NKL:lla synnyttäneitä! Kokemuksia kaivattas!

Tälläkin osastolla oli yksi lämmin ja hoitoalalle soveltuva ihminen, opiskelija.

sairaala hoitaa lukemattoman määrän erityisraskauksia, mm. sairaita äitejä. Mainio yhdistelmä osaamattoman, välinpitämättömän ja topakkuutta ja omatoimisuutta korostavan henkilökunnan kanssa.

...kaiken kaikkiaan kolmisen viikkoa. Eihän se mitään herkkua ollut mutta koska sairaalassa olo sellaista olisi?



Synnytys oli nopea (Cytotec käynnistys) ja joka osastolla niin odottavien kuin synnärillä kuin siellä lapsivuode osastollakin oli omat hengetterärensä ja omat kauhukabinettiin kuuluvat tyypit.



Apua sain aina kun pyysin. Mieleeni on jäänyt erään hoitajan ja allekirjoittaneen yöllinen kekustelu missä hälvenivät ne viimeisetkin pelot ja kivunlievitysasiat läpi käytiin. Osasin sitten PYYTÄÄ lievitystä kipuun kun sitä tarvitsin.

Lapsivuodeosastolla kaikilla oli kiire mutta aina löytyi joku joka neuvoi ja auttoi. Imetystä neuvottiin ja lisää neuvoja sai kun kysyi.

Ainoa miinus puoli koko ajalta on kun odottajien osastolla vietin useamman päivän ja kun se on ns. päivystysosasto niin vakeä lappasi kuin vlkkilässä kissoja ja huoneen ovea kutsuinkin leikkisästi " tuulettimeksi" . Mutta moniin mukaviin ihmisiin siinä tutustui.



Ole rohkea, kysy ja pyydä apua. Ja jos joku on sinulle ilkeä niin sano siitä. Omalla asenteella saa paljon aikaan.

Eli synnytysosastolla kätilö ihan ok, osasi asiansa mutta ei nyt jäänyt mieleeni mitenkään kauhean ihmeellisen ihanana. Tärkeintä minulle oli, että vauva syntyi elävänä ja terveenä ja kätilö osaa asiansa.



Synnyttäneiden osastolla sitten oli aika paha olla, tietenkin vauvan synnyttäminen on niin iso kokemus että sekin herkistää ynnä sitten hormonitason heittelyt jne. Minun oma hoitajani oli kyllä niin hommaansa tympääntyneen oloinen että ihan sapetti. Kysyin häneltä myös apua imettämiseen ja halusin todella tehdä kaiken oikein että onnistuisin (esikoinen jo koulussa ja hänen imetyksensä meni pipariksi). Hän katsoi minua ja kysyi että mitäs siitä haluan tietää. Apua sain jotain, mutta parhaat avut olen saanut netistä imettäviltä äideiltä... Kerran kävin jotain kysymässä häneltä hoitajien huoneesta ja hän tiuskaisi että hänen pitäisi nyt ehtiä syömäänkin. Ja olihan näitä kaikenlaista, vierustoverit vähän samoilla linjoilla.

Jorvissa synnytin esikoiseni ja siellä kyllä opastettiin imetystä kyllä olan takaa!! Muutenkin jäi Jorvista parempi mieli. Mulla ainakin oli kiire Naikkarilta jo kotiin vauvan kanssa, kyllä sen kaksi vuorokautta just kesti.

siellä synnytin ja oli todella hyvä kokemus.



Synnytys kesti kauan, joten minulla oli parikin kätilöä, mutta kaikkien kanssa synkkasi ihan hyvin. Se on usein varmaan vaan henkilökemiakysymys, että pitääkö kätilöään hyvänä vai huonona. Anestasialääkäri oli kieltämättä aika jöllikkä, mutta epiduraalin sain heti kun pyysin ja vielä toiseenkin kertaan.



