En osaa muodostaa läheisiä kaverisuhteita

En ole koskaan joutunut olemaan yksikseni opiskeluissa tai työelämässä, mutta vapaa-ajalla olen enimmäkseen viettänyt aikaa vain keskenäni peruskoulun/lukion jälkeen. Lukion jälkeisissä opinnoissa minulla oli kyllä aina porukka minkä kanssa osallistua opiskelijarientoihin ja hyvin laajalti tuttuja keiden kanssa jutella, olin myös järjestöaktiivi. Työelämässä minulla on myös paljon juttuseuraa, menen juttelemaan ja ihmiset tulevat juttelemaan kanssani. Pitkäaikaisessa harrastuksessani minulla on myös paljon hyviä tuttuja, mutta ei nähdä muualla kuin harrastuspaikalla.

Olen kuitenkin jo vuosia kaivannut sitä, että joku soittaisi ja kysyisi miten minulla menee tai miten voin (avokin lisäksi). Joku jonka kanssa katsoa jotain hömppää ja kommentoida kuin sohvaperunoissa. Tai järjestäisi illanvieton. Illanvietot joissa olen ollut ovat olleet 90% järjestämiäni. Puhelut joita soitan ystävilleni ovat 90% aloitteestani ja puhumme kuitenkin usein kauan, jotain 1-3h putkeen joten en usko olevani liian ikävää juttuseuraa. Kesällä pyysin läheistä kaveriani (olemme tunteneet 20v) ilmoittamaan milloin tulee käymään vanhempiemme kotipaikkakunnalla, sillä olin siellä kesätöissä ja olisi ollut hyvin aikaa nähdä häntä. Ei kuitenkaan koskaan ilmoitellut takaisinpäin. Silloin aikoinaan kun msn messenger-viestintä oli voimissaan, aloitin keskusteluja erittäin aktiivisesti päivittäin eri ihmisten kanssa. Vain kaksi ihmistä taisi olla sellaista jotka myös aloittivat yhtä usein kanssani keskustelemisen.

Mitä oikein teen väärin? Onko ihmiset yleisellä tasolla melko passiivisia ja kaveriporukkaan tarvitaan aina se joku päävetovastuullinen, joka tekee aloitteet reissuista ja tapaamisista? Olenko siis aina ottanut aktiiviroolin ja sitten muut vain ihmettelevät kun lopetan olemasta aktiivinen? Vai olenko vaan niin raskasta tai outoa seuraa? Hypinkö liikaa tutusta toiseen, pitäisikö vaan "valita" pari ja keskittyä heidän kanssa aktiiviseen yhteydenpitoon? Meseaikaan juttelin kavereiden kanssa joka päivä, nykyään soitan ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa kuulumisia.

Siskoni on paljon passiivisempi järjestämään mitään kavereilleen (koska on työreissuissa lähes koko ajan), mutta ihmiset hakeutuvat hänen seuraansa kuin kärpäset ja hän kuuluu lukuisiin eri sisäpiiriwhatsappiryhmiin, vaikkei juuri koskaan voi osallistua mihinkään kiireidensä takia? Vähän aikaa sitten häneen otti myös lapsuudenystävä yli 20v takaa yhteyttä järjestääkseen tapaamista. Minulle ei tärkeäksi ystäväksi nuoruudessa kokemani ystävä ole ottanut mitään yhteyttä vuosikausiin. Eikä moni muukaan kaveriksi kokemani kun minä lakkasin olemasta se aloitteellinen osapuoli.

On tosi masentavaa ajatella olevansa huonoa seuraa joka ei näe oman käytöksensä tai olemuksensa raskautta. Onkohan tämä tyhmä aihe mennä terapiaan? Varsinaisesti en ole yksinäinen, juttelen ihmisille päivittäin ja minulla on tärkeä avopuoliso ollut matkassa jo yli 5v ajan.