April on syönyt koko ikänsä vain juustoleipiä ja sipsiä - taustalla harvinainen pelkotila

Ajattelen, että ihan outoa ja onpa ollut aikoinaan kädettömät vanhemmat, kun ovat menneet tuollaiseen älyttömyyteen mukaan. Nälkäänkö hän enemmin kuolisi kuin söisi jotain muutakin? Toisaalta on hämmästeltävä, että noinkin surkealla ruokavaliolla on voinut kasvaa ja elää.

Samankaltaisesta ongelmasta kärsivänsä, voin sanoa että vanhempien "mukaan lähteminen" ei liity tähän mitenkään. Jos lapsi ei pysty syömään mitään muuta kuin tiettyjä ruokia(syystä tai toisesta), ei vanhempi voi näännyttää lasta nälkäänkään. Jokaisen "nirson" lapsen vanhempi tietää että lopulta antaa lapsen syödä mitä vain mitä pystyy/suostuu syömään.

Onneksi nykyään ei enää nirso-sanaa juuri käytetä, koska ymmärretään paremmin erityislapsia, aistiyliherkkyyksiä ym.

Aloituksen kaltaiset häiriöt on onneksi harvinaisia, mutta silti todellisia, mistä kärsii taatusti eniten se ongelman kanssa elävä ihminen, vaikka usein läheisten ja muiden ihmisten on vaikein ymmärtää tilanteen vakavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisesta ongelmasta kärsivänsä, voin sanoa että vanhempien "mukaan lähteminen" ei liity tähän mitenkään. Jos lapsi ei pysty syömään mitään muuta kuin tiettyjä ruokia(syystä tai toisesta), ei vanhempi voi näännyttää lasta nälkäänkään. Jokaisen "nirson" lapsen vanhempi tietää että lopulta antaa lapsen syödä mitä vain mitä pystyy/suostuu syömään.

Onneksi nykyään ei enää nirso-sanaa juuri käytetä, koska ymmärretään paremmin erityislapsia, aistiyliherkkyyksiä ym.

Aloituksen kaltaiset häiriöt on onneksi harvinaisia, mutta silti todellisia, mistä kärsii taatusti eniten se ongelman kanssa elävä ihminen, vaikka usein läheisten ja muiden ihmisten on vaikein ymmärtää tilanteen vakavuutta.

Minulla myös samankaltainen ongelma. Antaisin mitä vaan, jos voisin syödä normaalisti. Ja tähän ongelmaan ei suhtauduttu kovin hyvin kun olin lapsi. Nykyään tietämys lisääntynyt.

Miten se on saanut sen sipsin riittämään noin kauan?

Vaikea uskoa ettei edes lapsena ole syönyt jäätelöä, karkkia, suklaata tms. Mitä söi ennen kuin siirtyi sipseihin ja kolmioleipiin, tuskin ne vanhemmat vauvalle on niitä syöttäneet? Pystyy vissiin syömään jotain vitamiineja yms ravintolisiä, tuo ruokavalio johtaa muuten varmaan puutostiloihin.

Tästähän oli joskus se englantilainen tv-sarjakin, Freaky eaters tai vastaava. Aikuisia ihmisiä tosi rajoitetulla ruokavaliolla ja sitä katsoessa oli selvää, ettei kyse ollut vain nirsoudesta tai nössöistä vanhemmista, vaan taustalla oli erilaisia traumoja ja pelkotiloja.

Minulla oli sama vika lapsena, pystyin syömään vain vaaleaa leipää ilman mitään , edes voita sekä  mannapuuroa. Eräs tarhatäti päätti "parantaa" minut ja koetti syöttää väkisin lihakeittoa, lopulta tädillä oli sopat sylissä ja minä oksensin pitkin pöytää kun lusikkaa tungettu kurkkun . Täti huusi  äidille kun äiti tuli hakemaan ja äiti huusi takaisin, minut otettiin joksikin aikaa pois tarhasta koska äiti ei sallinut tuollaista opettamista..

7 tai 8-vuotiaana olin viikonlopun sairaalassa ja minut koettiin saada syömään muutakin kuin mannavelliä , lopulta söinkin  puolukkavispipuuroa ja palan jotain leikettä. Fyysiset syyt oli jo tuossa vaiheessa suljettu pois. Vanhemmilleni sanottiin  ei tiedetä mistä on kyse, mutta  aika varmasti auttaa. Ja auttoikin, teini-ikään mennessä olin  rakastunut  mm. kalapuikkoihin  . Ja siihen mennessä kun täytin 20 olin oppinut lähes kaikkiruokaiseksi.

Mutta mikä tekee tuollaista lapselle? Ainakaan se ei periydy, sen  tiedän näin kolmen äitinä.

Minäkin olen miettinyt mistä tällainen voi johtua. Minulla paljon ahdistuneisuushäiriön ja aistiyliherkkyyden oireita muutenkin, ja tämä ruokailu on yksi missä oireet ilmenee selvästi. Kaikki suun ja nielun tuntemukset saa aikaan lähes paniikin, ja minulla on

myös nielemisvaikeuksia, mille ei ole fyysisiä syitä löytynyt, joten selvästi kaiken takana on jokin psyykkinen tekijä.

Lapsuudessa on tapahtunut sellainen asia mikä voi tätä traumaa selittää, mutta voi olla että se myös johtuu jostain muusta. Ei kai sille varmuutta koskaan voi saada, onneksi oireiden kanssa on oppinut jollain lailla elämään. Ja onneksi aikuisena ei enää ole pakko syödä mitään mitä ei halua/pysty.

Toivon kaikille syömisongelmaisten lasten vanhemmille ja hoitajille kärsivällisyyttä ja ymmärtämistä.