaali romu ja avun tarpeessa itsekin, kunhan olin löytänyt oman ”pelastajani”.
Suosittelen suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti, tai siis näyttelemään neutraalia tyttärelle, ettei hän saa päähänsä ”me vastaan muu maailma”-narratiivia, jota itse kuvittelin sen äijän kans eläväni.
Eiköhän tyttösi löydä tasoistaan seuraa jos menisi esim. Yliopistoon opiskelemaan. Kannusta myös ulkomaille opiskelemaan/töihin.
Kohta on napa pystyssä.
Sit mummi ja ukki hoitaa koko perheen pyykit ja muut asiat.
Eiks oo kivaa!?