Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaatteko vielä, miksi teillä naiset tulisi olla varmuus kuka on lapsenne, mutta miehellä ei tarvitse olla vastaavasti?
Ei täällä kukaan ole sanonutkaan, että miehellä ei pitäisi olla varmuutta lapsensa isyydestä. Siksihän ne isyystestit onkin mahdollista tehdä, jos on epäilys tai tieto siitä, että nainen on ollut muidenkin miesten kanssa lapsen alkuun saattamisen aikoihin. Joten tottakai - JOS EPÄILEE ETTÄ NAISELLA ON OLLUT MUITA, KANNATTAA TIETENKIN TEHDÄ SE TESTI. Tästä ei kai kukaan ole ollut eri mieltä.
Syy, miksi parisuhteessa ei normaalisti tehdä niitä testejä, on juuri se, että kumpikaan osapuoli ei epäile miehen isyyttä. Jos nainen ei ole ollut muiden kanssa, ei ole mitään syytä tehdä turhaan isyystestejä. Nyt te sitten palaatte tietysti tähän, että "eihän mies voi olla tästä varma" - niin, aivan, juuri sitä sanoinkin: jos mies ei luota tai usko siihen, että kumppaninsa ei ole ollut muiden kanssa, hänen kannattaa tuoda epäilynsä julki ja pyytää isyystestiä.
Se on sitten toinen asia, kestääkö suhde aiheettomia pettämisepäilyjä. Mutta se ongelmahan ei liity vain isyystestiin. Yleensä suhteessa ei mene hyvin, jos toinen epäilee ilman mitään syytä. On turha heittäytyä draamakuningattareksi sen vuoksi, jos joku ei halua olla suhteessa, josta puuttuu luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Mutta ehkä sellaisessa suhteessa on alunperinkin ollut jotain vikaa, ja ongelma nousee esiin nyt sitten vaan tämän asian yhteydessä?
Toki moni voi silti jatkaakin suhteessa, vaikka tunteekin, että jokin taika on kadonnut. Kyllähän moni pysyy yhdessä vaikka lasten ja yhteisen asunnon vuoksi. Joten voi olla, ettei tuosta mitään eroa synny. Ainoa muutos on vain se, että naisen romanttiset kuvitelmat yhteisestä rakkaudesta ovat muuttuneet realismiksi. Se on sitten sellainen kaverillinen järkisuhde.
Rautalangasta vielä kerran sinulle. Jos minä epäilisin vaimoani pettämisestä, pitäisi minun seurata ja stalkata häntä kokoajan. Isyystesti ei kerro mitään vaimoni uskollisuudesta vaan sillä selvitän lasteni isyyden. Siis toki silloin kertoo jos käenpojan synnyttänyt nainen kärähtää, mutta muuten testi ei kerro mitään.
Vasta isyystesti siis selvittää miehelle lapsen isyyden. Mies ei siis tiedä ennen testitulosten saapumista, onko lapsi käenpoika. Miten ajattelet raskausajan sujuvan? Miten tunneside lapseen mielestäsi lähtee muodostumaan, jos mies suhtautuu tulokkaaseen kuin käenpoikaan siihen asti, kunnes todistetaan, että lapsi on oma?
Edelleenkin ihmettelen, miten kuvittelet parisuhteen voivan säilyä vaurioitta, jos nainen joutuu kantamaan yhdessä toivottua lasta yksin 9 kuukautta, synnyttämään lapsen ja hoitamaan vastasyntynyttä ilman miehen tukea - naisella on ”rakastava” kumppani ja lapsella isä vasta, kun miehellä on todiste näpissä. En vain pysty ymmärtämään tällaisen miehen tunne-elämää. En millään. Onko sellaista?
On aivan normaalia ja yleinen fakta, että miehen side lapseen alkaa kehittyä vasta syntymän jälkeen. Tätäkö et ole tiennyt?
Miten kuvittelet parisuhteen voivan säilyä vaurioitta jos nainen alistaa miestä kynnysmaton asemaan sillä, että loukkaantuu siitä kun mies haluaisi kovasti tietää onko hänellä lapsi vai ei? En vain pysty ymmärtämään tällaisen naisen tunne-elämää. Sinun mielestä miehen elämä pitäisi ikäänkuin olla naisen "hallussa", miehelle ei liikaa tietoa tule sallia vaan naisella tulisi olla oikeus tietää yksinään lapsien isyydet. Millainen nainen on noin tyranni ja tunnevammainen?
