Miten saan itselleni vakuutettua, ettei tarvitse erästä miestä?

Havahduin, että olen tuntenut erään ihmisen useita vuosia. Viimeksi tavatessa hän muisti, että olisi tehnyt asian x kanssani (täysin varmasti ei ole, se on tapahtunut jonkun muun kanssa!). Tää alkaa olla jo liikaa, ettei sillä ole edes väliä, että kuka olen.
Lukuisia muitakin todisteita on välittämisen määrästä. Silti mulla on jäänyt mieleen, että joskus harvoin kutsunut mua kullaksi, sanonut ihanaksi jne. Nyt viimeisestä kauniiksi kutsumisestakin on jo aikaa. mitenhän voin olla niin säälittävä että on vaikea päästää irti jostain näin turhasta.