Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7973)
Vierailija kirjoitti:
"Mitenköhän miehet ottaisivat kun nainen vaatisi miestä näyttämään seksuaalirikosrekisteriotteensa ja ratsaamaan tietokoneensa historian ennen lapsen syntymää"
Siitä vaan. Meillä molemmilla on laitteidemme salasanat, vaikka olen unohtanut vaimon koneen salasanan, koska tarvitsen sitä niin harvoin. Pornokin on siellä kansiossa, jossa lukee isin runkkumatskut. Ei hän siellä tietääkseni aikaa vietä, tai tutki täikammalla jokaista klippiä, että löytyisiköhän tästäkin jotain, josta voisin loukkaantua. Hänkään ei ole raskas ihminen, hyvä että ollaan yhdessä.
Eikä tosiaan ole tehty isyystestiä. Pitääpä kysyä, mitä hän ajattelisi, jos sellaisen haluaisin.
Eli hän luottaa sinuun eikä epäile sinua pedofiiliksi. Se on tosiaan terveen suhteen merkki. Ole sinä samanlainen kuin vaimosi äläkä epäile häntä pettämisestä, jos mitään todellista syytä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-> jatkoa
Moni heistäkin, jotka ovat löytäneet biologisen isänsä tai äitinsä vasta aikuisena, ovat löytäneet selityksen monelle asialle, ja ehkä jopa muodostaneet vanhempaan tunneyhteyden. Se biologia on niin vahva, kun oma tytär on perinyt meistä ne kaikkein ikävimmät, mutta myös ne parhaat piirteet.
Moni kipuilee vaikka keskittymisongelmien, mt-ongelmien tai jonkun persoonallisuuspiirteen kanssa. Asian kanssa on helpompi elää, kun tietää että kyseessä on perinnöllinen seikka. Tyttärelläni on aina avaimet hukassa. Niin on minullakin. Ja isälläni ja isoisälläni! Ajattele, millaiseksi itsetunto muodostuu, kun osan virheistä ja puutteista voi tuolla tavalla hyväksyä. Vrt. perhe, jossa toinen vanhempi ainoastaan läksyttää, että miksi olet tuollainen tai et tätäkään osaa.
Tämä ei poista vanhemman kiintymystä ja rakkautta lapsiinsa, vaikka myöntää, että biologia on tärkeää. Tunnen rakastavia adoptiovanhempia, mutta tiedän myös, että heidän lapsensa ovat teininä tai parikymppisenä myös halunneet ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Se ei ole se ja sama, kenen vauva sieltä synnäriltä mukaan lähtee.
T. Rakastava isä, jonka ei tarvinnut sitä testiä tehdä. Tunnen ihmisiä, joiden olisi pitänyt
Eräskin ystävä tappeli lapsesta oikeudessa asti ja sieti persoonallisuushäiriöisen exän kaikkia temppuja feikkilasuista ja uusien miesystävien väkivallasta lähtien. Elareihin ja käräjille paloi valtava summa rahaa. Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki? Arvaa, sainko lohduttaa, ja tuleeko enää ehjäksi? Ne kaikki sossun kyykytykset, kusitestit purkkeihin, turhat kuulustelut poliisin ja sosiaalityöntekijän läsnäollessa, vandalisoitu auto, odotus siitä, meneekö joululahja tänä vuonna perille, se koulussa tehty isänpäiväkortti... kaikki turhaa ja valhetta. En ole kenenkään koskaan nähnyt itkevän sillä tavalla.
Ihme, että kaveri on edelleen hengissä.
Tuota taustaa vasten pitäisin jonkun nenän nyrpistelyä isyystestistä synnärillä melko pienenä haittana. Lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus biologisiin lapsiinsa, jos he eivät sitä kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin vuoksi menetä.
"Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki?"
Katkaisiko hän kaiken yhteydenpidon tähän lapseen, jonka puolesta oli niin paljon taistellut. Hylkäsikö hän lapsensa, joka piti häntä isänään ja ihaili häntä ja janosi hänen rakkauttaan? Oliko se kaikki yhtäkkiä turhaa? Kaikki lapsen kehitysvaiheet, hymyt ja halaukset ja kun on saanut opettaa pientä ihmistä elämään ja uusia taitoja, lukenut iltasatuja ja ottanut viereen kun on nähnyt painajaisia.
Ymmärrän vihan pettäjää kohtaan. Mutta en ymmärrä vihaa tai hylkäämistä viatonta lasta kohtaan.
Ainut mikä miehiä tuntuu harmittavan on se, että he eivät voi samaan aikaan epäillä naista valehtelevaksi pettäjähuoraksi JA jatkaa tämän kanssa parisuhdetta ja perhe-elämää. Tosi epäreilua hei, kun pitää valita joko luottaa tai erota. Kumpikin on ihan sallittua ja miehillä on laillinen oikeus vaatia isyystesti ja niin sen pitää ollakin. Mutta pitää valita. Se ei ole liikaa vaadittu. Siinä pitää miettiä mitkä asiat ovat elämässään niitä tärkeitä ja mitkä pahimpia riskejä.