Kerro sille tapaamallesi naiselle jo ensitreffeillä, että aiot testauttaa tulevat lapsesi isyyden varmistamiseksi. Jos nainen loukkaantuu siinä vaiheessa eikä halua nähdä sinua toista kertaa, niin mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Ihan jokainen ihminen loukkaantuu, kun on itse kuvitellut eläneensä vuosikausia hyvässä parisuhteessa ja sitten toinen kertookin, että epäilee toisen pettäneen vaikka aihetta ei ole.
En minä mitään kerro. Nainen kertokoot jos hänelle on ensiarvoisen tärkeää, että miehen ei tule lapsen isyydestä mitään tietää. Muutoin oletan, että molemmilla "vanhemmilla" on täysioikeus samaan tietoon asian suhteen. Muissakin asioissa nainen saa itse ilmaista tahtonsa jos on epätasa-arvoisen käyttäytymisen kannalla. Minä odotan tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro sille tapaamallesi naiselle jo ensitreffeillä, että aiot testauttaa tulevat lapsesi isyyden varmistamiseksi. Jos nainen loukkaantuu siinä vaiheessa eikä halua nähdä sinua toista kertaa, niin mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Ihan jokainen ihminen loukkaantuu, kun on itse kuvitellut eläneensä vuosikausia hyvässä parisuhteessa ja sitten toinen kertookin, että epäilee toisen pettäneen vaikka aihetta ei ole.
Eiköhän tämä ehdottamasi ratkaisumalli ole tässä ketjussa jo niin moneen kertaan puitu ja käsitelty että sitä ei tarvitse enää papukaijan lailla toistella...
Naiselle tämä ratkaisumalli olisi tietysti mitä ihanteellisin. Tietäisi jo ensitreffeillä että aha, nyt tuli vastaan sellainen tapaus, jonka kanssa pitää olla tarkkana ja huolellinen (lue: vieraiden miesten kanssa vehdatessa täytyy pitää huolta ehkäisystä)
Lisäksi nainen saattaa kavahtaa sitä kun tätä miestä ei voikaan tyrannin lailla pompotella ja alistaa kynnysmatoksi ja lompakoksi. Miehellä on aatteet ja periaatteet sekä vielä toimet niiden suhteen. Se ajaa naisen vaikeaan tilanteeseen, mm. poistamalla turhia etuoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaatteko vielä, miksi teillä naiset tulisi olla varmuus kuka on lapsenne, mutta miehellä ei tarvitse olla vastaavasti?
Ei täällä kukaan ole sanonutkaan, että miehellä ei pitäisi olla varmuutta lapsensa isyydestä. Siksihän ne isyystestit onkin mahdollista tehdä, jos on epäilys tai tieto siitä, että nainen on ollut muidenkin miesten kanssa lapsen alkuun saattamisen aikoihin. Joten tottakai - JOS EPÄILEE ETTÄ NAISELLA ON OLLUT MUITA, KANNATTAA TIETENKIN TEHDÄ SE TESTI. Tästä ei kai kukaan ole ollut eri mieltä.
Syy, miksi parisuhteessa ei normaalisti tehdä niitä testejä, on juuri se, että kumpikaan osapuoli ei epäile miehen isyyttä. Jos nainen ei ole ollut muiden kanssa, ei ole mitään syytä tehdä turhaan isyystestejä. Nyt te sitten palaatte tietysti tähän, että "eihän mies voi olla tästä varma" - niin, aivan, juuri sitä sanoinkin: jos mies ei luota tai usko siihen, että kumppaninsa ei ole ollut muiden kanssa, hänen kannattaa tuoda epäilynsä julki ja pyytää isyystestiä.
Se on sitten toinen asia, kestääkö suhde aiheettomia pettämisepäilyjä. Mutta se ongelmahan ei liity vain isyystestiin. Yleensä suhteessa ei mene hyvin, jos toinen epäilee ilman mitään syytä. On turha heittäytyä draamakuningattareksi sen vuoksi, jos joku ei halua olla suhteessa, josta puuttuu luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Mutta ehkä sellaisessa suhteessa on alunperinkin ollut jotain vikaa, ja ongelma nousee esiin nyt sitten vaan tämän asian yhteydessä?
Toki moni voi silti jatkaakin suhteessa, vaikka tunteekin, että jokin taika on kadonnut. Kyllähän moni pysyy yhdessä vaikka lasten ja yhteisen asunnon vuoksi. Joten voi olla, ettei tuosta mitään eroa synny. Ainoa muutos on vain se, että naisen romanttiset kuvitelmat yhteisestä rakkaudesta ovat muuttuneet realismiksi. Se on sitten sellainen kaverillinen järkisuhde.
Rautalangasta vielä kerran sinulle. Jos minä epäilisin vaimoani pettämisestä, pitäisi minun seurata ja stalkata häntä kokoajan. Isyystesti ei kerro mitään vaimoni uskollisuudesta vaan sillä selvitän lasteni isyyden. Siis toki silloin kertoo jos käenpojan synnyttänyt nainen kärähtää, mutta muuten testi ei kerro mitään.
