Olenko kehittynyt ihmisenä, sillä nykyään en loukkaannu juuri mistään?
Ja ennen loukkaannuin tosi herkästi. Esim töissä tänään työkaveri valitti mitättömästä asiasta. Valitti ja valitti, mutta en ottanut itseeni. Erittäin outoa, sillä yleensä murehdin asioita...
Kommentit (4)
En tiedä. Jos kohtelet edelleen muita hyvin ja yhä välität muiden tunteista, ehkä olet kehittynyt. Jos taas olet vain turtunut tai et myöskään välitä sitä jos joku muu loukkaantuu, ehkä kyse ei ole kehittymisestä vaan siitä että et vain enää jaksa reagoida asioihin kuten ennen, koska se on liian uuvuttavaa.
Tai ehkä olet tajunnut jotain viisasta mitä itse vielä en. Silloin en voi mitenkään olla oikea ihminen arvioimaan kehittyneisyyttäsi. Tahtoisin itsekin olla paljon välinpitämättömämpi, mutta tieto (tai luulo?) lisää tuskaa. En halua tietoisesti sulkea silmänsä tosiasioilta. En vaan haluaisi tuntea tosiasioita kohtaan oikein mitään, koska se on raskasta ja mielialaa laskevaa.
Ei sitä enää kehtaisikaan loukkaantua, koska se on nykyään niin noloa. Loukkaantumisen vastaista kampanjointia on nyt ollut paljon liikkeellä. :)
Olet kehittynyt siten, että et ota sanomisia henkilökohtaisesti.
mulle on tullut oman sairauden myötä sellainen olo, että en jaksa välittää enää. Jotenkin oma keskittyminen menee siihen, että selviän omien vaivojeni kanssa :/ energiaa ei enää riitä loukkaantumiseen
Tuossakin on kultainen keskitie. Mä en joskus ennen loukkaantunut mistään. Silloin ihmiset kohtelee huonosti kun luulee ettei sua loukkaa mikään. Nykyään näytän tunteita avoimemmin.