Otettiinko teiltä avaimet pois, kun muutitte omillenne?

Minulta se pyydettiin takaisin kun muutin pois. Ovat jo muuttaneet siitä asunnosta ja kertoivat missä säilyttävät nykyisen asunnon vara-avainta. En silloin aikoinaan pitänyt mitenkään outona, että avain haluttiin takaisin. Oltiin silloin ja ollaan edelleen hyvissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei otettu. Jos menen vanhemmilleni kylään, soitan aina ovikelloa. Mutta jos he ovat matkoilla käyn omilla avaimilla tyhjentämässä postilaatikon ja kastelemassa kukat.

Kun vanhempani muuttivat uuteen asuntoon, antoivat he myös minulle avaimen sille. Toisaalta heillä on myös minun kotiavain, kätevää olla vara-avain läheisillä, jos unohtaa omansa.

Sanasta sanaan juuri näin.

Sama myös täällä. N45

Ei otettu. Sain avaimen myös vanhempieni uuteen asuntoon, kun he myivät lapsuudenkotini. Sisaruksillani ei ole avainta, minä asun lähimpänä vanhempia ja siksi minulla on vara-avain. Käytän sitä vain silloin, kun käyn vanhempien lomareissujen aikana tarkistamassa postit ja kastelemassa kukat, yklään mennessä soitan aina ovikelloa.

Ei meillä edes käytetty mitään avaimia, ovet on aina auki.

Ei.

Eikä ole normaalia.

Normaalia on se, että ns. vara-avain on hätätilanteiden yms. varalta jollain perheenjäsenellä.

Olen pahoillani sun puolesta.

Mutta kokemusperäistä tietoa on siitä kyllä, että perhe voi olla from hell.

On sitä joutunut aikuisena vastahakoisesti huomaamaan, että tämä tai tuo mitä lapsuudenkodissa tapahtui ei ollutkaan normaalia.

Muista, että syy ei ole sinun.

Ei mulla ole ollut vanhempieni kotiin avainta enää sen jälkeen kun muutin omaan kotiin. Välimatkaa satoja kilometrejä. Enkä mä näen tätä mitenkään outona. Mitä sillä avaimella edes tekisin?

Ei otettu avainta pois, mutta toisaalta isällä on vastoin tahtoani avain kotiini. Hän ei suostu antamaan sitä pois ja käy kodissani kuin omassaan. Vetoaa, että niinhän minäkin käyn lapsuudenkodissa, vaikka en enää asu siellä.

Onks tää joku äitihullun uusi vaihde.

ei otettu, meillä kaikilla sisaruksilla on vanhempien kodin avaimet. silloin kun muutin tarjosin avainta, mutta eivät ottaneet. nuorempana en koskaan käyttänyt sitä, mutta nykyään menen sisään odottamaan jos ovat vaikka kaupoilla kun tulen. 

Ei otettu. Minulla on vieläkin avain vanhempieni kotiin ja käytän sitä vieraillessani heillä. Ovikellon soittelu ei ole toivottavaa. Tietysti soitan ensin ja sovin tapaamisesta.

Ei otettu ja antoivat uuteen taloonsakin avaimen kun lapsuudenkotini myytiin..minulla oli myös mummoni avain hänen asuntoonsa niin kauan kuin hän eli <3

Lapsuuden kodin ovet oli aina auki. Mulla saattaa olla vanhempien nykyisen kodin vara-avaimet jossain. Lähinnä siltä varalta, jos hävittävät omansa. En käy vanhemmillani koskaan kylässä. Nähdään muissa paikoissa, esim ravintolassa.

Kuulostaakin tosi oudolta, jos joku yli 20v kertoo käyvänsä vanhemmillaan säännöllisesti sunnuntailounaalla (tietenkin äiti hoitaa kaiken kokkaamisen ja tiskit) tai viettävänsä joulua vanhempiensa luona useamman päivän (ja taas äiti hoitaa kokkaamisen ja tiskit). Ikään kuin napanuora ei olisi koskaan katkennut

Minulla ei koskaan ollut avainta lapsuuden kotiini. Muistaakseni kerran ulkoovi lukittiin kun olin noin 6v ja me kaikki lähdimme jonnekkin (ehkä hautajaisiin). Tosin silloinkin avain laitettiin näkyvästi roikkumaan oveen että jos jonkun tavii päästä sisään sillävälin kun ollaan poissa.

