Minkälainen on huono parisuhde?

Sellainen jossa tylsistyy kuoliaaksi

Jos molemmat tai toinen osapuoli voi huonosti suhteessa.

Kaikenlainen parisuhde jos sitä täältä kysytään.

Jatkuvasti pitää käydä jotain turhaa verbaalipainia. Rasittavaa. Se menee ajoittain selkeästi henkisen väkivallan puolelle.

Nyhjätään yhdessä, vaikka molempien rakkaus on kuollut ja kuopattu.

Kumpikaan ei halua ottaa sitä ratkaisevaa askelta.

Tavallaan se, kun ei tule muun suvun kanssa toimeen. Kyllähän ne vastoinkäymiset yhdistää meitä parina, mutta on siinä jatkuvasti sellaista turhaa, ylimääräistä jännitettä mukana. Miehellä ei ole ihan tyyni suku. Hän on siihen tottunut, mutta minua aina järkyttää suvun tyyli tuomita voimakkaasti.

Jos ei kunnioita toista.

Vaikka toinen sanoisi ei, paskiainen tekee tahtonsa mukaan. Esim ei

kunnioita toisen aikataulua. Siinä missä terve kaveri kysyy sopiiko sinulle, kivaa esittävä mutta umpikiero läpimätä kaveri soittaa ja sanoo että tarvii nyt heti. (Narsisteilla on huono impulssikontrolli). He myös haluavat päättää, mitä, missä ja miten.

Varsinkin seurustelusuhteessa manipulointi on erittäin hienovaraista.

Kaikesta mistä itselle on tullut vähänkin huono olo, voi tietoisesti vaikka pitää muistiinpanoja. Kun ero sitten on väistämätön, voi itseä auttaa tieto, että aiemmatkin havainnot oli oikeita.

Muistakaa että kiusaajalta ei tarvi eikä saakaan kysyä lupaa omiin päätöksiin. He ovat taitavia pompottelijoita.

Semmonen tyttöystävä joka ajelee töissäollessani tiellä tietämättömillä eikä puhu missä on ajellut.

Pyllistelee parkkipaikalla naapuriauton kuskille niin että kaikki vaivautuvat.

On itse niin epäluuloinen minusta että kyttää salaa harrastuspaikkani lähistöllä niin että auto hajoaa ja jää siitä kiinni. Esittää aina varteen otettavan karpaasin nähtyään.

Jossa molempien tarpeita ei täytetä tarpeeksi. Esimerkiksi kumpikin rakastaa ja arvostaa toista, muttei osaa ilmaista sitä niin että toinen ymmärtäisi.

Sellainen kuin meillä eli mies pitänyt hiljaisuuden retriittiä yllä keväästä saakka.

Näitä kausia mahtunut 27 vuoden liiton kymmeniä.

Mitään ei töiden jälkeen tee, makaa vuoteella tietokonetta räpläten klo 1 saakka.

Kotona ei tee oikeastaan mitään muuta kuin pesee pyykkiä.

Kaksi kolme kertaa vuodessa käy yksin vanhemmillaan, jossa korjaa paikkoja parin vrk:n ajan, kotiin kun pääsee urakoinniltaan on niin väsynyt, että nukkuu viikon yötä päivää.

Miksikö olemme yhdessä? En tiedä, en todellakaan. Täällä tuo on vaikka asunto on minun nimissä ha häntä ei mikään sido täällä olemaan.

Arvostelee kaveriaan tämän vanhempien kuullen. On tunnekylmä oman edun tavoittelija.

Antaa saamansa lahjat (joista ei ilmeisesti pidä) salaa sukulaisilleen.

Valehtelee olevansa aivan muuta kuin oikeesti on.

Ei arvosta poikakaverin vanhempia eikä puhu oma-aloitteisesti heille. On ylimielinen nokan nostelija. Vaikka on taviksista tavallisin ja surkeista oloista.

Hajottaa appiukkonsa autoa ajelemalla huolimattomasti. Esittänyt ilmeisesti taas jotain mielenkiintoiselle vastaantulijaheepolle.

Aiheuttaa jatkuvaa riitaa kihlatun kotona. Kehuu vaan omaa perhettään ja esittää pyhimystä vaikka koti olonsa ja sukunsa ovat aivan muuta.

Pitää olla molemminpuolista, aitoakunnioitustatoista ihmistä kohtaan. Pitää arvostaa häntä sellaisenaan. Mikään ei muuta suhdetta hyväksi jos tämä ei toteudu.

Huono parisuhde on sellainen, jossa  ollaan yhdessä vain rahan ja tottumuksen takia. Huonossa suhteessa toinen puolisoista käy vieraissa ja piilottelee jälkiään ja toinen puolisoista yrittää nuuskia puolisonsa tekemisiä. Suhde on siis pelkkä kulissi, mutta kummallakaan ei ole rohkeutta päättää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Nyhjätään yhdessä, vaikka molempien rakkaus on kuollut ja kuopattu.

Kumpikaan ei halua ottaa sitä ratkaisevaa askelta.

Tämä tappoi minut sisältä. Onneksi lähdin.

Rakkaudeton. 

Rakkauden voi laajentaa toisen ymmärtämiseksi, hyväksymiseksi ja kunnioittamiseksi.

Noiden alle voi edelleen pilkkoa sellaisia asioita kuin kuunteleminen, hyvä käytös toista kohtaan, kyky ja halu yhteistyöhön, sopimiseen ja kompromisseihin, sitoutuminen kaikin tavoin, toisen edun ja hyvinvoinnin asettaminen itsensä edelle ainakin ajoittain suhteellisen tasapainoisesti, pyrkimys iloon ja sen tuottamiseen jne.

Jos noista alatason kohdissa kovin monessa alkaa olla paljon puutteita tai yhdessä merkittävässä vakavia ongelmia, tai ylätason käsitteistä jokin on pahoin rikki, suhde tuottaa enemmän taakkaa kuin iloa, se ei ole enää rakkauden suhde vaan ehkä kämppätoveruus, jossa toisen sietäminen on nipin napin siedettävä hinta asuinkustannuksissa säästämiselle. Siinä kohtaa kannattaa tietenkin miettiä, haluaako elämänsä elää niin.