Sain yhden hengen huoneen, koska vain perhehuoneita oli vapaana ja sellaista emme tahtoneet, joten mulla oli aivan ruhtinaalliset oltavat. Vieraat saivat rampata melkein mihin aikoihin hyvänsä ja hoitajilla oli riittävästi aikaa. Useampi hoitaja kävi huoneessani istuskelemassa ja juttelemassa niitä näitä. Kahtena ensimmäisenä yönä jätin vauvani kansliaan hoitoon, jotta sain levättyä.



Kaikessa neuvottiin ja vielä moneen kertaan. Yksi hoitajista oli sellainen virkaintoinen ja rutinoitunut, eli ei kiva, mutta kaikki muut olivat todella mukavia. Viihdyin niin hyvin, että maltoin lähteä kotiin vasta viiden päivän jälkeen.

yhtä helvettiä... siis mitään niin kamalaa en ole elämässäni kokenut...



olin vielä niin herkässä mielentilassa, että annoin sen vaikuttaa itseeni. Ensisynnyttäjä, väsynyt, hormonit jne. Kukaan hoitajista ei ollut minusta kiinnostunut, ei edes kukaan tullut moikkaamaan aamulla kun olin yöllä klo 12 tullut osastolle. Odottelin ja sitten itse soitin kelloa... ja siitä kellon soittamisesta ne eivät siellä tykänneet yhtään! Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kirjan, niin loukkaavaa ja ala-arvoista käytöstä hoitajilta, vaikka sillon ei ollut minkäänlaista ruuhkaakaan, päinvastoin! Imetystä ei ohjattu, kylvetys näytettiin kerran kun sitä pyysin, imetystä ei sen kummemmin, vaikka pyysinkin useasti. Katsoivat vaan, että joo okei, hyvin menee (ja jälkeenpäin sain tietää, että virheitä oli jo silloin)... enkä itse tosiaan osannut/kyennyt kyselemään mitään tiettyä... itkien soittelin kotiin yöllä miehelle kun en muuta keksinyt... itkin itkin ja itkin vain... ja ketään ei kiinnostanut, vaikka pyysin neuvoja ...ihan siis käytännön asioissa... ihan pihalla ja hormonitokkurassa kun ensimmäisen kanssa olin... puistattaa vieläkin kun tuota aikaa ajattelen...

Kätilöt ja lääkärit oli loistavia & toiveita kuunneltiin sopivasti. Sain toivomani epiduraalin juuri silloin kun halusin. Osastolla kaikki meni juuri, kuten halusin. Sain levätä yöllä, kun olin ekana yönä ihan puhki. Sain valita, miten annettiin lisämaitoa ja halusinko antaa tuttia. Isiin suhtauduttiin erittäin hyvin. Olin 2h huoneessa. Suosittelen lämpimästi!

Silloin kun olin siellä, oli hirveä ruuhka, mikä vaikutti siihen ettei hoitajilla oikein ollut aikaa mihinkään. Imetykseen ei annettu tukea, onneksi sen sitten itse kuitenkin opin. Olin 4h huoneessa, jossa oli tosi kuuma kesällä, mutta eihän siellä olla kun muutama päivä. Sen jaksaa missä vaan.

Lisämaitoa annettiin helposti, minä neuvottomana kyselin imetysohjeita (keskellä yötä, kun ensin olin saanut huudot siitä, että miten minä nyt keskellä yötä menen ja vaihdan vauvan kakkavaipan! otti muuten koville ne huudot, kun olin sellaisessa herkässä tilassa ja todellakin vain ajattelin vauvan parasta...) kun vauva vaan huutaa... no, en saanut ohjeita... lisämaitoa lähti hakemaan... jälkeenpäin ajateltuna halusi varmaan vaan nopeasti meistä eroon kun tuolla tavalla keskellä yötä häiritään. Pyysin peptidituttelia, nimenomaan sitä, mutta kun vauva oli lutkuttänut maitoa jo jonkin aikaa, kertoi hoitaja, että se onkin luovutettua maitoa... itse kun rinnastan luovutetun maidon riskit verensiirtojen riskeihin... no, se peptiditutteliasia nyt oli pieni, mutta sekin nyt tuli mieleen...

