Lue keskustelun säännöt.
Kun huomaat yhtäkkiä että avioliittosi ei toimi!
20.11.2019 |
Tänään se tapahtui. Iso riita vanhasta asiasta. Molemmissa vika ja molemmat tehnyt väärin. Tänään vaan taphtui jotain kun riideltiin. Tajusin, että joudun itse ottamaan vastaan aivan kohtuutonta huutamista (itse yritin keskustella), kohtuutonta syytöstä (ei haluta edes ymmärtää toisen tunteita/näkökulmia) ja ei voida myöntää omaa osuuttaan. Lisäksi ehdotukset miten voisimme korjata ehkä liittoamme, avata selkeästi välissämme olevaa "ongelmaa", menevät kuin kuuroille korville. Korkeintaan saan huutoa miten minun pitää mennä hakemaan apua. MIeheni mielestä kaikki on hyvin, jos vaan ollaan. Itse näen että asioiden lakaisu maton alle ei auta, vaan jos ne ei muuten ratkea, voisi olla hyvä hakea siihen yhdessä apua. Aikaisemminkin on riidelty, välillä kovaakin. En tiedä mitä tänään tapahtui, mutta tajusin yhtäkkiä etten ole ansainnut tätä, en halua elää enää niin, että jos ollaan jostain asiasta hiljaa, niin kaikki on hyvin. Nyt on olo todella tyhjä, mitä teen? Erota en tällä hetkellä haluaisi, koska yksi lapsistamme elää tärkeää vaihetta enkä halua sitä millään tavalla riskeerata. Voin toki muutaman vuoden odottaa lasten vuoksi, mutta miten jaksan sen ajan. Onko kenelläkään antaa neuvoja (ollut vastaavassa tilanteessa)?
Kommentit (6)
Mies ei varmaan lahde pariterapiaankaan..?
Onnistuisiko, jos pukisit ajatuksesi sanoiksi kirjeessa/sahkopostissa, niin mies saisi lukea sen kaikessa rauhassa eika menisi riitelyksi?
Lahde vaikka itse yonyli pois ja anna kirje ennen lahtoa.
Jos mies rajahtaa heti, olisi ehka parempi jos miehen vastauskin olisi kirjallinen.
En keksi muuta, miten voisit sanoa mita ajattelet ilman etta se menee taas riitelyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä eropaperit vetämään. Siinä on kumminkin se puolen vuoden harkinta-aika. Mieskin tajuaa, että olet tosissasi noista ongelmista. Puolen vuoden jälkeen voit sitten "päättää" jatkuuko suhde vai pistätkö eron käytäntöön. Lapsellakin alkaa silloin jo kesälomat, joten ei tarvitsisi kesken kouluvuoden käydä läpi eroa.
psykiatriina kirjoitti:
Niin, paraneeko se sitten vaihtamallakaan. Meissä kun kaikissa tuppaa olemaan niitä huonojakin piirteitä ja tapoja. Sellaista, joka sua täydellisesti ymmärtää ja selvittää kaikki ongelmat fiksusti, voi olla vaikea löytää yhden ihmisiän aikana...
Ei tarvitse ymmärtää täydellisesti, mutta aapeen selostus täydellisestä ymmärryksen ja yhteistyökyvyn puutteesta on se toinen ääripää, josta helposti paranee vaihtamalla tai itse asiassa jo eroamalla, vaikkei uutta saisikaan. Eihän tuollainen elämä vetele. Kaikissa on huonot piirteensä joo, mutta huutaminen ja lyttääminen ei ole sellaista mitä tarvitsee sietää kenenkään.
Laihduta niin ei oo pipo niin kireällä
psykiatriina kirjoitti:
Niin, paraneeko se sitten vaihtamallakaan. Meissä kun kaikissa tuppaa olemaan niitä huonojakin piirteitä ja tapoja. Sellaista, joka sua täydellisesti ymmärtää ja selvittää kaikki ongelmat fiksusti, voi olla vaikea löytää yhden ihmisiän aikana...
No ei sitä puolisoa tarvitse uuteen vaihtaa. Voi olla yksinkin. Mielestäni jokaisen hyvässäkin liitossa olevan kannattaisi aina toisinaan olla pitkähkö ajanjakso yksin.
Niin, paraneeko se sitten vaihtamallakaan. Meissä kun kaikissa tuppaa olemaan niitä huonojakin piirteitä ja tapoja. Sellaista, joka sua täydellisesti ymmärtää ja selvittää kaikki ongelmat fiksusti, voi olla vaikea löytää yhden ihmisiän aikana...