Mitenköhän miehet ottaisivat kun nainen vaatisi miestä näyttämään seksuaalirikosrekisteriotteensa ja ratsaamaan tietokoneensa historian ennen lapsen syntymää. Koska aika iso osa miehistä on raiskannut ahdistellut tai katsonut lapsipornoa. Siinä saisi sitten mies hymyssa suin yrittää todistella vaimolleen 10 avioliittovuoden jälkeen ettei ole pedofiili. Vaimo voisi selittää, että ei kyse ole mistään epäluottamuksesta vaan ihan vain varmistuksesta kun pedofiilejä kuitenkin on, eikä halua ottaa riskiä.
Katkaisi.
Nainen petti toistuvasti ja mies petti takaisin, ja he erosivat jo kun lapsi oli alle 1v. Tästä alkoi vainoamisen, vieraannuttamisen ja ilkivallan kierre. Mm. luottojen ottamista toisen nimiin (fun fact, maksuhäiriömerkintä säilyy, vaikka joku muu olisi ottanut nimissäsi velkaa, ja saanut petoksesta sakkotuomion), väkivallalla uhkailua, auton vandalisointia, perättömiä rikosilmoituksia ja lasuja, jne. jne.
Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä. Lapsihan ei käytännössä tavannut tätä kaveria (tai oikeaa isäänsä) kunnes meni eskariin. Ei siinä paljon iltasatuja luettu ja kehitysvaiheita nähty. Lapsen äiti hieman rauhoittui vuosien mittaan, ja 2. luokasta alkaen on ollut viikonloput feikki-isän luona. Sitten kävi ilmi, että kyseessä on toisen ihmisen lapsi.
Tuo on niiiin paljon pahempaa kuin pelkkä pettäminen. Tulee mieleen eräs naispuolinen ystävä, joka oli menossa aussimiehen kanssa naimisiin, kun selvisi, että miehellä on toinen perhe ja lapsia. Mietin vaan, että miten sinisilmäinen se miehen vaimo oli, en kehdannut kysyä enempää yksityiskohtia tapauksesta.
Ei tämä henkilö lastaan vihaa, mutta ei ole nyt vuosiin tuon pommin jälkeen tavannutkaan. Miksi lapsikaan haluaisi tavata jotain petettyä setää, jonka luona on viettänyt viikonloppuja ala-asteikäisenä? Varmaan lapsen itsetunto järkkyi myös pahanlaisesti. On kammottavaa tajuta, että lähivanhempi on patologinen valehtelija ja todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen. Sieltä saa sitten toimintamallit ja eväät elämään...
Kaveri joutuu muuten edelleen maksamaan elareita. Käräjöinti tulisi tässä vaiheessa kalliimmaksi kuin loppuvuosien elarit.
Eikö ole hieno systeemi tällainen, jossa toiselle voi tehdä noin, ja laki suojelee? Ja antaa vielä elarit kaupan päälle.
Tällaisessa tilanteessa se isyyden kumoaminen olisi pitänyt tehdä heti kun ongelmat tiedossa. Nykyään sen voi tehdä sinne 2v asti. Myös äiti voi vaatia sitä. Jos jo pettämistä on tiedossa ja erotaan kun lapsi vielä vauva, niin kannattaa se testi vaatia.
"Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä."
Eli ei ollut lapsen yhteishuoltajuutta? Nykyään, jos ihan kunnollisia molemmat, niin ei lasta viedä isältään ja oikeus vaatia että lapsi asuu luonasi yhtä lailla. Sitä voi myös isä vaatia yksinhuoltajuutta. Sehän se temppu olisikin ja totta puhuen varmasti lapsen parhaaksi. Silloin se nainen joutuisi maksamaan elareita eikä saisi edes lastaan nähdä kuin joskus. Eli se vanhemmuus antaa myös aika paljon oikeuksia.
Ja ei täällä kukaan estä etteikö testiä saisi vaatia vaan sen myöntämistä, että se ON erittäin painava ja vakava epäluottamuslause. On vähän eri tollaisessa pettämis-eroamis-draamasuhteessa sanoa ettei luota toiseen kuin pitkässä, vakiintuneessa ja hyvässä suhteessa. Kiitokseksi toisen uskollisesta ja ihanasta käytöksestä alkaa ihan puskista esittämään syytöksiä.
Oli yhteishuoltajuus, ja siksi lastenvalvoja uhkasakon määräsikin, kun tapaamisia ei noudatettu. Tuollainen vieraanuttamisprosessi on äärimmäisen raskasta jo itsessään, vielä raskaampaa valehtelevan narsun kanssa, ja aikamoinen märkä rätti naamalle, kun se lapsi ei ollut edes oma. Aivan turhaan näki tuonkin vaivan.
Pettäminen muuttaa suhdetta puolisoon. Pettämisellä aikaansaatu toisen ihmisen lapsi muuttaa suhdetta siihen lapseen. Ei sitä näe enää saman linssin läpi, vaikka lapsi ei itseään pannut alulle.
