Annanko miehelle anteeksi?

Silläkin uhalla että mut kyllä tunnistetaan tästä. En tiedä mitä tehdä.

Ollaan oltu miehen kanssa yhdeksän kuukautta yhdessä. Saatiin just hetki sit tietää, että meille tulee vauva. Alun epäröinnin ja harkinnan jälkeen päädyttiin lapsen pitämiseen, ja ollaan oltu tästä ihan onnemme kukkuloilla ja ehditty jo suunnitella tulevaa vauva-arkea.

Suhde oli alkuun todella myrskyisä, paljon riitaa ja eron uhka leijui ilmassa, kumpikaan ei oikein ottanut suhdetta tosissaan ja mustasukkaisuutta ja epäilyä oli etenkin mun puolelta paljon. Mies syytti mua epäileväisyydestä, kun monet riidat aiheutui siitä että pelkäsin edellisen suhteen traumojen myötä miehen pettävän. Mä myös itse muutamaan otteeseen humalassa hairahduin pussailemaan vieraan kanssa, mut myönsin nämä kaikki miehelle heti ja sain anteeksi. Kuitenkin viimeisen parin kuukauden aikana saatiin asiat vihdoin raiteilleen, asetuttiin aloilleen tosissaan ja tunteet syveni aidoksi rakkaudeksi. Erottu ei ikinä missään välissä, mut riitoja oli paljon ja mies usein uhkasi erolla. Sovittiin ne kuitenkin aina heti.

Nyt kuitenkin sain tietää, että mies on pettänyt ihan suhteen alussa, muutama viikko sen jälkeen kun oltiin alettu seurustelemaan virallisesti. Ei siis tapailun aikana, vaan sen jälkeen kun mies oli jo pyytänyt mua tyttöystäväkseen. Pettäminen ei ollut mikään kännilipsahdus tai entinen kumppani, vaan oli työpaikaltaan löytäneelle nuorelle tytölle ehdottanut päiväsaikaan kahvitteluja, ja se oli johtanut sitten minun mieheni aloitteesta seksiin.

Mulle pahinta on se, että tää asia on salattu multa koko suhteen ajan. Voisin antaa anteeksi pettämisen, mut entä toi asiasta järjestelmällisesti valehtelu? Ja mun syyllistäminen, kun en ole luottanut, oon kuulemma vaan ollut hullu psyko ja epäluotettava itse. Kaikki mitä ollaan rakennettu, perustuu valheelle. Oon vihainen siitä, ettei mulle ole annettu mahdollisuutta tehdä sitä valintaa, jatkaako miehen kanssa. Ei oltaisi muutettu yhteen eikä todella laitettu tätä vauvaa alulle, mikäli olisin tiennyt. Kaiken lisäksi oltaisiin muuttamassa nyt kuun lopussa uuteen asuntoon joka on mun nimissä, joten jos erotaan niin mies jää asunnottomaksi ellei keksi itselleen viikossa kämppää.

Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Onko mun enää syytä antaa anteeksi? Mitä teen raskauden suhteen? Abortti tuntuu todella vaikealta tehdä sen jälkeen kun vauvasta on jo iloittu, mutta en usko pystyväni siihen yksin eikä ole reilua lapselle, että koen hänen muistuttavan myrkyllisestä isästään. Rakastan miestä ja haluaisin jatkaa siitä mihin jäätiin, mut en tiedä tulenko pääsemään tästä yli. Mies lupaa kuuta taivaalta ja vaikuttaa aidosti katuvalta, mutta tiedä häntä. Pettämistä selittää sillä, ettei nähnyt meidän suhteella mitään tulevaisuutta kuitenkaan ja epäili sen päättyvän joka tapauksessa eroon (alun hankaluuksien vuoksi). Valehtelua taas sillä, että tajusi pettämisen jälkeen kuinka paljon musta pitääkään, ja itsekkäästi ei halunnut menettää mua ja riskeerata meidän suhdetta kertomalla.

Koko lähipiiri huutaa et jätä se narsistinen sika. En tiiä pystynkö antaa sit kuitenkaan anteeks tai luottaa ettei tää toistuis, tällä hetkellä ajatukset liian sekasin ja liian kiireellä joutuu tekee isoja päätöksiä, muutto ja abortti jne. Samalla pelottaa yksin jääminen ja se, että eron lisäksi joudun surra menetettyä lasta, ja se kaikki vaan tuntuu liian musertavalta.