Sekä synnytys- että vuodeosastosta pelkkää hyvää sanottavaa! Ehdin " käydä läpi" kolme eri kätilöä, kaikki todella asiantuntevan oloisia, mukavia ja luottamusta herättäviä. Ainoastaan anestesialääkäri oli hitusen tympeä, mutta antoi kuitenkin ripeästi sen toivomani epiduraalin, eli ei hänestäkään ei loppupeleissä pahaa sanottavaa. =)



Esikoisemme joutui elämänsä ekoiksi tunneiksi vastasyntyneiden valvontaosastolle ja sielläkin oli aivan ihana henkilökunta, joka osasi todella erinomaisesti ottaa huomioon vastasynnyttäneen äidin, joka joutui siis jättämään pikkuisensa sinne kauas vuodeosastosta, tunteet.



Vuodeosastolla oli ihania hoitajia, kaikki perusjutut neuvottiin kädestä pitäen, ja apua sai parissa minuutissa aina kun soitin kelloa. Eri imetysasentojakin katsottiin oikein ajan kanssa mukavan hoitajan kanssa. Toisena yönään pikkumiehemme karjui nälkäänsä ja lähdin kysymään apuja, ja eka saamani kommentti oli, että nälkähän sillä on. Eli lisämaitoa saimme taisteluitta.



Lisäplussana se, että olin rauhallisessa kahden hengen huoneessa ja myös ruoka oli osastolla erittäin herkullista!



Nyt kohtapuoliin menossa samaan paikkaan uudestaan, rv 37 menossa. =)

Synnytys ok, kivunlievitystä piisasi ja kätilöt olivat mukavia. Vauva oli 2 ekaa vuorokautta valvonnassa, jossa olivat luovutettua äidinmaitoa antaneet kysymättä multa mitään, mutta tommoset hommat ei mulle niin tärkeitä varsinkin kun tirppanamme painoi alle 3 kg. Tutin olivat myös jossain vaiheessa siellä tunkeneet suuhun kun vauva oli piuhoja pois otettaessa kuulemma hikeentynyt. Mutta senhän sai heti pois... :)



Osastolla oli aika rauhallista mutta perhehuoneet oli varattuja, meitä 3 samassa huoneessa, hoitajilla oli aikaa ja halua näyttää ensikertalaiselle kaikki mahdollinen, imetysopastustakin saimme tosi hyvin.



Hieman oma-aloitteisuutta kyllä välillä tarvitsi kun hoitajia oli niin paljon, ja tiedonkulku ei aina oikein heidän välillään pelannut esim. vauvan syöttöaikojen yms. suhteen mutta ei mitään isompia juttuja.



Vauva ei yhtenä yönä suostunut nukkumaan lainkaan, joten ottivat ihan oma-aloitteisesti kansliaan muutamaksi tunniksi että sain nukuttua.



Valitsisin NKL:n ehdottomasti uudelleen; kylmä ja kolkkohan se on mutta synnyttämäänhän sinne mennään, eikä hotelliin. Arvostan lääketieteellistä osaamista enemmän kuin vuodeosaston verhoja.

Olin NKL:lla, koska olin riskisynnyttäjä (verenvuotosairaus).



Oli 2 vko yliaikainen ja säryt kovat ja vedet vähissä. Käynnistys cytotecilla, eikä mennyt ihan putkeen. Käynnistys 3 vrk, jonka jälkeen kaikki kävi silmänräpäyksessä.



Minua ei otettu vakavissaan. Paikat olivat auenneet 4,5cm/tunti, joten kivut sen mukaiset. Ja kukaan ei uskonut että tosiaan synnytän. Huusin tuskissani ja mies etsi apua, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Minulla ei ollut mitään kivunlievitystä eikä ketään kiinnostanut että tosiaan synnytän.



Lopulta lähdin itse käytävälle raahautumaan ja huusin että haluan synnytyssaliin. Joku tuli katsomaan ja istutti (pitkäksi aikaa) pyörätuoliin. Huusin ja huusin ja lopulta minut vietiin. Siellä sitten totesivat että " sinähän oletkin ihan auki" . Jep.