Jos oma tyttäreni paljastuisi naapurin Reijon tyttäreksi, olisi aika vaikeaa antaa asian vaan olla, ja jatkaa hänen isänään kuten ennenkin. Jatkaisitko itse, jos saisit tietää, että oma lapsesi on tosiasiassa naapurin Maijan lapsi, jota miehesi kävi kiksaisemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-> jatkoa
Moni heistäkin, jotka ovat löytäneet biologisen isänsä tai äitinsä vasta aikuisena, ovat löytäneet selityksen monelle asialle, ja ehkä jopa muodostaneet vanhempaan tunneyhteyden. Se biologia on niin vahva, kun oma tytär on perinyt meistä ne kaikkein ikävimmät, mutta myös ne parhaat piirteet.
Moni kipuilee vaikka keskittymisongelmien, mt-ongelmien tai jonkun persoonallisuuspiirteen kanssa. Asian kanssa on helpompi elää, kun tietää että kyseessä on perinnöllinen seikka. Tyttärelläni on aina avaimet hukassa. Niin on minullakin. Ja isälläni ja isoisälläni! Ajattele, millaiseksi itsetunto muodostuu, kun osan virheistä ja puutteista voi tuolla tavalla hyväksyä. Vrt. perhe, jossa toinen vanhempi ainoastaan läksyttää, että miksi olet tuollainen tai et tätäkään osaa.
Tämä ei poista vanhemman kiintymystä ja rakkautta lapsiinsa, vaikka myöntää, että biologia on tärkeää. Tunnen rakastavia adoptiovanhempia, mutta tiedän myös, että heidän lapsensa ovat teininä tai parikymppisenä myös halunneet ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Se ei ole se ja sama, kenen vauva sieltä synnäriltä mukaan lähtee.
T. Rakastava isä, jonka ei tarvinnut sitä testiä tehdä. Tunnen ihmisiä, joiden olisi pitänyt
Eräskin ystävä tappeli lapsesta oikeudessa asti ja sieti persoonallisuushäiriöisen exän kaikkia temppuja feikkilasuista ja uusien miesystävien väkivallasta lähtien. Elareihin ja käräjille paloi valtava summa rahaa. Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki? Arvaa, sainko lohduttaa, ja tuleeko enää ehjäksi? Ne kaikki sossun kyykytykset, kusitestit purkkeihin, turhat kuulustelut poliisin ja sosiaalityöntekijän läsnäollessa, vandalisoitu auto, odotus siitä, meneekö joululahja tänä vuonna perille, se koulussa tehty isänpäiväkortti... kaikki turhaa ja valhetta. En ole kenenkään koskaan nähnyt itkevän sillä tavalla.
Ihme, että kaveri on edelleen hengissä.
Tuota taustaa vasten pitäisin jonkun nenän nyrpistelyä isyystestistä synnärillä melko pienenä haittana. Lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus biologisiin lapsiinsa, jos he eivät sitä kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin vuoksi menetä.
"Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki?"
Katkaisiko hän kaiken yhteydenpidon tähän lapseen, jonka puolesta oli niin paljon taistellut. Hylkäsikö hän lapsensa, joka piti häntä isänään ja ihaili häntä ja janosi hänen rakkauttaan? Oliko se kaikki yhtäkkiä turhaa? Kaikki lapsen kehitysvaiheet, hymyt ja halaukset ja kun on saanut opettaa pientä ihmistä elämään ja uusia taitoja, lukenut iltasatuja ja ottanut viereen kun on nähnyt painajaisia.
Ymmärrän vihan pettäjää kohtaan. Mutta en ymmärrä vihaa tai hylkäämistä viatonta lasta kohtaan.
Ainut mikä miehiä tuntuu harmittavan on se, että he eivät voi samaan aikaan epäillä naista valehtelevaksi pettäjähuoraksi JA jatkaa tämän kanssa parisuhdetta ja perhe-elämää. Tosi epäreilua hei, kun pitää valita joko luottaa tai erota. Kumpikin on ihan sallittua ja miehillä on laillinen oikeus vaatia isyystesti ja niin sen pitää ollakin. Mutta pitää valita. Se ei ole liikaa vaadittu. Siinä pitää miettiä mitkä asiat ovat elämässään niitä tärkeitä ja mitkä pahimpia riskejä.
Mitenköhän miehet ottaisivat kun nainen vaatisi miestä näyttämään seksuaalirikosrekisteriotteensa ja ratsaamaan tietokoneensa historian ennen lapsen syntymää. Koska aika iso osa miehistä on raiskannut ahdistellut tai katsonut lapsipornoa. Siinä saisi sitten mies hymyssa suin yrittää todistella vaimolleen 10 avioliittovuoden jälkeen ettei ole pedofiili. Vaimo voisi selittää, että ei kyse ole mistään epäluottamuksesta vaan ihan vain varmistuksesta kun pedofiilejä kuitenkin on, eikä halua ottaa riskiä.
