Lue keskustelun säännöt.
Onko hankalaa asua ”metsässä” lasten kanssa (ei leikkikavereita)?
14.11.2019 |
Asuminen niin, ettei lapsirikasta naapurustoa ole? Onnistuuko (alakoululaisilla) lapsilla sosiaalisten suhteiden kehitys, vaikka voisivat tavata kavereita vain ns sovitusti eli kyydit sovittu? Kuinka iso ongelma voi olla ”metsässä” asuminen? Toki lapsia on esim 5km säteellä paljon, mutta jos semmoista, että voi kävellä naapurin lasten ovelle ja välillä kotiin niin ei oikein ole.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet valmis kuskaamaan, niin ei ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Teineille se on karua
Varmasti jos yhtäkkiä joutuu tilanteeseen, että kavereiden näkeminen vaatii järjestelyjä ja myös vanhempien / omaa viihteliäisyyttä.
Myös mopoiän odottelu voi tuntua pitkältä.
5 km ei ole mitään. Kaupungissa lapsi pyöräilee 5 km päässä asuville kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienille lapsille vielä ehkä ok mikäli lapsi ei ole kovin sosiaalinen luonteeltaan. Teineille ihan kauheeta.
Vierailija kirjoitti:
Teineille se on karua
Meidän lapset ovat nyt teinejä ja mielestäni tässä ei ole mitään ongelmia. Päin vastoin, pyörällä, sähköpyörällä, bussilla tai mopolla liikkuminen on nyt helpompaa kuin vaikka 7 v kohdalla.
Sitä paitsi netissähän nuo tapaavat asuinpaikasta riippumatta.
T. 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineille se on karua
Varmasti jos yhtäkkiä joutuu tilanteeseen, että kavereiden näkeminen vaatii järjestelyjä ja myös vanhempien / omaa viihteliäisyyttä.
Myös mopoiän odottelu voi tuntua pitkältä.
Mopoilukin on turvatonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineille se on karua
Varmasti jos yhtäkkiä joutuu tilanteeseen, että kavereiden näkeminen vaatii järjestelyjä ja myös vanhempien / omaa viihteliäisyyttä.
Myös mopoiän odottelu voi tuntua pitkältä.Mopoilukin on turvatonta
Kyllä. Samoin kotona aiheutuu paljon tapaturmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuimme ison kaupungin kupeessa kun lapset olivat pieniä ja hyvä niin.
Lapsilla oli kavereita ja iltaisin ulkoiltiin koko perhe. Luistinkentät ja puistot olivat täynnä lapsia ja kavereita riitti.
Muutimme pienelle paikkakunnalle lasten ollessa 6 ja 8 vuotiaita.
Ulkona ei juurikaan näy ketään ja yleisurheilukentälläkin olemme yleensä ainoa perhe. Luistelemassa välillä on muutamia meidän perheemme lisäksi.
Naapureita toki on mutta kaikki ovat omissa oloissaan.
Me kuskaamme lapsia harrastuksiin lähimpään kaupunkiin ja lapset ovat harrastuksista saaneet samanhenkisiä kavereita.
Ei meillä ollut koskaan ongelma. Joskus lapset jäi suoraan koulusta jollekin kaverille tai kaveri meille. Meidän kyläkoululla oli tarjolla paljon harrastuksia lapsille ja pienemmille iltapäiväkerho, kesällä oli esim. MLL:n kesäkerho parin viikon ajan. Viikonloppuisin oli yökyläilyä ja isompana painelivat pyörällä helposti jopa 20 km kaupungille. Monenlaisia harrastuksia oli myös, joten ei aina tarvinnutkaan kavereita ja olivat myös keskenään hyviä kavereita. Luontovalokuvaus, ratsastus ja tallihommat melkein naapurissa, kalastus, sienestys yms. Ja ovat aina olleet myös kotona viihtyvää sorttia. Ihan sosiaalisia nuo ovat, esikoinen lähti 500 km:n päähän opiskelemaan, keskimmäinen asuu tuolla kaupungilla 20 km:n päässä ja opiskelee myös, nuorin vielä kotona ja käy lukiota. Kaksi on hyvinkin sosiaalista, kolmas enempi introvertti, kuten minäkin. Kaikki haaveilevat kuitenkin, että voisivat opiskelujen jälkeen muuttaa takaisin maalle tai ainakin maaseutumaiseen ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii ainakin, kotona viisi poikaa ikäluokassa 2-15, eikä kukaan heistä ole sen koommin valittanut. Ainakaan vielä... =)
Ainut mikä harmittaa täällä metsässä on se, ettei urheilua voi harrastaa "oikeasti". Pojat pelaavat pihalla ja kylän lapsien kanssa kuitenkin, eli mistään sohvaperunoista ei ole kyse. Harrastuksiin kuluisi vaan sen verran rahaa ja aikaa (varsinkin nuo kyyditsemiset ...) , joten ne on jätetty väliin .Toki kotona pitää olla kaikenlaista härpäkettä viihdyttämään. Meillä on leluja, urheiluvälineitä ja elektroniikkaa joka lähtöön joka pojalle =D Kyllä lapset tekemistä keksii, kunhan on sisaruksista seuraa ja hieman "apuvälineitä".
Meidän poikien aika kuluu useimmiten ulkona urheillen ja leikkien. Isommat pojat rassaavat jo mopoja ja kelkkoja yms. ajokkeja itsekseen ja isin kanssa. Lähimpään naapurustoon meiltä kuutisen kilometriä, ja se mennään pyörällä, hiihtäen tai ajaen. Toki joskus saa kyydinkin suuntaan tai toiseen, jos tarve on. Pienimmät viihtyvät vielä kotona, mutta yläasteikäisillä alkaa olla jo hinku kylillle.