Epiduraalia en ehtinyt saamaan, spinaali tuli puolen tunnin odottamisen jälkeen. Lapsi oli jo tulossa ja kivut sairaalloiset. Sain spinaalin, supistukset loppuivat ja lapsi jäi jumiin ja sai happivajauksen.



Imukupilla ulos hälytysten jälkeen ja lapsi suoraan tutkimuksiin.



Luojan kiitos lapsi ei saanut vaurioita, kaikki hyvin.

Synnytyksen hoitanut kätilö oli mukava, ei mitenkään ylitsevuotavan sydämellinen, mutta asiantunteva ja kuunteli ja toteutti toiveet. Epiduraalia tarjottiin jo melkein ulko-ovella ja muutaman kerran sen jälkeen, ja sain sen heti kuin sitten lopulta pyysin.



Ainoastaan lääkäri, joka kävi siinä kääntymässä ja tutkimassa imukupin tarvetta, oli tympeä ja flegmaattinen, mutta eipä siinä ponnistusvaiheessa enempää ollut aikaa häntä analysoida :). Ilman imukuppia selvittiin.



Osastolla oli oikein mukavat hoitajat ja kätilöt, oltiin perhehuoneessa. Apua ja neuvoja sain aina kuin tarvitsin, pukemiset, kylvetykset ja imetukset neuvottiin kerran, ja jos tarvitsi lisäneuvoja, niitä sai. Kellonsoitosta ei kukaan hermostunut.



Lisämaitoa annettiin (luovutettua äidinmaitoa) ja en siinä vaiheessa edes osannut ajatella siitä mitään kielteistä. Omaa maitoa ei tullut ja lapsi huuti nälkäänsä, niin totta kai ruokaa pitää antaa. Enpä nytkään varmaan tekisi toisin, pääasia että vauva saa ruokaa. Sain olla vielä osastolla tavallaan yhden päivän lisää, kun odottelin että imetys alkaa sujua kunnolla.



Mulla ei ollut mitään erikoisia suunnitelmia synnytyksen varalle, joten luotin aika paljon henkilökuntaan ja siihen, että homma hoituu ja edetään tilanteen mukaan. Ehkä tämä oma asenne myös teki kokemuksesta positiivisen, ei ollut tavallaan ennakkoasetelmia ja olin valmis joustamaan. En silti sano, että huonot kokemukset johtuvat synnyttäjästä itsestään, eri osastolla on eri henkilöt ja eri tilanne.



Mukavat kokemukset siis minulla kaiken kaikkiaan.

mutta synnytyksen jälkeisellä osastolla todella kauheaa. Olin itse siellä viikon kaksosten synnytyksen jälkeen. Minulla on prikuulleen samanlaisia kokemuksia kuin kakkosella. Kun huonekaverini oli käynyt kysymässä hoitajilta apua, oli hoitaja tokaissut. En nyt ehdi, kun on näitä kersoja joka paikka täynnä. Joo kiirettä oli, mutta siis todella töykeää ja epäasiallista käytöstä. Me äidit itkettiin siellä rivissä.

Vauvojen hoitoon sain todella nihkeästi apua. Olin todella huonossa kunnossa vaikean synnytyksen jälkeen. Soitin mieheni muutaman kerran töistä apuun, kun tuntui etten enää jaksanut.



Itse itkin siellä myös tuon viikon. En saanut mihinkään opastusta. Tutit tungettiin lasten suuhun heti ensimmäisessä käänteessä. Imetyksen näyttivät kerran. Opettelin sitten kotona kirjojen avulla. Lypsämiseen sain onneksi muilta äideiltä apua, mieheni opetti vaipanvaihdot. Kylvetyksen näyttivät mutta todella nopeasti ja kopeasti. Siellä oli yksi ihana kätilö, joka harmikseni ei juurikaan ollut työvuorossa.