Vasta isyystesti siis selvittää miehelle lapsen isyyden. Mies ei siis tiedä ennen testitulosten saapumista, onko lapsi käenpoika. Miten ajattelet raskausajan sujuvan? Miten tunneside lapseen mielestäsi lähtee muodostumaan, jos mies suhtautuu tulokkaaseen kuin käenpoikaan siihen asti, kunnes todistetaan, että lapsi on oma?
Edelleenkin ihmettelen, miten kuvittelet parisuhteen voivan säilyä vaurioitta, jos nainen joutuu kantamaan yhdessä toivottua lasta yksin 9 kuukautta, synnyttämään lapsen ja hoitamaan vastasyntynyttä ilman miehen tukea - naisella on ”rakastava” kumppani ja lapsella isä vasta, kun miehellä on todiste näpissä. En vain pysty ymmärtämään tällaisen miehen tunne-elämää. En millään. Onko sellaista?
On aivan normaalia ja yleinen fakta, että miehen side lapseen alkaa kehittyä vasta syntymän jälkeen. Tätäkö et ole tiennyt?
Miten kuvittelet parisuhteen voivan säilyä vaurioitta jos nainen alistaa miestä kynnysmaton asemaan sillä, että loukkaantuu siitä kun mies haluaisi kovasti tietää onko hänellä lapsi vai ei? En vain pysty ymmärtämään tällaisen naisen tunne-elämää. Sinun mielestä miehen elämä pitäisi ikäänkuin olla naisen "hallussa", miehelle ei liikaa tietoa tule sallia vaan naisella tulisi olla oikeus tietää yksinään lapsien isyydet. Millainen nainen on noin tyranni ja tunnevammainen?
Kerro sille tapaamallesi naiselle jo ensitreffeillä, että aiot testauttaa tulevat lapsesi isyyden varmistamiseksi. Jos nainen loukkaantuu siinä vaiheessa eikä halua nähdä sinua toista kertaa, niin mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Ihan jokainen ihminen loukkaantuu, kun on itse kuvitellut eläneensä vuosikausia hyvässä parisuhteessa ja sitten toinen kertookin, että epäilee toisen pettäneen vaikka aihetta ei ole.
En minä mitään kerro. Nainen kertokoot jos hänelle on ensiarvoisen tärkeää, että miehen ei tule lapsen isyydestä mitään tietää. Muutoin oletan, että molemmilla "vanhemmilla" on täysioikeus samaan tietoon asian suhteen. Muissakin asioissa nainen saa itse ilmaista tahtonsa jos on epätasa-arvoisen käyttäytymisen kannalla. Minä odotan tasa-arvoa.
Kyllä normaali ihminen normaalissa parisuhteessa tietää, onko hänellä syytä epäillä toista vai ei. Epäileminen silloin kun mitään syytä epäilyksille ei ole on aika monelle miehellekin dealbreaker, joten mielestäni pimität ihan hirveän tärkeän asian, kun jätät kertomatta naiselle tuosta ominaisuudestasi. Itse asiassa petoksesi on ihan verrattavissa isyyshuijakuseen.
Edelleenkin kannatan ehdottomasti isyyden testaamista, jos sitä on syytä epäillä. Mutta se syy ei ole tilasto pettämisen tai isyyshuijausten yleisyydestä (varsinkin kun nuo tässäkin ketjussa kiertävät ”faktaluvut”ovat kymmenkertaisia verrattuna tutkimuksissa todettuihin). Syyn pitää olla tähän parisuhteeseen tai tämän nimenomaisen naisen käyttäytymiseen liittyvä, ei jokin naisvihasivustoilta bongattu huuhaaväite naisista yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro sille tapaamallesi naiselle jo ensitreffeillä, että aiot testauttaa tulevat lapsesi isyyden varmistamiseksi. Jos nainen loukkaantuu siinä vaiheessa eikä halua nähdä sinua toista kertaa, niin mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Ihan jokainen ihminen loukkaantuu, kun on itse kuvitellut eläneensä vuosikausia hyvässä parisuhteessa ja sitten toinen kertookin, että epäilee toisen pettäneen vaikka aihetta ei ole.
Eiköhän tämä ehdottamasi ratkaisumalli ole tässä ketjussa jo niin moneen kertaan puitu ja käsitelty että sitä ei tarvitse enää papukaijan lailla toistella...