Katkaisi.
Nainen petti toistuvasti ja mies petti takaisin, ja he erosivat jo kun lapsi oli alle 1v. Tästä alkoi vainoamisen, vieraannuttamisen ja ilkivallan kierre. Mm. luottojen ottamista toisen nimiin (fun fact, maksuhäiriömerkintä säilyy, vaikka joku muu olisi ottanut nimissäsi velkaa, ja saanut petoksesta sakkotuomion), väkivallalla uhkailua, auton vandalisointia, perättömiä rikosilmoituksia ja lasuja, jne. jne.
Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä. Lapsihan ei käytännössä tavannut tätä kaveria (tai oikeaa isäänsä) kunnes meni eskariin. Ei siinä paljon iltasatuja luettu ja kehitysvaiheita nähty. Lapsen äiti hieman rauhoittui vuosien mittaan, ja 2. luokasta alkaen on ollut viikonloput feikki-isän luona. Sitten kävi ilmi, että kyseessä on toisen ihmisen lapsi.
Tuo on niiiin paljon pahempaa kuin pelkkä pettäminen. Tulee mieleen eräs naispuolinen ystävä, joka oli menossa aussimiehen kanssa naimisiin, kun selvisi, että miehellä on toinen perhe ja lapsia. Mietin vaan, että miten sinisilmäinen se miehen vaimo oli, en kehdannut kysyä enempää yksityiskohtia tapauksesta.
Ei tämä henkilö lastaan vihaa, mutta ei ole nyt vuosiin tuon pommin jälkeen tavannutkaan. Miksi lapsikaan haluaisi tavata jotain petettyä setää, jonka luona on viettänyt viikonloppuja ala-asteikäisenä? Varmaan lapsen itsetunto järkkyi myös pahanlaisesti. On kammottavaa tajuta, että lähivanhempi on patologinen valehtelija ja todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen. Sieltä saa sitten toimintamallit ja eväät elämään...
Kaveri joutuu muuten edelleen maksamaan elareita. Käräjöinti tulisi tässä vaiheessa kalliimmaksi kuin loppuvuosien elarit.
Eikö ole hieno systeemi tällainen, jossa toiselle voi tehdä noin, ja laki suojelee? Ja antaa vielä elarit kaupan päälle.
Tällaisessa tilanteessa se isyyden kumoaminen olisi pitänyt tehdä heti kun ongelmat tiedossa. Nykyään sen voi tehdä sinne 2v asti. Myös äiti voi vaatia sitä. Jos jo pettämistä on tiedossa ja erotaan kun lapsi vielä vauva, niin kannattaa se testi vaatia.
"Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä."
Eli ei ollut lapsen yhteishuoltajuutta? Nykyään, jos ihan kunnollisia molemmat, niin ei lasta viedä isältään ja oikeus vaatia että lapsi asuu luonasi yhtä lailla. Sitä voi myös isä vaatia yksinhuoltajuutta. Sehän se temppu olisikin ja totta puhuen varmasti lapsen parhaaksi. Silloin se nainen joutuisi maksamaan elareita eikä saisi edes lastaan nähdä kuin joskus. Eli se vanhemmuus antaa myös aika paljon oikeuksia.
Ja ei täällä kukaan estä etteikö testiä saisi vaatia vaan sen myöntämistä, että se ON erittäin painava ja vakava epäluottamuslause. On vähän eri tollaisessa pettämis-eroamis-draamasuhteessa sanoa ettei luota toiseen kuin pitkässä, vakiintuneessa ja hyvässä suhteessa. Kiitokseksi toisen uskollisesta ja ihanasta käytöksestä alkaa ihan puskista esittämään syytöksiä.
Oli yhteishuoltajuus, ja siksi lastenvalvoja uhkasakon määräsikin, kun tapaamisia ei noudatettu. Tuollainen vieraanuttamisprosessi on äärimmäisen raskasta jo itsessään, vielä raskaampaa valehtelevan narsun kanssa, ja aikamoinen märkä rätti naamalle, kun se lapsi ei ollut edes oma. Aivan turhaan näki tuonkin vaivan.
Pettäminen muuttaa suhdetta puolisoon. Pettämisellä aikaansaatu toisen ihmisen lapsi muuttaa suhdetta siihen lapseen. Ei sitä näe enää saman linssin läpi, vaikka lapsi ei itseään pannut alulle.
Jos oma tyttäreni paljastuisi naapurin Reijon tyttäreksi, olisi aika vaikeaa antaa asian vaan olla, ja jatkaa hänen isänään kuten ennenkin. Jatkaisitko itse, jos saisit tietää, että oma lapsesi on tosiasiassa naapurin Maijan lapsi, jota miehesi kävi kiksaisemassa?
"Tuollainen vieraanuttamisprosessi on äärimmäisen raskasta jo itsessään, vielä raskaampaa valehtelevan narsun kanssa, ja aikamoinen märkä rätti naamalle, kun se lapsi ei ollut edes oma."