Olen kaikille sanonut, että esikoista ei kannata naistenklinikalla synnyttää ellei ihan pakko. Synnytysosasto on varmasti maan ja ehkä yksi maailman asiantuntevimmista paikoista mutta synnytyksen jälkeinen osastolta jäi mulle karmea kokemus.

meinaan siellä synnyttää.

Kokemus henkilökunnasta on erittäin vaihteleva,kätilöitä on joka lähtöön. Osastolla en ole tarvinnut opastusta kertaakaan joten en osaa sanoa miten tulevat paikalle jos on tarvis.

Olen aina ollut 4 hengen huoneessa koska talo on aina ollut täynnä, toivottavasti ensi kerralla pääsisin 2 hengen huoneeseen.



' Vauvan ottavat kyllä hyvin yöllä hoitoon,minulle ovat sitä suositelleetkin koska vauvani ovat oksennelleet lapsivettä koko ensimmäisen yön/päivän.



Turvalllinen olo siellä kyllä on.

Synnytin esikoisen joulukuussa naikkarilla. Synnytysosaston henkilökunta oli todella osaavaa ja otti toiveet huomioon niin pitkälle kuin oli mahdollista. Synnytyspaikkana naistenklinikka on ehdoton ykkönen jo turvallisuudenkin takia. Mutta se lapsivuodeosasto.... Neljän hengen huone, ei kunnollista imetysohjausta, ristiriitaisia neuvoja eri hoitsuilta, kiire paistoi sekä hoitajien että lääkärien naamasta, ankeat tilat...

Mutta siitä huolimatta valitsisin naistenklinikan uudestaan, jos toiste synnyttäisin. Ihan sen synnytysosaston ja turvallisuuden takia. Minua ei saisi esim. Tammisaareen millään. Kyllä sen osaston ankeuden kestää!

kolme lasta olen naikkarilla synnyttänyt ja synnytysosastosta on vain positiivista sanottavaa. vuodeosastolta minulla on aika neutraali kokemus, ei ollut mikään huippupaikka mutten minä siellä kuitenkaan itkeskellyt tai mitenkään kärsinyt.



kahdella ekalla kerralla kätilöt/lastenhoitajat olivat kyllä varsin näkymättömiä. kukaan ei tullut yhtään mitään vapaaehtoisesti neuvomaan eikä vointia kyselemään. mutta minulle se sopi, halusinkin olla rauhassa ja opetella itsekseni imetystä ja jos apua tarvitsin niin soitin kelloa (sen tein muistaakseni kerran). minulla oli tosin jo lastenhoitokokemusta ennestäänkin joten ehkä siksi en kaivannutkaan mitään monen tunnin luentoja aiheesta miten pestä kakkapylly...



kolmannella kerralla vuosi sitten oli meininki vuodeosastolla muuttunut ihan kokonaan. nyt kätilöt ja lastenhoitajat hyppäsivät huoneessa ihan kiusaksi asti. vaikka tiesivät että olen kolmassynnyttäjä ja sanoin jokaiselle että en tarvitse apua nyt ja pyydän jos sitä tarvitsen niin eivät uskoneet vaan aina piti tulla sörkkimään kun olin saanut vauvan rinnalle imemään *huoh* vointiakin kyseltiin monta kertaa vuorossa, kohtua paineltiin ja repeämää tarkkailtiin niin ettei sitä oltu tehty yhteensäkään niin montaa kertaa edellisten synnytysten aikana.

1,5 v sitten synnytin esikoiseni NKL:lla ja olimme sen jälkeen lähes viikon sairaalassa perhehuoneessa. Sain todella hyvää kohtelua ja hoitajat tuntuivat kiireettömiltä vaikka kiirettä varmasti oikeasti olikin. Lisämaitoa sai halutessaan antaa, tutista ja yöhoidoista en tieä kun emme niitä tarvinneet/halunneet. Kaikinpuolin jäi hyvät muistot niin synnytyksestä kuin osastoltakin. Kuopusta olisi tarkoitus mennä talvella synnyttämään myös NKL:lle ja tällä kertaa esikoisen hoidon takia menen tavalliseen huoneeseen. Täytyy kyllä sanoa että tätä ketjua luettuani alkoi kyllä vähän hirvittää jos meininki toisilla osastoilla on näin erilainen perhehuoneosastoon verrattuna.....

