Asiakaspalvelija: miksi puhut teennäisellä äänellä?

Siitä on tosi kauan, kun mä oon ollut asiakaspalvelussa, mutta se asiakaspalvelijana oleminen on yhdenlainen rooli. Siihen kuuluu mm. se, että kun asiakas käyttäytyy kuin mulkku, asiakaspalvelija ei ota itseensä, vaan piiloutuu roolin taa. Roolissa asiakaspalvelijalla on usein ihan erilaiset maneerit ja jopa ääni, kun vertaa arkiminään. Se on ihan luonnollinen tapa etäännyttää itsensä tilanteesta. 

Kannattaa sinun miettiä sitä, mikä sinua oikeastaan suututtaa noin paljon. Miksi olet niin voimakkaasti läsnä asiakaspalvelutilanteessa?

Monen asiakaspalvelijan ääni väsyy päivän aikana, jolloin äänen tuottaminen siirtyy ylirasittuneelta kohdalta hiukan "ylemmäs". Kokeneen asiakaspalvelijan tuntee siitä, että ääni kestää luonnollisena tunnista, päivästä ja viikosta toiseen :)

Se on kehittynyt sinun kaltaisiasi vastaan suojakeinoksi.

Koska mä voin.

Just mietin samaa. Mulle soitettiin yhden pankin asiakaspalvelusta, ja oli tosi ärsyttävää. Ensinnäkin se soittaja ei osannut teititellä, vaan välillä sinutteli ja välillä teititteli, kunnes sanoin että sinuttele vaan, on helpompaa. Ja sitten se ärsyttävä teennäinen intonaatio puheessa; teki mieli alkaa puhua samalla tavalla sille takaisin, oliskohan huomannut että vinoilen. Miksei ne voi puhua normaalisti?

Ja naiset yleensä tekee noin.

Ei miehet ole ällömakeita, he ovat ihan normaaleja puhuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset yleensä tekee noin.

Ei miehet ole ällömakeita, he ovat ihan normaaleja puhuessaan.

Ei pidä paikkaansa, miehilläkin on sellaiset liehittelevät maneerit.

Kuuluu toimenkuvaan.

Haluaisitko oikeasti että olisin normaali kun myyn jotain. :DD Osta ny vttu tätä tuotetta, nii vttu saat vtusti kaupan päälle vttu lehtiä saatana.

Asiakkaille pitää puhua kuin pikkulapsille. Silloin on pieni mahdollisuus että ymmärtävät mitä niille sanotaan.

Palstapoika taitaa kommentoida, kun asiakaspalvelija ei tarkoitakaan mitään henkilökohtaista hänelle (kiinnostus).

Koska nuppi hajoaisi jos pitäisi olla aspatyössä "omana itsenään". Parempi vetää se asparoolipäälle ilmettä ja ääntä myöten ja antaa kaiken kritiikin osua siihen rooliin eikä omaan itseensä.

Tätä on ehkä vaikea käsittää jos ei ole ikinä tehnyt töitä asiakaspalvelussa.

Luojan kiitos ei enää tarvitse aspahommia tehdä. Silloin, kun vielä tein, niin muutin ääntä ja puhetapaa siksi, että oikeasti olisin kuullostanut v*tun ärsyyntyneeltä ja väsyneeltä ja sittenpä vasta olisi palautetta tullut :D minulla oli siis koko ajan joku rooli päällä töissä, koska en ole luonnostani mikään asiakaspalvelija todellakaan. Välillä ne asiakkaat olivat niin p*rseestä, että joskus se oikea minä meinasi puskea esiin ja väkisin väänsin veemäisen tekohymyn.

Olen tehnyt vain pienen pätkän asiakaspalvelua elämäni aikana, mutta joskus vuosia myöhemmin huomasin, että puhun ”asiakaspalveluäänelläni” myös kun soitan virallisia puheluita, jonkun (esim. feissarin) yllättäessä minut kadulla, jne. Siis lähes yksinomaan jollain tavalla stressaavissa tilanteissa.

Kaverit joskus kysyivät mummoniko soitti, kun olin saanut puhelun tyyliin työkkäristä, ja puhuin kuulemma niin lempeästi/pehmeästi ja tavallista ”korkeammalta”. Normaali puheääneni on siis melko matalaa mölinää, jossa sanat sekoittuvat toisiinsa ja tarkoituksena on vain saada sanottavani sanottua mahdollisimman nopeasti.

Joten itselleni ainakin tuo aspaääni on jonkinlainen suojamekanismi + yritys saada itseni varmasti ymmärretyksi.

Ei sitä hommaa voi tehdä jos ei ota "työroolia".

Ei kukaan jaksa koko päivää puhua ihan omana itsenään.

Vai haluisitsä et mä tosiaan puhuisin sulle iha sillai kun mä puhun oikeesti? Murretta ja slangii sekasin ja väsyneellä narisevalla ääneellä ässätkin suhauttaen.

Puhelimitse, vaikka v*tuttaisi kuin pienta oravaa, kannattaa pitaa ns. tekohymya paalla. Se vaikuttaa paitsi mielialaan, myos siihen, milta kuulostaa.

Olen itse ollut puhelinmyyjana toissa (vuonna miekka ja kivi) ja sen jalkeen kun sulle on haistateltu v*ttua ekat kolme tuntia, ne loput viisi menee vain tekopirteydella. Siina tsempataan itsea ihan yhta paljon, ellei enemmankin, kuin sita potentiaalista asiakasta - ja viela potentiaalisempaa haistattelijaa - linjan toisessa paassa. 

Entäs sitten lentokenttäkuulutukset ja lentoemännät! Apua!

treffit kirjoitti:

Puhelimitse, vaikka v*tuttaisi kuin pienta oravaa, kannattaa pitaa ns. tekohymya paalla. Se vaikuttaa paitsi mielialaan, myos siihen, milta kuulostaa.

Olen itse ollut puhelinmyyjana toissa (vuonna miekka ja kivi) ja sen jalkeen kun sulle on haistateltu v*ttua ekat kolme tuntia, ne loput viisi menee vain tekopirteydella. Siina tsempataan itsea ihan yhta paljon, ellei enemmankin, kuin sita potentiaalista asiakasta - ja viela potentiaalisempaa haistattelijaa - linjan toisessa paassa. 

Joskus tein puhelinmyyntiä pari viikkoa ja sitten, kun mitta tuli täyteen, niin sanoin jokaiselle v*tun haistattelijalle "kiitos samoin" sellaisella teennäisellä aspaäänellä. Kerran olen joutunut tekemään samaa myös kaupan kassalla. Nykyisin en enää tee tuollaisia aspatöitä, jossa asiakkaat olisivat noin törkeitä juntteja.

Haluaisitko ap, että asiakaspalvelija olisi oma itsensä?

Se "palvelu" olisi sitten "Mitä vi*ttua säkin siinä vingut" tai "pakkaa jo lähde meneen, mitä siinä hidastelet" ehkä jopa "yhtään ei kiinnosta sun juttus" ja vielä pidemmälle vietynä "painu h*lvettiin".

Parempi vaan pitää kestohymy, piiloutua roolin taakse ja korvasta sisään toisesta ulos tekniikalla rämpiä läpi vuoron.

Jos minä puhuisin normaalilla äänelläni / puhetavallani asiakastilanteessa, saisin takuulla palautetta töykeydestä, koska olen "oikeassa elämässä" hyvin lyhytsanainen ja puheääntäni voisi kai parhaiten kuvailla vaisuksi.