Typeriä ja epäloogisia olleet molemmat. Miksi nainen edes pimitti tiedon, jos halusi vieraannuttaa? Helposti vain olisi sanonut sen ja kaikki olisivat päässeet helpommalla. Vaikka olisi odottanut aikarajan umpeen sinne vähän yli 2v asti. Ja mies olisi tosiaan voinut jo silloin erotessa vaatia sen isyystestin, silloinkin olisi vältytty tuolta. Tämän sanon sillä, että tuon välttämiseksi on jo olemassa keinot.
"Jos oma tyttäreni paljastuisi naapurin Reijon tyttäreksi, olisi aika vaikeaa antaa asian vaan olla, ja jatkaa hänen isänään kuten ennenkin. Jatkaisitko itse, jos saisit tietää, että oma lapsesi on tosiasiassa naapurin Maijan lapsi, jota miehesi kävi kiksaisemassa? "
Minusta siinä ei ole mitään vaikeaa kun se lapsi on ihan oma persoonansa. Näen aika häiriintyneenä jos joku genetiikka voittaa oikeasti hyvän ja aidon kiintymyssuhteen. Yleensä sitä lasta kuitenkin rakastetaan ihan hänen persoonan vuoksi ja siksi kuka hän on. Jotenkin narsistista rakastaa vain itseään lapsessa ja jos itseä ei ole niin vuosien rakkaus vain häviää. Käykö myös näin kun lapsi kasvaa ja alkaa elää omaa elämää ja tekee omia valintoja eikä enää ole vanhemman jatke?
Mutta jos syytä epäilyyn on, isyystesti on järkevää tehdä. Suosittelen kaikille, jotka esim. eroavat ennen määräaikaa, joilla raskaus on alkanut välittömästi suhteen alettua ja jos on pettämistaustaa tai syytä epäillä.
Jos ei ole syytä epäillä, ei hyvää suhdetta kannata paskoa omilla vainoharhoilla liittyi ne mihin tahansa. Sellainen vainoharhaisuus on raskasta ja loukkaavaa eikä vainoharhaisten ihmisten kanssa kannata suhdetta jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Hyvä tuommoinen: "joo ymmärrän täysin ja on järkevää ja perusteltua, mutta loukkaantuisin silti verisesti. "Ei tässä ketään olla syyttämässä.
Kuvitellaan että puolisoille annetaan avioliiton solmimisessa nappi joka maagisesti tietää ja paljastaa onko toinen puolisoista ikinä murhannut ketään. Se jos oma puoliso sellaista painaa, ei tarkoita että hän epäilisi minua murhaajaksi, enkä näe mitään syytä loukkaantua tai tunne oloani petetyksi.
Tosielämässä puolisoita paljastuu murhaajiksi ja naisia pettäjiksi ja eihän se mikään kiva juttu ole mutta elettävä sen mukaan mitä on.
Olet varmaan samoja tyyppejä jotka loukkaantuu avioehdosta: "Mitä, aiotko jättää mut!?"
Jos kokisin tarvetta painaa tuosta napista, tietäisin suhteen olevan ohi.
Koska en jatkaisi suhdetta, jos tuollaista alitajuisesti epäilisin.
Ja tämä on hienoa ja varsin ihailtavaakin samalla tavalla kuin ne jotka menevät naimisiin parin kuukauden seurustelun jälkeen... me puolisoni kanssa painettaisiin molemmat napit pohjaan, katsottaisiin toisiamme tonnin-seteli -ilmeellä ja jatkettaisiin yhteistä elämää ilman suurempaa draamaa.
Anna kun arvaan... ette ole räyhääviä pirttihirmuja tai minäminäminä mun tunteeeeet- tyyppisiä ihmisiä?
No emme erityisemmin. Avioliitto toimii aika hyvin kun on avoin kommunikaatio ja tilaa kompromisseille. Jotain asioita voi pitää salassa, mutta se tehdään hienotunteisuudesta, ei häpeästä tai pahantahtoisuudesta. Aina on toki parantamisen varaa niinkuin kaikissa suhteissa, ajatuksia kun ei osata lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin keskustelu pullollaan anekdootteja ihmisiltä jotka tuntevat jonkun joka on tullut petetyksi ja lapsi ei olekaan oma. No ehkä kaikki ei ole totta, mutta tutkitusti tätä tapahtuu. Silti täällä naiset jaksaa toitottaa sitä miten loukkaavaa että MINUA epäillään. Samaa retoriikkaa käyttänyt nämä uhrien puolisoiden uhrit, vaimot ja äidit aikoinaan. Ja teidän avulla homma jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu pullollaan anekdootteja ihmisiltä jotka tuntevat jonkun joka on tullut petetyksi ja lapsi ei olekaan oma. No ehkä kaikki ei ole totta, mutta tutkitusti tätä tapahtuu. Silti täällä naiset jaksaa toitottaa sitä miten loukkaavaa että MINUA epäillään. Samaa retoriikkaa käyttänyt nämä uhrien puolisoiden uhrit, vaimot ja äidit aikoinaan. Ja teidän avulla homma jatkuu.