Ap:lle sen verran, että nämä ovat yksittäisten ihmisten kokemuksia, joiden takia ei kannata yöunia menettää.



Mutta kieltämättä outoa, että niin monella samansuuntaiset kokemukset. Minulla jäi hyvin lämpimät muistot synnytyksestä, mukavat kätilöt ja kaikki toiveet huomioitiin. Mutta osastoaika. En voi itkemättä vieläkään muistella sitä. Olin ns. riskisynnyttäjä varustettuna perussairaudella ja olisin tarvinnut vankkaa lääketieteellistä osaamista ja konkreettista apua itseni ja lapsen hoitamisessa. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista osastolla, jossa ' kannustettiin omatoimisuuteen' myös niitä äitejä, jotka olisivat lääketieteellisistä syistä vuodeleponsa tarvinneet.



Mitään niin kamalaa ja epäinhimillistä en olisi uskonut että suomalaisessa sairaalassa voi tapahtua, olen nähnyt kuitenkin lukuisia osastoja ja sairaaloita ennen synnytystä. Vain ja ainoastaan miehen avulla selvisin niistä päivistä.



Kirjoitin valitusta useita kertoja ja siihen olisi ollut vankat perusteet. Mutta koskaan se ei mennyt perille koska muisteleminen teki niin kipeää etten saanut tekstiä loppuun.



Sairaalan ongelma ei ole ainoastaan kiire vaan myös asenne. En ymmärrä mitä senkin osaston henkilökunta tekee hoitoalalla.

Salissa oli upea kätilö ja kun ei tullutkaan normaalisynnytys niin vielä leikkaussalihenkilökuntakin oli upeaa. Heräämössä kalseita ihmisiä. Tiedonkulku huonoa. Isukki odotti yöllä 3 tuntia osastolla vauvan kanssa ennenkuin tajusi kysyä että missä emäntä. Yleensä heräämöstä tullaan osastolle 2 tunnin jälkeen.



Olin 4 hengen huoneessa - kerrottiin että yleensä kaltaiseni tapaus pääsee pienempään huoneeseen. Arvaa lohduttiko.



Vauvalle oli annettu maitoa pullosta ennen kuin edes minut tuotiin osastolle. Lapsi huusi rinnalla ja kun huusi vielä hoitajan laitettua nännini vauvan suuhun, niin ohjaus oli hartioiden kohauttelua .... ja lisämaitoa. Myöhemmin kyllä sitten tunsi itsensä syntiseksi hakiessaan maitoa lapselle. Maitoa minulta ei herunut ollenkaan ennen kuin vasta kotona - vasta lähtiessä kerrottiin että se on ihan normaalia.



Ensimmäisenä yönä hoitaja tuli tutti kädessä kysymään saako antaa kun ei millään rauhoitu. Lapsen sai vapaasti pitää vierihoidossa tai kansliassa. Kannustettiin vierihoitoon.



Lapsen hoitoa ei neuvottu ollenkaan. Kerran hoitaja seisoi vieressä kun vaihdoin pissa vaipan.



Ihmettelivät kun halusin miltei ovenkarmit kaulassa ulos osastolta. " Eikö se nyt olisi täällä helpompi - Kuinka jaksat kotona?" En saanut osastolla mitään apuja ja kotona mies auttoi enempi vaikka kävi töissä.



Osastolla oleva kiire ei näkynyt muuten kuin siinä että olo tuntui aivan unohdetulta. Sectio haava oli ainoa mitä hoitajat tsekkasivat. Viis muusta. Todella ahdistava paikka. Pelastivat kuitenkin lapsen hengen joten sinne vaan uudestaan jos tarttee. Olen kyllä sitten PALJON vaativampi asiakas.