Naiselle tämä ratkaisumalli olisi tietysti mitä ihanteellisin. Tietäisi jo ensitreffeillä että aha, nyt tuli vastaan sellainen tapaus, jonka kanssa pitää olla tarkkana ja huolellinen (lue: vieraiden miesten kanssa vehdatessa täytyy pitää huolta ehkäisystä)
Lisäksi nainen saattaa kavahtaa sitä kun tätä miestä ei voikaan tyrannin lailla pompotella ja alistaa kynnysmatoksi ja lompakoksi. Miehellä on aatteet ja periaatteet sekä vielä toimet niiden suhteen. Se ajaa naisen vaikeaan tilanteeseen, mm. poistamalla turhia etuoikeuksia.
Miksi ihmeessä haluat väenväkisin parisuhteeseen sellaisen naisen kanssa, jolla on tuollaisia pyrkimyksiä? Ei vaikuta terveen ihmisen toiminnalta tuo mitä harrastat.
Vierailija kirjoitti:
Syyn pitää olla tähän parisuhteeseen tai tämän nimenomaisen naisen käyttäytymiseen liittyvä, ei jokin naisvihasivustoilta bongattu huuhaaväite naisista yleensä.
Miksi pitää???
Miksi tämä ajatus pakollisesta, automaattisesta isyystestistä on teille naisille näin iso "mörkö" ja punainen vaate?
Ainoa tässä ketjussa nähty argumentointi on tämä "...se loukkaa..."
Eikös tästä puolison suunnasta tulevasta "loukkauksesta" päästä eroon juuri siten, että "epäilijä" on puolison sijasta yhteiskunnallinen toimija (lue: terveydenhuolto).
Vai oletko näitä joita se nykyinen HIV-testikin loukkaa?
Mikäli naisella on puhtaat jauhot pussissaan, ja isyystesti olisi vain yksi rutiini HIV-testin ohella, mitään loukkaantumisen aihetta ei mun mielestä ole, koska tällainen proseduuri ei henkilöidy kehenkään naiseen yksilönä, vaan kyseessä on koko populaatiolle (kaikki synnyttäjät) tehtävä tutkimus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Jos tästä päättymättömästä oravanpyörästä mikä tässä keskustelussa velloo päästään joskus ulos
(epäilen suuresti), olisi ihan mielenkiintoista keskustella kuinka yleistä tämä "isyyshuijauksen" astetta lievempi muoto on?
Eli siis tämä "pillerit petti"-syndrooma.
Ottaen huomioon että hormonaalisen ehkäisyn varmuus on >99% , on näitä vahinkoraskauksia hämmästyttävän paljon omassa kaveripiirissänikin.
Kun e-pillerit on vielä pakattu siten kuin ne ovat (päivä-tagit pillerin kohdalla), on vahingossa unohtaminenkin lähes mahdotonta.
Epäilen että aika monta "vahinkoraskautta" on saanut alkunsa siten, että ne pillerit on jätetty tahallaan syömättä, ja miehelle vaan uskotellaan että niitä on säntillisesti syöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaatteko vielä, miksi teillä naiset tulisi olla varmuus kuka on lapsenne, mutta miehellä ei tarvitse olla vastaavasti?
Ei täällä kukaan ole sanonutkaan, että miehellä ei pitäisi olla varmuutta lapsensa isyydestä. Siksihän ne isyystestit onkin mahdollista tehdä, jos on epäilys tai tieto siitä, että nainen on ollut muidenkin miesten kanssa lapsen alkuun saattamisen aikoihin. Joten tottakai - JOS EPÄILEE ETTÄ NAISELLA ON OLLUT MUITA, KANNATTAA TIETENKIN TEHDÄ SE TESTI. Tästä ei kai kukaan ole ollut eri mieltä.
Syy, miksi parisuhteessa ei normaalisti tehdä niitä testejä, on juuri se, että kumpikaan osapuoli ei epäile miehen isyyttä. Jos nainen ei ole ollut muiden kanssa, ei ole mitään syytä tehdä turhaan isyystestejä. Nyt te sitten palaatte tietysti tähän, että "eihän mies voi olla tästä varma" - niin, aivan, juuri sitä sanoinkin: jos mies ei luota tai usko siihen, että kumppaninsa ei ole ollut muiden kanssa, hänen kannattaa tuoda epäilynsä julki ja pyytää isyystestiä.
Se on sitten toinen asia, kestääkö suhde aiheettomia pettämisepäilyjä. Mutta se ongelmahan ei liity vain isyystestiin. Yleensä suhteessa ei mene hyvin, jos toinen epäilee ilman mitään syytä. On turha heittäytyä draamakuningattareksi sen vuoksi, jos joku ei halua olla suhteessa, josta puuttuu luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Mutta ehkä sellaisessa suhteessa on alunperinkin ollut jotain vikaa, ja ongelma nousee esiin nyt sitten vaan tämän asian yhteydessä?