Se, että se loukkaa ei estä miestä sitä tekemästä. Mies vain ei voi saada kaikkea. Ei voi epäillä naistaan valehtelevaksi pettäjäksi ja vaatia tätä jatkamaan suhdetta.
Nainen on vapaa pahastumaan ja eroamaan.
Mies on vapaa testaamaan lapsen.
Joskus pitää tehdä valintoja. Sellaista elämä on. Et voi myöskään olla fyysisesti kahdessa paikassa eri aikaan. Miesten kiukuttelu on kuin uhmaikäisen taaperon itku siitä miksi telineestä tippuu kun irrottaa kädet. Että teline on ihan tyhmä ja epäreilu. Ei ole. Kasva aikuiseksi ja ota vastuu teoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Hyvä tuommoinen: "joo ymmärrän täysin ja on järkevää ja perusteltua, mutta loukkaantuisin silti verisesti. "Ei tässä ketään olla syyttämässä.
Kuvitellaan että puolisoille annetaan avioliiton solmimisessa nappi joka maagisesti tietää ja paljastaa onko toinen puolisoista ikinä murhannut ketään. Se jos oma puoliso sellaista painaa, ei tarkoita että hän epäilisi minua murhaajaksi, enkä näe mitään syytä loukkaantua tai tunne oloani petetyksi.
Tosielämässä puolisoita paljastuu murhaajiksi ja naisia pettäjiksi ja eihän se mikään kiva juttu ole mutta elettävä sen mukaan mitä on.
Olet varmaan samoja tyyppejä jotka loukkaantuu avioehdosta: "Mitä, aiotko jättää mut!?"
Jos kokisin tarvetta painaa tuosta napista, tietäisin suhteen olevan ohi.
Koska en jatkaisi suhdetta, jos tuollaista alitajuisesti epäilisin.
Ja tämä on hienoa ja varsin ihailtavaakin samalla tavalla kuin ne jotka menevät naimisiin parin kuukauden seurustelun jälkeen... me puolisoni kanssa painettaisiin molemmat napit pohjaan, katsottaisiin toisiamme tonnin-seteli -ilmeellä ja jatkettaisiin yhteistä elämää ilman suurempaa draamaa.
Anna kun arvaan... ette ole räyhääviä pirttihirmuja tai minäminäminä mun tunteeeeet- tyyppisiä ihmisiä?
Jos sinusta se, ettei katso täysin perusteetonta epäilyä hymyssäsuin, on räyhäävää pirttihirmuutta, niin eihän sitten syyttämisestä aiheutuvan eron pitäisi haitata yhtään?
Miksi haluaisit jatkaa suhdetta "räyhäävän pirttihirmun" kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu pullollaan anekdootteja ihmisiltä jotka tuntevat jonkun joka on tullut petetyksi ja lapsi ei olekaan oma. No ehkä kaikki ei ole totta, mutta tutkitusti tätä tapahtuu. Silti täällä naiset jaksaa toitottaa sitä miten loukkaavaa että MINUA epäillään. Samaa retoriikkaa käyttänyt nämä uhrien puolisoiden uhrit, vaimot ja äidit aikoinaan. Ja teidän avulla homma jatkuu.
Se, että se loukkaa ei estä miestä sitä tekemästä. Mies vain ei voi saada kaikkea. Ei voi epäillä naistaan valehtelevaksi pettäjäksi ja vaatia tätä jatkamaan suhdetta.
Nainen on vapaa pahastumaan ja eroamaan.
Mies on vapaa testaamaan lapsen.
Joskus pitää tehdä valintoja. Sellaista elämä on. Et voi myöskään olla fyysisesti kahdessa paikassa eri aikaan. Miesten kiukuttelu on kuin uhmaikäisen taaperon itku siitä miksi telineestä tippuu kun irrottaa kädet. Että teline on ihan tyhmä ja epäreilu. Ei ole. Kasva aikuiseksi ja ota vastuu teoistasi.
Eikös isyystestillä juurikin varmisteta se, että mistä teoista pitää ottaa vastuu?
Isyystestit voisi olla automaatio kaikille syntyville. Loppuisi tämä ulina "epäluottamuksesta". En ymmärrä miksei tämä ole jo normaali käytäntö. Kyse ei ole vain miehen oikeudesta tietää, vaan LAPSEN oikeudesta tietää, kuka on isä. Millainen ihminen haluaa piilotella yksinkertaista asiaa, jos siinä ei ole salattavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta itsehän tiedät, onko isyydessä epäselvyyden mahdollisuutta, joten jos ei ole, ei testistä tarvitse huolestua.
Eihän tässä huolestumisesta ole kyse vaan loukkaantumisesta luottamuksen puutteen vuoksi! Minä loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten!
