Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut pelkäämään talvella ajamista!
12.11.2019 |
Käyn ensimmäistä talvea työssä naapuripaikkakunnalla. Sain onneksi lasten hoitopaikat järjestymään k.o. paikkakunnalle, koska muuten 100km päivittäisen työmatkan lisäksi lisäajoa tulisi parikymmentä kilometriä. Ajan siis päivittäin pohjoista valtatietä noin sadan kilometrin verran lapset kyydissäni.
Kesärajoitusten ((100km/h) ongelmaa ei ollut. Nyt talvirajoitusten (80km/h) olen todella alkanut pelkäämään ratin takana. Ajamallani tiellä kulkee runsaasti raskasta liikennettä ja onnettomuuksia, vakaviakin, tapahtuu. Kyydissä on kuitenkin kallis lasti.
Ongelma on siinä, että mikäli ajan rajoituksen mukaan ja hiukan yli, tulee raskas liikenne aivan auton perään roikkumaan. Minä tiedän että on ärsyttävää, ettei voi ajaa rajoitinta vasten, mutta haluan ajaa turvallisesti ja rajoituksen mukaan. Ohi päästäminen tuntuu typerältä, koska kuitenkin ajan sallittua nopeutta.
Tänään kuitenkin tilanne eskaloitui. Ajoin letkassa, joka kuitenkin veti hyvin ja rajoituksen mukaan. Perääni tuli rekka, joka ajoi muutamien metrien päässä takapuskuristani ja takapenkistäni, jossa lapseni istuvat. Tien pinta oli todella jäinen. Tie on vielä vieras enkä muista ulkoa, missä on esimerkiksi pysäkkejä, joille ajaa ja päästää tämä maanteiden ritari edellämenevän perään roikkumaan. Pimeällä ja muutenkin kurjalla kelillä en uskaltanut rekan roikkuessa puskurissa alkaa arviosta kaartamaan altakaan pois, joten itkua pidätellen ja vapisten rukoilin, ettei ainakaan äkkijarrutusta tarvitse tehdä, ettei takana roikkuva kymmenien tonnien painoinen ajoneuvo tule niskaan. Kun pääsin kääntymään kotitielle, oli pakko pysäyttää auto ja paniikkissa itkin ja näin mielessäni kaikki kauhukuvat, mitä tilanteessa olisi voinut tapahtua.
Pahinta tässä on se, että huomenna tämä on uudelleen edessä. Ja sitä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Kulkisin julkisilla, mikäli se olisi mahdollista. Ikävä kyllä ei ole.
Ja korostan vielä sitä, että en aja alle rajoituksen, vaan ”sakkorajoilla”, eli navigaattorin mukaan n. 85-86km/h. Eli ihan rajoituksen mukaan. Ja ymmärrän että mäkiin on saatava vauhtia, mutta täälläpäin ei juurikaan isoja mäkiä ole....
Kommentit (9)
Talvella ajaminen oli hauskaa kun oli takavetoinen auto, nyt kun on etuveto niin lähinnä v tuttaa varsinkin kun tämän auton ajettavuus on paljon surkeampi kun edellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saankohan tällä paljonkin alapeukkua, mutta kuitenkin.
Itse tunnistan samaisen pelkon itsessäni. Talvella-ajaminen on riskialtista, itselleni tämä konkretisoitui kun alinopeutta (65km/h, rajoitus 80km/h) ajaessani, ajoin autoni katolleen ja lunariin (aikainen aamu, lumipyry, kyseinen valtatie aurattu sillan kohdalla todella surkeasti, eli loskaa ja ihmeellinen lumihyppyri puoliksi tiellä).
En jaksa tästä syystä enää uskoa lainkaan, että alinopeus pelastaisi minut, mikäli onnettomuus olisi tullakseen.
Rekkojen kanssa olen päättänyt, että ajan jo heti kun vain mahdollista nk. etanakaistalla (jos sellainen vain on) tällöin nuo maanteiden kuninkaat pääsevät helposti ohi.
Samaten varmastikin suurikokoinen auto toisi varmuutta talviajossa, omanihan on vähän päälle tonnin painoinen käppänä, jossa renkaatkin leveydeltään tasoa kottikärryn renkaat.