Toki moni voi silti jatkaakin suhteessa, vaikka tunteekin, että jokin taika on kadonnut. Kyllähän moni pysyy yhdessä vaikka lasten ja yhteisen asunnon vuoksi. Joten voi olla, ettei tuosta mitään eroa synny. Ainoa muutos on vain se, että naisen romanttiset kuvitelmat yhteisestä rakkaudesta ovat muuttuneet realismiksi. Se on sitten sellainen kaverillinen järkisuhde.
Rautalangasta vielä kerran sinulle. Jos minä epäilisin vaimoani pettämisestä, pitäisi minun seurata ja stalkata häntä kokoajan. Isyystesti ei kerro mitään vaimoni uskollisuudesta vaan sillä selvitän lasteni isyyden. Siis toki silloin kertoo jos käenpojan synnyttänyt nainen kärähtää, mutta muuten testi ei kerro mitään.
Vasta isyystesti siis selvittää miehelle lapsen isyyden. Mies ei siis tiedä ennen testitulosten saapumista, onko lapsi käenpoika. Miten ajattelet raskausajan sujuvan? Miten tunneside lapseen mielestäsi lähtee muodostumaan, jos mies suhtautuu tulokkaaseen kuin käenpoikaan siihen asti, kunnes todistetaan, että lapsi on oma?
Edelleenkin ihmettelen, miten kuvittelet parisuhteen voivan säilyä vaurioitta, jos nainen joutuu kantamaan yhdessä toivottua lasta yksin 9 kuukautta, synnyttämään lapsen ja hoitamaan vastasyntynyttä ilman miehen tukea - naisella on ”rakastava” kumppani ja lapsella isä vasta, kun miehellä on todiste näpissä. En vain pysty ymmärtämään tällaisen miehen tunne-elämää. En millään. Onko sellaista?
On aivan normaalia ja yleinen fakta, että miehen side lapseen alkaa kehittyä vasta syntymän jälkeen. Tätäkö et ole tiennyt?
Miten kuvittelet parisuhteen voivan säilyä vaurioitta jos nainen alistaa miestä kynnysmaton asemaan sillä, että loukkaantuu siitä kun mies haluaisi kovasti tietää onko hänellä lapsi vai ei? En vain pysty ymmärtämään tällaisen naisen tunne-elämää. Sinun mielestä miehen elämä pitäisi ikäänkuin olla naisen "hallussa", miehelle ei liikaa tietoa tule sallia vaan naisella tulisi olla oikeus tietää yksinään lapsien isyydet. Millainen nainen on noin tyranni ja tunnevammainen?
Kerro sille tapaamallesi naiselle jo ensitreffeillä, että aiot testauttaa tulevat lapsesi isyyden varmistamiseksi. Jos nainen loukkaantuu siinä vaiheessa eikä halua nähdä sinua toista kertaa, niin mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Ihan jokainen ihminen loukkaantuu, kun on itse kuvitellut eläneensä vuosikausia hyvässä parisuhteessa ja sitten toinen kertookin, että epäilee toisen pettäneen vaikka aihetta ei ole.
En minä mitään kerro. Nainen kertokoot jos hänelle on ensiarvoisen tärkeää, että miehen ei tule lapsen isyydestä mitään tietää. Muutoin oletan, että molemmilla "vanhemmilla" on täysioikeus samaan tietoon asian suhteen. Muissakin asioissa nainen saa itse ilmaista tahtonsa jos on epätasa-arvoisen käyttäytymisen kannalla. Minä odotan tasa-arvoa.
Kyllä normaali ihminen normaalissa parisuhteessa tietää, onko hänellä syytä epäillä toista vai ei. Epäileminen silloin kun mitään syytä epäilyksille ei ole on aika monelle miehellekin dealbreaker, joten mielestäni pimität ihan hirveän tärkeän asian, kun jätät kertomatta naiselle tuosta ominaisuudestasi. Itse asiassa petoksesi on ihan verrattavissa isyyshuijakuseen.
Edelleenkin kannatan ehdottomasti isyyden testaamista, jos sitä on syytä epäillä. Mutta se syy ei ole tilasto pettämisen tai isyyshuijausten yleisyydestä (varsinkin kun nuo tässäkin ketjussa kiertävät ”faktaluvut”ovat kymmenkertaisia verrattuna tutkimuksissa todettuihin). Syyn pitää olla tähän parisuhteeseen tai tämän nimenomaisen naisen käyttäytymiseen liittyvä, ei jokin naisvihasivustoilta bongattu huuhaaväite naisista yleensä.