Kaverit ovat tottakai tärkeä juttu, mutta omat pojat sanovat aina "ehtiihän niitä nähdä koulussakin". Ovat vissiin metsäläisiä nuo meidän muksut, pienestä pitäen opittu pärjäämään täällä erämaassa =D Täälläpäin on tosin tavallisinta se metsän keskellä asuminen, eli eivät ne poikien kaveritkaan kovin pitkälle metsästä pääse.
Vierailija kirjoitti:
Teineille se on karua
Ei voi yleistää. Meidän tyttö on heppatyttö ja viettää suurimman osan vapaa-ajastaan tallilla vajaan kilsan päässä kotoa. Siellä on muitakin tallityttöjä, ei ole kyllä kavereista pulaa. Osa tytöistä on kaupungilta 20 km:n päästä ja valittavat, että kun on niin vaikeaa päästä riittävän usein tallille. Pojat meillä harrastavat mm. kalastusta ja luontokuvausta, niitä ei kaupungissa niin vain voisikaan harrastaa. Ja mopolla tosiaan pääsee kätevästi kavereille ja sitä ennen pyörällä. Eihän muutama kilometri ole teinille mikään matka, tuleepahan liikuntaa samalla. Meidän pojat mm. soittivat bändissä (pojat eivät enää asu kotona) ja treenikämppä oli 4 km:n päässä, eivät ikinä valittaneet matkasta. Ja kun teinit halusivat talvella kaupungille, niin vanhemmat kuskasivat vuorotellen, ei se vuoro kovin usein sattunut omalle kohdalle, ehkä kerran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tuntuvat viihtyvän yksikseen hyvin kotona, eivät ainakaan ole koskaan kyselleet pääsisikö koulun jälkeen, lomilla tai viikonloppuisin käymään kavereilla eikä ole manguttu myöskään harrastusten perään. Eikä lapsia ole hyvä myöskään alkaa pakottamaan. Välillä leikkivät kahdestaan ja välillä auttavat kotitöissä ja pihahommissa. Hyvin siis ollaan täällä "metsän keskellä" pärjäilty ja elelty.
Jos 5 km säteeltä löytyy lapsia paljon, niin eihän tuo ole matka eikä mikään! Meillä ei lapset kaivanneet kavereita kotiin alle kouluikäisinä, eikä vielä parilla ensimmäisellä luokalla. Päiväkoti- ja koulukaverit riitti, illalla oli sisarusten ja meidän vanhempien seura, ja harrastukset ja kaverit siellä. Viikonloppuisin sitten kyläilyä ym.
Kolmannella alkoivat jäädä kavereille koulun jälkeen tai kavereita tuli meille. Omille lapsille tuo 4 km pyöräily tai kävely (yhteen suntaan) ei ole ollut mikään ongelma, mutta joillekin kavereille on, ja näitä ovat sitten tavanneet vain siellä kaverin luona. Ja ainakin pojilla tuo tuntuu olevan niin, että sinne kaverille kokoonnutaan, jolla on parhaat pelit, lelut ja laitteet, välimatkasta viis.
Meillä on siis ainakin hyvin kavereita löytynyt "metsässä" asumisesta huolimatta. Parin vuoden päästä on sitten mopo varmaan hankintalistalla ja jonkinlaisilla aikatauluilla julkisillakin pääsee, tosin ei ihan kotiovelta, mutta ahdistuksen ei pitäisi iskeä sittenkään, kun teini-ikä iskee ja ei enää jaksa pyöräillä. :)
Kai tuo on yksilökohtaista. Jotkut lapset viihtyvät omissa oloissaan keskellä peltoa, toiset lapset taas stressaantuvat siitä ja hinkuvat ikäistensä seuraan. Omasta lapsuudestani muistan noita maalla asuvia kavereita joilla oli hyvinkin eriäviä suhtautumistapoja. Toiset suorastaan kammoksuivat isompia kyliä ja nauttivat rauhasta, toiset taas muuttivat Helsinkiin tai Tampereelle saman tien aikuistuttuaan ettei tarvitsisi enää olla jumissa maalaistalossa. Jos on vähänkin menevämpi lapsi niin onhan se kurjaa että kavereita tapaamaan mennessä pitää ruinata kyyti vanhemmilta tai polkea pyörällä 20 kilometriä, jos ei ehdi siihen päivän ainoaan bussilinjaan. Mikäli sitäkään kulkee.
Siksi niitä lapsia tehdään ainakin pari. Vaikka vihaisivat toisiaan niin kyllä siinä se leikkikaveri löytyy. Ja jos vanhemmat ovat töissä niin kuskaaminen ei ole ongelma, jos lapsi menee koulun jälkeen kaverille ja lähtee jomman kumman vanhemman kyydissä sitten kotiin (ellei työpaikat ole ihan eri suunnassa kuin kaveri).
Inhosin kyllä syvästi. Ja teininä vielä enemmän.
Ei se mikään ongelma ole. Hyvä vaan niin lapsi oppii luovuutta joutuessa viihdyttämään välillä itse itseäänkin. 5km ei ole matka eikä mikään kaverille jos puhutaan yli 7 vuotiaista.
Ei meillä ainakaan ole ollut mikään ongelma. Joskus lapset menneet suoraan koulusta kaverille tai meille. Autolla on heitetty tarvittaessa. Pyörällä pääsee kätevästi vähän pidemmänkin matkan.