Elän keskellä kliseistä erohelvettiä

Meillä on ns perusero meneillään. Yhdessäoloa kertyi 15 vuotta. Mies syrjäytti itse itsensä perheestä ja lopulta olimme kuin kaksi yksikköä, minä ja lapset ja mies omanaan. Mitään yhteyttä ei ollut. Miehen mielestä riitti, että hän käy töissä ja juo vapaa-ajan kaljaa. Minä kävin töissä ja hoidin kaiken lopun. Ero tuli miehelle täysin puun takaa. Kävimme lastenvalvojalla, miehelle tuli yllätyksenä, että lapsista täytyy maksaa elatusmaksuja. Hänen mielestään 300 euroa kahdesta lapsesta on ryöstöä, koska lapset nyt eivät voi mitenkään kuluttaa niin paljoa (toim huom. miehen nettotulot yli 3000 euroa/kk). Mies ei ole koskaan maksanut lasten harrastusmaksuja, ostanut vaatteita ja kävi kaupassakin vain satunnaisesti. Kohta alamme riitelemään osituksesta. Mies ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää mitä olen perheen eteen tehnyt, jonka perusteella minulla olisi mitään oikeutta saada osuutta yhteisestä omaisuudesta.
Tilanne on tavallaan absurdi ja tavallaan olen todella surullinen. Miten olemme ikinä edes päätyneet yhteen, kun olemme lopulta eronneet emmekä tunnu puhuvan samaa kieltä tai elävän samaa todellisuutta? Olen aika uupunut ja haluaisin, että tilanne laukeaisi.

Haluaisinkin kysyä saman kokeneilta, voiko minun ja ex-mieheni välit koskaan neutralisoitua vai onko tämä tätä kunnes lapset aikuistuvat eikä tarvitse enää olla kuin harvoin tekemisissä?