"Normaalissa parisuhteessa"
Väititkö, että kaikki ne suhteet joissa on syrjähypitty, ovat "epänormaaleja"? Kuinka naiivi ihminen voi olla? No, ehkä lauot läpiä päähäsi koska panttina on naisten etuoikeuksien mureneminen.
Millä tavalla tuo on verrattavissa isyyshuijaukseen? Montako lisälasta naiselle syntyy tuossa kuviossa?
Kerrotko vielä hiiiitaaaaasti, miksi miehillä ei tulisi olla varmuutta siitä ovatko he isiä vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun parisuhteeseen, kuten elämään yleisestikin aika inhorealistisesti.
En usko todellakaan tähän "perfect match"-ideologiaan ja illuusioon.Tiedostan itsessäni tuon edellä kuvailemani naamioitumisen tai "kameleontin", ja luonnollisesti senkin ettei tapailemani nainenkaan välttämättä ole ihan täysin sellainen millaisen kuvan itsestään antaa.
Hyväksyn epätietoisuuden, sekä suhteen epäonnistumisen riskin, siis todellakin jo heti ensitreffeistä lähtien.
Mikäli tapailemassani naisessa on RIITTÄVÄSTI minua miellyttäviä elementtejä, ryhdyn suhteeseen, enkä pohdi ja murehdi sitä ovatko nuo minua miellyttävät elementit ns. "aitoja" vaiko näyteltyjä, mulle se on ihan sama. Jos roolinsa vetää hyvin, that's enough.
Alat pikkuhiljaa kompastella omaan näppäryyteesi tässä sun provoilussasi.
Mikäli sulle riittää tällainen ”kunhan roolinsa vetää hyvin” teatteri, ja muka hyväksyt tällaisen pelin naiseltakin, miksi pakolliset isyystestit on sulle tällainen obsessio?
Jos nainen vetää roolinsa tarpeeksi hyvin, ei lapsen todellisella biologisella isällä pitäisi olla sulle mitään merkitystä, koska sullehan riittää tarpeeksi vakuuttavan näköinen illuusio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyn pitää olla tähän parisuhteeseen tai tämän nimenomaisen naisen käyttäytymiseen liittyvä, ei jokin naisvihasivustoilta bongattu huuhaaväite naisista yleensä.
Miksi pitää???
Miksi tämä ajatus pakollisesta, automaattisesta isyystestistä on teille naisille näin iso "mörkö" ja punainen vaate?
Ainoa tässä ketjussa nähty argumentointi on tämä "...se loukkaa..."
Eikös tästä puolison suunnasta tulevasta "loukkauksesta" päästä eroon juuri siten, että "epäilijä" on puolison sijasta yhteiskunnallinen toimija (lue: terveydenhuolto).
Vai oletko näitä joita se nykyinen HIV-testikin loukkaa?
Mikäli naisella on puhtaat jauhot pussissaan, ja isyystesti olisi vain yksi rutiini HIV-testin ohella, mitään loukkaantumisen aihetta ei mun mielestä ole, koska tällainen proseduuri ei henkilöidy kehenkään naiseen yksilönä, vaan kyseessä on koko populaatiolle (kaikki synnyttäjät) tehtävä tutkimus
Sinulta on nyt unohtunut se tosiasia, että edustat mielipiteinesi ja toiveinesi varsin pientä vähemmistöä miehistäkin. Valtaosa vakaassa parisuhteessa vaimonsa kanssa lapsia hankkineista miehistä ei todellakaan tunne minkäänlaista epävarmuutta isyydestään. Yleistät omat epäluuloisuusharhasi koskemaan kaikkia miehiä. Tyypillistä palstan jakuttajille laajemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyn pitää olla tähän parisuhteeseen tai tämän nimenomaisen naisen käyttäytymiseen liittyvä, ei jokin naisvihasivustoilta bongattu huuhaaväite naisista yleensä.
Miksi pitää???
Miksi tämä ajatus pakollisesta, automaattisesta isyystestistä on teille naisille näin iso "mörkö" ja punainen vaate?
Ainoa tässä ketjussa nähty argumentointi on tämä "...se loukkaa..."
Eikös tästä puolison suunnasta tulevasta "loukkauksesta" päästä eroon juuri siten, että "epäilijä" on puolison sijasta yhteiskunnallinen toimija (lue: terveydenhuolto).
Lukutaitosi on kovin ohutta.
Taajan esitetty perustelu on se, että pakkotestaaminen MAKASAA varsin paljon.
Lisäksi se KUORMITTAA jo ennestään liiankin sinkeälle vedettyä yhteiskunnallista toimijaa (lue: terveydenhuoltoa).