Ap, I feel you. Aikoinaan ajoin Mäntsälästä Länsi-Vantaalle töihin ja takaisin. Moottoritien lumipöllyssä rekkojen vetäessä ohi en usein nähnyt yhtään mitään. Hyvä että selvisin yhden talven hengissä. Seuraavaa ei enää tullut. Muutin Helsinkiin.
#3 täällä vielä.
Sinun tilanteessasi varmaankin päätyisin työpaikan vaihtoon, mikäli vain mahdollista.
Tai ihan pattitilanteessa tekisin sen uhrauksen, että ajaisin sen parikymmentä kilsaa ylimääräistä, jotta lapsia ei tuota matkaa tarvitsisi kuskata. Takaisi edes jonkinmoisen mielenrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Saankohan tällä paljonkin alapeukkua, mutta kuitenkin.
Itse tunnistan samaisen pelkon itsessäni. Talvella-ajaminen on riskialtista, itselleni tämä konkretisoitui kun alinopeutta (65km/h, rajoitus 80km/h) ajaessani, ajoin autoni katolleen ja lunariin (aikainen aamu, lumipyry, kyseinen valtatie aurattu sillan kohdalla todella surkeasti, eli loskaa ja ihmeellinen lumihyppyri puoliksi tiellä).
En jaksa tästä syystä enää uskoa lainkaan, että alinopeus pelastaisi minut, mikäli onnettomuus olisi tullakseen.
Rekkojen kanssa olen päättänyt, että ajan jo heti kun vain mahdollista nk. etanakaistalla (jos sellainen vain on) tällöin nuo maanteiden kuninkaat pääsevät helposti ohi.
Samaten varmastikin suurikokoinen auto toisi varmuutta talviajossa, omanihan on vähän päälle tonnin painoinen käppänä, jossa renkaatkin leveydeltään tasoa kottikärryn renkaat.
Aika paljon riippuu myös autosta ja renkaista miten auto toimii talvella. Toiset toimii hyvin kestät/talvet kun taas toiset ovat joko epämääräisiä tai kelvottomia talviolosuhteisiin. Kapeat renkaat ovat talvella itseasiassa paremmat kun leveät eivät pysy urissa vaan pyrkivät kokoajan vaeltamaan sinne tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne; töissä on kuljettava oli sää mikä hyvänsä. Ja kun ei julkisia kulje, ei auta kuin mennä omalla.
Itselläni on työmatka vain 30km/sivu, mutta tuskaa sekin välillä teettää. Onneksi ei lapsia tarvitse kuljettaa mukana.
Vaikka on hyvät renkaat, niin suhteellisen pienellä ja kevyellä autolla on vaikea välillä ajaa sohjossa ja jäätyneillä urilla. Auto lipsuu ja heilahtelee pienistäkin töyssyistä.
Ja sitten tämä ihana suomalaisten tapa; kesällä kun on 100 rajoitukset, niin ajellaan hissun kissun ja välillä mennään hyvä ettei 70km/h. Mutta heti kun tulee jää ja lumi, mitä tekee suomalainen? Talla pohjaan, otetaan edellä ajava kiinni, vaikka se ajaisi sen 80 tai vähän yli. Sitten jäädään muutaman metrin päähän perään roikkumaan eikä aikomustakaan ohittaa. Niin paitsi jos tulee mutka tai joku lähestyy edestä. Ikään kuin aikomuksena näyttää, että "hei, olen suomalainen ja osaan ajaa kelissä kuin kelissä".
Itse yhteen aikaan aristelin ajamista ja väistyin herkästi sivuun heti kuin mahdollista, vaikka ajoin n.75-80. Nyt ajelen ihan kaikessa rauhassa, jos joku tulee perään roikkumaan eikä ohita, vaikka paikkoja löytyy, niin olkoot siellä sitten.
Itse en kyllä toisen takapuskuria jää nuolemaan vaan yritän pitää kunnon turvavälin, että olisi edes joku mahdollisuus reagoida mahdollisiin äkkijarrutuksiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvella pimeessä ajaminen on kyllä kauheeta. Toivottavasti keksit jonkunlaisen ratkaisun ap.
Alue: Aihe vapaa
Vaihtaisin työpaikkaa, kulkisin julkisilla, tekisin etätöitä, vaihtaisin työaikoja tms. Tuohon matkantekoon en suostuisi.