Millä tavalla koet olevasi muita parempi?

Olen kaikella tavalla muita parempi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ollut reilu ja kiltti, ja haluan jättää muille hyvän tunteen itsestään. Ihan koko elämän ajan olen saanut siitä paskaa palautetta (kiusaajat sunmuut nauttivat rääkkäämisestäni ja kiltteyttä käytetään hyväksi), mutta koen että jos senkin jälkeen olen tällainen niin olen ainakin sillä tavalla parempi ihminen etten jätä pasketta maailmaan.

❤

Vierailija kirjoitti:

Objektiivisesti tarkastellen, ne "paremmuudet" useimmiten kompensoituvat heikkouksilla joissain muissa asioissa. Voi olla, että etevyys jossain asiassa jopa edellyttää heikkoutta jossain toisessa.

Objektiivisesti tarkastellen ne paremmuudet ovat enimmäkseen kohdunaikaisen ja varhaislapsuuden kasvuympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja investointeja vanhemmilta saaduilla resursseilla. Nämä eivät jakaudu tasaisesti maailmassa vaan yksillä on kaikki ja toisilla ei mitään. Niille joilla on, annetaan, mutta niiltä, joilla ei ole, otetaan pois sekin vähä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edellyttäisi? On täysin typerää sanoa että kirjaviisas tai matemaattisesti lahjakas on väistämättä heikkolahjainen sosiaalisesti.

Viittasin enemmän siihen, että henkilöitä jotka peittoavat muut kaikissa asioissa ei juuri näy.

Lähinnä silloin, kun muut ovat tyhmiä ja ilkeitä. Mutta voimakkaampaa tuossa on ärsyyntyminen ja turhautuminen kuin mikään paremmuudentunne. En haluaisi tuntea itseäni muita asiallisemmaksi tai fiksummaksi (etenkin kun en edes ole huomattavan fiksu itsekään), vaan toivoisin niiden muiden olevan parempia kuin ovat. Mieluummin olisin muita parempi jossain sellaisessa, missä toisten huonommuus ei haittaa eikä ärsytä.

En koe olevani. Yleensä koen olevani huonompi.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ainakin joissain ihan tavallisissa arjen asioissa, kuten täsmällisesti aina ajoissa paikalla. En siis tuntia ennen, vaan aina hieman vailla. Harmittaa kaikki tapaamiset/kokoontumiset, kun porukkaa valuu kuka mistäkin ja milloin tahansa, muka selitellen jotain diibadaabaa.

Naurahdellaan vaan, kun on joidenkin mielestä jopa hauskaa tällainen. Miksi pitää viedä itsekkäästi muiden aikaa, kun esim. kokousasiat on käsiteltävä loppuun, ja homma kestää sitten vastaavasti kauemmin. Samoin joku sovittu 15 minuutin kahvitauko tarkoittaa joillekin savukkeineen jopa 30-40 min.

Huolehdin myös esim. siitä, että auto on aina parkkiruudussa niin, ettei naapurille aiheudu siitä haittaa. Liian moni parkkaa vinoon ja jotenkin "sinne päin", ei väliä, vaikka viereinen ei pääsee autonsa ovesta sisään.

Asenne on ainakin muut huomioon ottava, mikä on useille ihan vieras käsite.

Tämä oli ihan kirjaimellisesti kuin itseni kirjoittama. Just tuo ärsyttää, että tullaan itsekkäästi myöhässä milloin milläkin ontuvalla tekosyyllä ja viedään kaikilta muilta aikaa,  ja sitten vielä nauretaan päälle että hahaa nyt meni näin. Jos tekee saman tempun vastaavasti heille, niin suuttuvat heti. Ja parkkeeraus... en edes aloita, ettei katkea kaikki verisuonet päästä. Yleinen ihmisten itsekkyys ärsyttää niin että.. voi stanan k.u.s.i.päät.