Ja vielä: jos uskoisit valtaosan miehistä olevan tuon ajatuksen takana, olisit varmasti jo tehnyt asiasta aloitteen. Kuten sinä tai joku kaltaisesi tuolla edellä jo mainitsi: aloite ei etenisi, koska siihen ei kertyisi lähellekään riittävästi nimiä. Miehiä on Suomessa aika paljon enemmän kuin 50 000, joten et usko edes itse että kovinkaan moni aloitettasi kannattaisi. Etenkään ne miehet, jotka pelko ahterissa saisivat odotella jälkikasvun yhteydenottoja.
Totta helvetissä moinen hullutus myös loukkaisi. Jos suostuisin kehoni kustannuksella kantamaan ja synnyttämään rakastamalleni miehelle hänen hartaasti toivomansa lapsen, eipä hän voisi pahemmin loukata vaikka ihan tosissaan yrittäisi.
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... Jos tästä päättymättömästä oravanpyörästä mikä tässä keskustelussa velloo päästään joskus ulos
(epäilen suuresti), olisi ihan mielenkiintoista keskustella kuinka yleistä tämä "isyyshuijauksen" astetta lievempi muoto on?
Eli siis tämä "pillerit petti"-syndrooma.
Ottaen huomioon että hormonaalisen ehkäisyn varmuus on >99% , on näitä vahinkoraskauksia hämmästyttävän paljon omassa kaveripiirissänikin.
Kun e-pillerit on vielä pakattu siten kuin ne ovat (päivä-tagit pillerin kohdalla), on vahingossa unohtaminenkin lähes mahdotonta.
Epäilen että aika monta "vahinkoraskautta" on saanut alkunsa siten, että ne pillerit on jätetty tahallaan syömättä, ja miehelle vaan uskotellaan että niitä on säntillisesti syöty.
Miehillähän olisi tähän ratkaisu ihan omissa käsissään (tai tarkemmin sanottuna hepeissään). Ihmettelen, miten tässä kohtaa niin surutta luotetaan naisen sanaan, kun sitten isyysasiassa ei millään...
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolestani mies saisi tehdä isyystestin, en ymmärrä miksi ei, jos ei kerran ole salattavaa. Tulee vähän sellainen fiilis et ne jotka vetoaa sen olevan luottamuspula ovat juuri niitä jotka eivät lapsensa isästä varmoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Jotenkin tuntuu jätkillä nyt olevan tuo isyys-käsite hukassa. Siittiöistä ja biologiasta vaahdotaan hullun lailla, mutta puolella sanalla ei ole yksikään mies täällä valottanut, mitä se isyys heille muuta on kuin omien sukusolujen ujuttamista eteenpäin. Lapsi on ihan sivuseikka näissä vouhotuksissa, lapsella itsessään ei tunnu olevan yhtään mitään merkitystä.
Tällaisten miesten ei missään tapauksesa pitäisi päätyä isän asemaan, ei omien eikä muiden lasten. Ei ole tarve kasvuympäristä lapselle eikä terve parisuhde naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolestani mies saisi tehdä isyystestin, en ymmärrä miksi ei, jos ei kerran ole salattavaa. Tulee vähän sellainen fiilis et ne jotka vetoaa sen olevan luottamuspula ovat juuri niitä jotka eivät lapsensa isästä varmoja ole.
Hei palstamiehet, täällä on teille nainen.
Ei teidän tarvitse huijata luottamusta arvostavia naisia parisuhteeseen, täällähän näitä on ilmoittautunut jo useampiakin näitä, joille ei ole mitään väliä sillä että ovat syyllisiä kunnes toisin todistetaan. Ei kun vonkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Mikä siinä niin kamalaa olisi? Lapseen voi kiintyä ihan muilla perusteilla kuin sillä, että se on omista sukusoluista tehty.
Myönnä pois, kyse on vain ja ainoastaan siitä, että nainen petti. Teki lapsen toisen kanssa. Sillä lapsella siinä ei mitään merkitystä ole. Vai jatkaisitko kovinkin mielelläsi yhteiselämää naisen kanssa, kunhan vaan joku muu mies maksaisi siitä lapsesta elatusmaksuja ja sinä voisit aina tarpeen tullen muistuttaa ivallisesti, että tuo pentuhan ei ole minun?
Oman itsetunnon saama kolaus on kaikkein suurin tunne tässä.
Ja kauhea, sanoinkuvaamaton pelko siitä, että jos nainen olisikin pettänyt ja siitä vielä lapsikin tullut maailmaan. No entäs, jos tässä vapaamielisessä suhteessanne, jossa naisen pettäminen ei niin vakavaa olisi, nainen tekisi lapsen toiselle ja sinä tietäisit sen alusta lähtien? Jatkuisiko suhteenne kuten ennenkin? Hyväksyisitkö sitten sen lapsenkin, kun tietäisit heti, että sinun se ei ole? Kasvattaisitko sen ihan mielelläsi, sehän olisi vain yhdestä ei niin tärkeästä pettämisestä tullut seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta itsehän tiedät, onko isyydessä epäselvyyden mahdollisuutta, joten jos ei ole, ei testistä tarvitse huolestua.