Meillä oli yleensä aina joku kotona (meitä asui kolme sukupolvea samassa talossa 11 ihmistä). Ja asuttiin maalla.

Minä huolehdin että nykyisessä omakotitalossamme ei ulkoovi ole päivisin lukossa. Kun olen sellaiseen elämään tottunut. Mies laittaa usein ovea lukkoon kun on kaupungin taajamassa kasvanut. Kotimme on ”maalla” kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Ja yhdellä talon avaimella tullaan vielä toimeen vaikka nuorinkin lapsista jo 12 v.

Ei. Äitini ja isäni muuttivat samaan aikaan pienempään asuntoon, kun minä muutin ensimmäiseen omaan asuntooni.

Minulle annettiin myös uuteen asuntoon avain - samalla teetettiin vanhemmilleni vara-avain asuntooni. Mutta molemmissa tapauksissa ei sitä enää soittamatta ja ilmoittamatta ole lampsittu toisen kotiin, vaan kyseessä oli vara-avain.

Tänäkin päivänä minulla on avain vanhempieni asuntoon (vaikka ovat muuttaneet) ja vanhemmillani on avain minun asuntooni (vaikka olen muuttanut ja perheellistynyt). Helpottaa kummasti, jos tarvii esim käydä kukkia kastelemassa tai kissaa ruokkimassa toisen lomalla. Ja onhan se hyvä tietää, että jollain on soittomatkan päässä avain, jos vaikka oma hukkuisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole ollut vanhempieni kotiin avainta enää sen jälkeen kun muutin omaan kotiin. Välimatkaa satoja kilometrejä. Enkä mä näen tätä mitenkään outona. Mitä sillä avaimella edes tekisin?

En minäkään ymmärrä miksi pitäisi olla vanhempieni kotiin avain jonnekin 200km päähän enkä ymmärrä miksi jakelisin vuokra - asuntoni avaimia kellekään. Ei ne minun ole vaan vuokranantajan ja jos lapseni hukkaa ne niin minä ne uudet avaimet ja sarjoittamisen maksan. Tämä on sitäpaitsi 6 asunto jo sen jälkeen kun olen erilleen lapsista muuttanut ja seitsemäskin on tulossa eikä ne siihenkään avainta saa. Tuskin vain piipahtavat käymään yli 300km päässä.

Ei mutta sitten kun sinne vaihdettiin uudet lukot en saanut enää avainta vaikka pyysin.

Ihan itse annoin avaimen kun muutin pois, enhän minä siellä enää asu.

Meillä ei lukittu ovia. Kun olin lapsi (90-luvulla) niin ovessa oli kai joku haka mutta harvoin sitä käytettiin. Yleensä laitettiin vaan harja nojaamaan oveen kun lähdettiin jonnekin, tästä vieraat tiesi ettei ketään ole kotona. Nyt vanhemmiten isä vaihtoi lukolliseen oveen. Siihen on yksi avain ja kaikki me "lapset" tiedetään missä sen piilo on.

Jätin avaimen kotiin, kun muutin pois 19-vuotiaana. Mitä ihmettä minä olisin tehnyt vanhempieni kodin avaimella? En minäkään heille antaisi oman kotini avainta. Nyt, kun ovat jo hyvin iäkkäitä, ovat antaneet mulle avaimen, mutta ei ole tarvinnut käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei otettu avainta pois, mutta toisaalta isällä on vastoin tahtoani avain kotiini. Hän ei suostu antamaan sitä pois ja käy kodissani kuin omassaan. Vetoaa, että niinhän minäkin käyn lapsuudenkodissa, vaikka en enää asu siellä.

Vaihda lukot.