Sanoisin näin: Tehköön isyystestinsä. Testin lopputuloshan on selvä: lapsi on hänen. Mutta en antaisi miehelle tuon jälkeen huoltajuutta ollenkaan. Sanoisin miehelle testin jälkeen näin;
”Nyt tiedät että lapsi on sinun, ja oli helvetinmoinen loukkaus etyä epäilit sitä! Aion olla lapsen ainoa huoltaja. Hoidan lapsen yksin, sinä olet etäisä, olet elatusvelvollinen ja sinulla on tapaamisoikeus, mutta siinä kaikki. Meidän välillämme on niin suuri luottamuspula ja niin vähän kunnioitusta, ettei yhteishuoltajuus toimi. ”
Pidä siis lapsen huoltajuus kokonaan itselläsi, ellette ole naimisissa. Jos olette naimisissa, mies on automaattisesti lapsen toinen huoltaja etkä mahda sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu pullollaan anekdootteja ihmisiltä jotka tuntevat jonkun joka on tullut petetyksi ja lapsi ei olekaan oma. No ehkä kaikki ei ole totta, mutta tutkitusti tätä tapahtuu. Silti täällä naiset jaksaa toitottaa sitä miten loukkaavaa että MINUA epäillään. Samaa retoriikkaa käyttänyt nämä uhrien puolisoiden uhrit, vaimot ja äidit aikoinaan. Ja teidän avulla homma jatkuu.
Se, että se loukkaa ei estä miestä sitä tekemästä. Mies vain ei voi saada kaikkea. Ei voi epäillä naistaan valehtelevaksi pettäjäksi ja vaatia tätä jatkamaan suhdetta.
Nainen on vapaa pahastumaan ja eroamaan.
Mies on vapaa testaamaan lapsen.
Joskus pitää tehdä valintoja. Sellaista elämä on. Et voi myöskään olla fyysisesti kahdessa paikassa eri aikaan. Miesten kiukuttelu on kuin uhmaikäisen taaperon itku siitä miksi telineestä tippuu kun irrottaa kädet. Että teline on ihan tyhmä ja epäreilu. Ei ole. Kasva aikuiseksi ja ota vastuu teoistasi.
Eikös isyystestillä juurikin varmisteta se, että mistä teoista pitää ottaa vastuu?
Kyllä, ja sen mies saa tehdä. Mitä epäselvää tässä sinulle on? Sen jälkeen on miehen vuoro ottaa vastuu teoistaan ja pakata tavaransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isyystestit voisi olla automaatio kaikille syntyville. Loppuisi tämä ulina "epäluottamuksesta". En ymmärrä miksei tämä ole jo normaali käytäntö. Kyse ei ole vain miehen oikeudesta tietää, vaan LAPSEN oikeudesta tietää, kuka on isä. Millainen ihminen haluaa piilotella yksinkertaista asiaa, jos siinä ei ole salattavaa?
Eihän kyse ole piilottelusta. Kyllä se kerrotaan. Kyse on siitä, että naisen sanaan ei luoteta.
Kannatan mieluummin rangaistuksia valehtelusta. Mutta lähtökohtaisesti sanaan täytyy luottaa. Mielestäni isyyden tunnistamisen yhteydessä naisen tulisi vastata joko "xxxx xxxx on lapsen isä varmasti" tai "lapsen isästä ei ole täyttä varmuutta" sitten tämä isäehdokas joko vahvistaa isyytensä tai vaatii isyystestiä. Jos nainen on vakuuttanut henkilön isäksi ja se paljastuu valehteluksi on kyseessä rangaistava teko. Jos isästä ei ole ollut varmuutta ja mies on tunnustautunut silti lapsen isäksi, se ei ole rangaistavaa vaikka myöhemmin paljastuisi ettei hän ole isä.
Vierailija kirjoitti:
Isyystestit voisi olla automaatio kaikille syntyville. Loppuisi tämä ulina "epäluottamuksesta". En ymmärrä miksei tämä ole jo normaali käytäntö. Kyse ei ole vain miehen oikeudesta tietää, vaan LAPSEN oikeudesta tietää, kuka on isä. Millainen ihminen haluaa piilotella yksinkertaista asiaa, jos siinä ei ole salattavaa?
Jos minua epäiltäisiin pettämisestä, niin meinaatko, että sen jälkeen minäkään luottaisin enää toiseen?
Sitten ei enää olisi ok mennä kavereiden saunailtoihin tai harrastustreeneihin, koska olettaisin olevan oikeasti salarakkaan tapaamisia.
Kotona vaan kökötettäisiin, ja poistuttaisiin välillä vaan parisuhdeterapiaan.
En tosin haluaisi tuollaista suhdetta, siksi suhde päättyisi siihen. Luottamusta joko on tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta itsehän tiedät, onko isyydessä epäselvyyden mahdollisuutta, joten jos ei ole, ei testistä tarvitse huolestua.
Eihän tässä huolestumisesta ole kyse vaan loukkaantumisesta luottamuksen puutteen vuoksi! Minä loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten!
