Olitko nuorena terve ja kaikkivoipa?

jo vain olin, ja olen edelleen. haaveita ei ole, olen toteuttanut ne kaikki. tai sellainen haave on, että en joutuisi milloinkaan vanhainkotiin. en ole miettinyt mikä voisi parantaa elämääni, se on tarpeeksi hyvää nyt.

En, olin elämääni tyytymätön, lannistettu, epävarma ja masentunut. Eipä ne asiat ole huimasti parantuneet.

Olin. Nykyään en raihnainen ja aina väsynyt.

Olin. En ole enää. Lottovoitto auttaisi paljon.

Olin. Elämäni pilasi sairaus. Toivon, että saisin harrastuksessani kehityttyä, syvällisiä ihmissuhteita ja hyvän ulkonäön vielä joskus.

Terve olin ja olen yhä, vaikka painoa 50 kiloa enemmän kuin nuorena. Kaikkivoipana en koskaan ole itseäni pitänyt.

Mahtava kysymys! =)

Nuorena olin tosi hyvässä fyysisessä suorituskunnossa. Hapenottokyky olisi riittänyt jonkinmoiseen menestykseen pyöräilyn sm-kisoissa.

Faktaa oli kuitenkin että treenaaminen oli pääasiassa pakokeino ahdistuksesta: olin tajunnut että lapsesta asti ylläpitämäni unelma urasta x ei oikeastaan ollutkaan minua varten, ja korkeakouluopintojen aikana pakenin tätä tuskaa järjestelmälliseen treeniin, en nimittäin keksinyt mitään korvaavaa intohimoa menetetylle unelmalle.

Tällä hetkellä toivon että seuraava veikkaus elämäni tärkeimmästä asiasta osuu oikeaan ja sitä kautta päädyn opiskelemaan oikeata asiaa. Takana on n. 10 vuotta töitä sielua nävertävässä työpaikassa.

Haave? Elelen tosi kompaktissa omakotitalossa todennäköisesti elämänkumppanin ja ehkä koiran tai parin kanssa ja me molemmat toteutamme itseämme sekä työpaikalla että parisuhteessamme (ja koiramme ovat juuri niin mahtavan hassunhulluja kuin koiranomistajat aina kertovat koiriensa olevan).