Siinä tapauksessa testin vaatiminen onkin erityisen loukkaavaa kun syytä testin tekemisellä ei ole.
Olet siis täysin kykenemätön ajattelemaan muiden näkökannasta. Et pysty edes yrittämään.
Sinä tiedät, ettei syitä ole. Mies ei voi tietää sitä, eikä luottamus ole sama kuin tieto.
No miehen täytyy olla aika toivoton nuija jos ei ole tajunnut, että silloin kun testaan ovulaata ja yhdynnät ajoitetaan siten, että raskaus onnistuu, olen lasta tekemässä juuri hänen kanssaan.
Paitsi että seuraavana päivänä jäit ylitöihin, tai kävit ystäväsi luonna, tai ihan mitä vaan. Ihmiset pettävät, ja useasti petetty luotti 100% eikä aavistanut mitään.
Onneksi tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus paljastuu paljon ennen kuin lapsista edes puhutaan. Kun päässä on noin paljon vikaa, niin kannattaa pysyä sinkkuna.
Päättääkää nyt jo, arvon petturit, onko argumentinne 100% eli sokea luottamus, vai onko se tekninen mahdollisuus, kuten "testaan ovulaata ja yhdynnät ajoitetaan siten". Jälkimmäinen ei tietenkään ole mikään pätevä argumentti, joka tuossa osoitettiin aika selvästi.
Mutta ette halua päättää, haluatte hypätä yhdestä toiseen, aina kun osoitetaan miten huono se eka oli.
Pakko sanoa, että meillä mies on voinut 100% olla sokeasti luottava. Jokaikinen lapsi,jonka olen tehnyt, on hänen. Siitä en voi olla varma, etteikö miehellä ole lapsia muuallekin tehtynä.
Millähän mies voisi sen minulle todistaa, ettei ole?
Tälläistä se on. Toiseen vaan täytyy voida luottaa. Ja se luottamus on se avioliiton liima. Ilman luottamusta ei ole avioliittoa.Monet naiset ovat suhtautuneet testaamiseen ihmeen positiivisesti tässä ketjussa. Kaksi selitystä. Joku on onnistunut spämmäämään kerralla 200 yläpeukkua. Tai surullisen moni nainen ei rakasta miestään yhtään tippaa. Silloin epäluottamus ei satu vaan testi on täysin yhdentekevä. Kun mieskin on yhdentekevä.
En minäkään loukkaantuisi yhtään työnantajan huumetestistä, koska ei työnantajani merkitse minulle muuta kuin palkkatiliä.
Näin juuri. En minäkään loukkaannu työnantajan testeistä, sillä me molemmat, työnantaja ja minä, tiedämme merkitsevämme toisillemme vain bisnessuhdetta. Olen työnantajille vain yksi monista.
Sen sijaan mieheni merkitsee minulle paljon, paljon enemmän, olen häneen aivan toisella tavalla kiintynyt kuin työnantajaan. Sen vuoksi se, että mieheni kuvittelisi minun voivan ensin pettää ja sitten valehdella, olisi katastrofi. Sillä hänelle kuvittelen olevani ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Niin, kun tässä ei edelleenkään ole kysymys uskottomuudesta vaan miehen isyydestä. Vaimoni voi olla uskoton vai lapsi olisikin minun. Kaikkea ei voi tietää, mutta sen kyllä voi ja pitää tietää ovatko omassa talossa elävät lapset omaa verta vai ei. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää, edes naiselle.
Suhtaudun parisuhteeseen, kuten elämään yleisestikin aika inhorealistisesti.
En usko todellakaan tähän "perfect match"-ideologiaan ja illuusioon.
Tiedostan itsessäni tuon edellä kuvailemani naamioitumisen tai "kameleontin", ja luonnollisesti senkin ettei tapailemani nainenkaan välttämättä ole ihan täysin sellainen millaisen kuvan itsestään antaa.
Hyväksyn epätietoisuuden, sekä suhteen epäonnistumisen riskin, siis todellakin jo heti ensitreffeistä lähtien.
Mikäli tapailemassani naisessa on RIITTÄVÄSTI minua miellyttäviä elementtejä, ryhdyn suhteeseen, enkä pohdi ja murehdi sitä ovatko nuo minua miellyttävät elementit ns. "aitoja" vaiko näyteltyjä, mulle se on ihan sama. Jos roolinsa vetää hyvin, that's enough.