Sanoisin näin: Tehköön isyystestinsä. Testin lopputuloshan on selvä: lapsi on hänen. Mutta en antaisi miehelle tuon jälkeen huoltajuutta ollenkaan. Sanoisin miehelle testin jälkeen näin;
”Nyt tiedät että lapsi on sinun, ja oli helvetinmoinen loukkaus etyä epäilit sitä! Aion olla lapsen ainoa huoltaja. Hoidan lapsen yksin, sinä olet etäisä, olet elatusvelvollinen ja sinulla on tapaamisoikeus, mutta siinä kaikki. Meidän välillämme on niin suuri luottamuspula ja niin vähän kunnioitusta, ettei yhteishuoltajuus toimi. ”
Pidä siis lapsen huoltajuus kokonaan itselläsi, ellette ole naimisissa. Jos olette naimisissa, mies on automaattisesti lapsen toinen huoltaja etkä mahda sille mitään.
Tämä ei ole mahdollista. Naisella ei ole mitään etuajo-oikeutta huoltajuuteen. Jos mies haluaa yhteishuoltajuuden, se määrätään. Nainen ei sitä päätä. Vaikkei olisi naimisissa, on miehellä oikeus vaatia isyyden selvitystä äidin tahdosta riippumatta. Lapsia ei muutenkaan pidä laittaa pelinappuloiksi. Huono kumppani voi silti olla hyvä isä. Ja parempi vaihtoehto on vain tyytyä viikko-viikko järjestelyyn.
Mutta mies ei voi vaatia, että suhde jatkuu ja ollaan kaikki yhdessä. Nainen saa ottaa eron jos loukkaantuu siitä, että hänen moraaliaan epäillään.
Enpä oikein usko, että kukaan mies vaatisi sitä lasta itselleen. En vain usko.
Miehestä tulee sitten se etäisä ja maksaja, saa toki pienestä pitäen ottaa sen lapsen itselleen joka toinen viikko. Aika huonolta näyttäisi sitten vaan menestyminen naismaailmassa sen jälkeen, mutta toki saa yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta itsehän tiedät, onko isyydessä epäselvyyden mahdollisuutta, joten jos ei ole, ei testistä tarvitse huolestua.
Eihän tässä huolestumisesta ole kyse vaan loukkaantumisesta luottamuksen puutteen vuoksi! Minä loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten!
Sanoisin näin: Tehköön isyystestinsä. Testin lopputuloshan on selvä: lapsi on hänen. Mutta en antaisi miehelle tuon jälkeen huoltajuutta ollenkaan. Sanoisin miehelle testin jälkeen näin;
”Nyt tiedät että lapsi on sinun, ja oli helvetinmoinen loukkaus etyä epäilit sitä! Aion olla lapsen ainoa huoltaja. Hoidan lapsen yksin, sinä olet etäisä, olet elatusvelvollinen ja sinulla on tapaamisoikeus, mutta siinä kaikki. Meidän välillämme on niin suuri luottamuspula ja niin vähän kunnioitusta, ettei yhteishuoltajuus toimi. ”
Pidä siis lapsen huoltajuus kokonaan itselläsi, ellette ole naimisissa. Jos olette naimisissa, mies on automaattisesti lapsen toinen huoltaja etkä mahda sille mitään.
Sivusta, oletko sattumoisin radikaalifeministi?
Vierailija kirjoitti:
Järjellä ymmärrän ja pidän täysin oikeana päätöksenä. Toki myönnän auliisti etten osaisi suhtautua järjellä jos oma mieheni ottaisi asian puheeksi.
Parempi tietysti on, että ei tee lapsia. Sen voi toki sanoa miehellekin: eipä tipu sulle jälkeläistä minulta, mee muualle vonkaamaan.
Tällaisessa tilanteessa se isyyden kumoaminen olisi pitänyt tehdä heti kun ongelmat tiedossa. Nykyään sen voi tehdä sinne 2v asti. Myös äiti voi vaatia sitä. Jos jo pettämistä on tiedossa ja erotaan kun lapsi vielä vauva, niin kannattaa se testi vaatia.
"Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä."
Eli ei ollut lapsen yhteishuoltajuutta? Nykyään, jos ihan kunnollisia molemmat, niin ei lasta viedä isältään ja oikeus vaatia että lapsi asuu luonasi yhtä lailla. Sitä voi myös isä vaatia yksinhuoltajuutta. Sehän se temppu olisikin ja totta puhuen varmasti lapsen parhaaksi. Silloin se nainen joutuisi maksamaan elareita eikä saisi edes lastaan nähdä kuin joskus. Eli se vanhemmuus antaa myös aika paljon oikeuksia.
Ja ei täällä kukaan estä etteikö testiä saisi vaatia vaan sen myöntämistä, että se ON erittäin painava ja vakava epäluottamuslause. On vähän eri tollaisessa pettämis-eroamis-draamasuhteessa sanoa ettei luota toiseen kuin pitkässä, vakiintuneessa ja hyvässä suhteessa. Kiitokseksi toisen uskollisesta ja ihanasta käytöksestä alkaa ihan puskista esittämään syytöksiä.