Kiitos tästä :) !! Ja kun täsmällisyys ei edes ole mitään sellaista, että sitä noudattava olisi jotenkin  parempi tai  kauhean hyvä, vaan tehdään vain kuten kuuluu tehdä. Jos sovitaan jostain kellonajasta, niin eikö sitä mitenkään voi noudattaa, jos ei aikataulua ole liian tiukaksi asetettu? Itse kysyn aina, että sopiiko sulle tämä, vai onko vaikeeta ehtiä jne. Aina tulee vakuuttelut, että ok on juttu, tulen tietenkin!

Sitten kun tullaan reippaasti myöhässä, voidaan vielä jopa "syyllistää" kysymällä "Voi kauheeta, miten kauan sä oikein olet jo täällä istunut"? Ihan kuin myöhästelijä olisi kuitenkin itse oikeassa, vaikka on odotuttanut ties kuinka kauan! Ymmärrän toki "kuuden lapsen äitiä", joka voi vaikka myöhästyä bussista tai muuta, mutta eikö mitenkään vois vaikka tekstaria??? :/ Yhdyn ketutukseesi...ja tuo parkkeeraus :( just...

Ja ei kukaan kerrasta raivoa, mutta kun tämä on 8/10 todennäköisyys asiassa.

Tässä kohtaa tekisi mieli väittää että olen keskimääräistä parempi tarinan keksijä ja kertoja.

Ja tuohon vielä päälle, että varsin uskottava ”kameleontti”.

...ihan viimeisimmät havainnot, taikka ”heikot signaalit” tosin antavat viitteitä siitä, että ainakin tuossa jälkimmäisessä mulla on vielä huomattavasti petrattavaa...

En mitenkään.

Joskus kun se tunne tulee, karistan sen pois. Koska minulla ei ole oikeutta asettaa itseäni toisten yläpuolelle..

Välillä tuntuu että kun olen kiltimpi ja ymmärtäväisempi ja tunnollisempi, että olisin jotenkin parempi ihminen. Mutta en halua ruokkia sitä.

Ihmisten välinen kilpailu on tämän maailman syöpä. Meidän pitäisi toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen, hyväksyä se että täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Minäkin olen täynnä virheitä.

Olen vegaani ja mulla ei ole lemmikkejä

En tuhlaa omaa ja toisten aikaa nykyfeminismiin, tv:n höpösarjoihin, iltapäivälehtiin, alkoholiin, tunnesyömiseen, minkään sortin Mestareihin enkä horoskooppeihin edes läpällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen älykäs ja mulla on hyvät yleistiedot ja kohtalainen medialukutaito. On todella vaikeaa olla halveksumatta ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä heidän ympärillään tapahtuu eivätkä osoita minkäänlaista uteliaisuutta maailmaa kohtaan tai kykyä kyseenalaistaa, tutkia ja yhdistellä tietoa ymmärrykseksi, vaikka heillä olisi selvästi siihen aikaa ja resursseja.

Ymmärrän ettei se ole heidän vikansa ja mä itsekin sain älyni syntymälotossa ja oppiminenkin on tapahtunut onnen ja sattuman kautta. Silti se on vaikeaa.

Kaikista halveksittavimpaa tässä maailmassa on ylemmyydentunto. Se on vaarallista, sillä se hiipii hiljaa ihmisten ajatteluun asettaen heidät uskomaan, että vain he tietävät, miten asiat pitäisi tehdä ja miten maailman pitäisi pyöriä. Ylemmyydentunto saa ihmiset kuvittelemaan, että he ovat parempia kuin muut ja siksi oikeutettuja tiettyihin asioihin, että he kärsivät enemmän, tuntevat enemmän, ajattelevat enemmän ja sitä kautta ymmärtäisivät muita enemmän. Ymmärtämisen usko taas tuo mukanaan tunteen, että olisi jotenkin vapaa vaikutuksista, propagandasta ja sosiaalisista paineista.

Älykäs ihminen kuitenkin tuntee omat rajansa, tietää omat heikkoutensa ja on ymmärtämättömyydessään nöyrä tietäen, että lopulta hänkin on vain ihminen, tietyllä tapaa paha, jossain määrin viisas mutta kuitenkin altis monille vaikutteille.