Miksi 17 v lukiolaispoika käyttäytyy näin?

Aika pientähän tuo on.

Joo poika on ääliö. Minulla on myös yksi tuollainen ja eipä se muuta tee kuin nai ja kaljoittelee nyt aikuisenakin, elää sosiaalituella ja syyttää kaikkia muita paitsi itseään. 

Teinin uhoa

Mitäs jos kysyisit häneltä?

Uskaltaa olla oma itsensä kotona? Mielestäni vaan osoitus että olet onnistunut kasvatuksessa hyvin.

Olenkin kysynyt, mutta mitään järjellistä tai järjetöntä vastausta ei saa. On kohtuu ujo poika, mutta tosiaan kotona revittelee näin.

Teinit nyt on. Epävarmoja ja päästään vähän sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olenkin kysynyt, mutta mitään järjellistä tai järjetöntä vastausta ei saa. On kohtuu ujo poika, mutta tosiaan kotona revittelee näin.

Miten joku lukiolainen nyt sitten konkreettisesti voisi vaikuttaa leipäjonoihin tai ilmastonmuutokseen? Jos se on niin helppoa, niin mikset itse lapsen äitinä hoida asiaa kuntoon?

Mikä tuossa nyt on ongelma? Todennäköisesti ei kovin syvällisesti miettiny asioita, mutta ei aina tarvikaan ottaa stressiä maailman pelastamisesta. Ja voihan olla, että tuo on hänen omaa läppäänsä. 😀 samanlaisia juttuja lentää ihan yliopistolla omassakin kaveripiirissä.

Luulen, että poika yrittää tuolla tavalla torjua mielessään olevia pelkoja vähättelemällä negatiivisia asioita.

Lukenut y l i l a u d a n persuiluja

Ei nyt pystykään vaikuttamaan, mutta toivoisin lukiolaiselta vähän analyyttisempää otetta : )

Se analyyttisempi ote näkyy (ehkä) koulussa, kotona yrittää testata muiden reagointia turvallisessa ympäristössä. Yksinkertaistamalla asioita tai teeskentelemällä, että ne eivät kosketa häntä, hän itse asiassa yrittää prosessoida asiaa, joka on liian iso ja murskaava tuon ikäisen käsitellä. En näe paljoa eroa sillä, että lintsataan koulusta ja matkustetaan mielenosoitukseen syyttämään päättäjiä samalla kun kännykkää vaihdetaan puolen vuoden välein ja mopoauto on tilauksessa tai sitten sillä, että todetaan, ettei tässä mitään voi tehdä, ei kosketa minua. Kahden itsekeskeisyyden ääripäät, jossa vastuu vieritetään jonkun muun niskoille.

Paras tapa on keskustelu niin, että annat hänelle mahdollisuuden olla sitä mieltä mitä on mutta haastat häntä miettimään asioita muiden kannalta. Esim. väestön ikärakenne ja maahan muuttajien tarve on koulussakin käsiteltäviä asioita, toisaalta on turha pakkosyöttää omia mielipiteitä vaan enemmänkin antaa tilaa omalle prosessoinnille samalla kun esittää niitä vaihtoehtoja.

Oletko ajatellut että poikasi ei ole sinun jatkeesi joka jakaa automaattisesti sinun arvosi ja mielipiteesi? Hänellä saattaa olla maailmasta ja ihmisistä hyvin erilaisia ajatuksia kuin sinulla ja perheellä. Ota myös huomioon se että sinun ajatuksesi eivät ole juuri ne jotka hänen tulisi omaksua täysin. Lapset kasvavat ja he tekevät irtioton vanhemmistaan, halusit sitä tai et. 

Tietenkään kenenkään ei tarvitse jakaa vanhempiensa arvoja, mutta keskustelun sävyllä on suuria eroja. "Ei ole mun ongelmani" on aika kestämätön argumentti ja rehellisesti sanottuna antaa typerän vaikutelman. Venetsialaisten ongelma se ainakin on tässä ja nyt, muutaman vuoden päästä ehkä jo lähempänäkin.

Ei tarvitse olla samaa mieltä mutta ei myöskään ahdasmielinen, itsekäs ja typerä. Tämä maapallo kun nyt vain on yhteinen ongelma. Näkeehän sen esim. terrorismistakin. Ei taida olla maata, missä voidaan sanoa, ettei terrorismi ole meidän ongelmamme. Taudit, väkivalta, ilmasto ovat koko ihmiskunnan ongelmia ja niistä on puhuttava rakentavalla tavalla. Tottakai 17-vuotiaalla on aika kapeat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin mutta ongelmia ei selvitetäkään sekunnissa vaan se vaatii keskustelua, haasteita, uudelleen harkitsemista ja ylipäätään asioiden katsomista toisesta näkövinkkelistä. Siihen pystyy se 17-vuotiaskin.