Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä muuttanut kauas pois ja ns. aloittanut puhtaalta pöydältä?
11.11.2019 |
Olen 34-vuotias lapseton sinkkunainen. Asun Etelä-Suomessa. Elämäni on aikalailla harmaata ja tylsää. Sukulaisia ei juuri ole, äitini ja siskoni kyllä asuvat samassa kaupungissa mutta kummallakin on oma kiireinen elämänsä. Ystävyyssuhteeni ovat kaikki suoraansanottuna pintapuolisia, jos haluan lähteä kahville tai juhlimaan niin löydän kyllä seuraa mukaan mutta en osaa puhua kellekkään ns. syvällisiä. Pystyisin kyllä mainiosti syvälliseenkin ystävyyssuhteeseen, nykyiset kaverini/tuttavani vain ovat kovin kiinnostuneita pinnallisista asioista, hienoista ravintolaillallisista, uusista tavaroista.. En osaa itse olla sellainen ihminen. :( Tuntuu että elämäni junnaa paikallaan. Työpaikka on mutta eipä sekään mikään unelmien duuni ole. Oikeastaan ainut valopilkku elämässäni on koirani ❤️
Nyt olen alkanut miettimään että mitä jos vain ottaisin ja lähtisin? Pakkaisin koirani ja välttämättömät tavarat. Olen katsonut asuntoja Lapista. Minulle on kertynyt mukavasti säästöjä, niillä rahoilla eläisin oikein hyvin pitkänkin aikaa. Alani on hyvin työllistävä, saisin myös varmasti mistäpäin tahansa töitä, se ei pelota.
Haluaisin hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä, vaikka vuokrata pidempiaikaisesti mökin jostain syrjemmästä Pohjoisesta. Voiko näin oikeasti tehdä vai tapahtuuko tuollaista vain elokuvissa? Kokemuksia, mielipiteitä? Olisi ihanaa mennä johonkin ihan uuteen paikkaan, tavata uusia ihmisiä, herätä aamulla hiljaisuuden keskellä. Siitä unelmoin kovasti.
Anteeksi mahdollisesti pitkä teksti, en kertakaikkiaan tiedä että mihin muualle tästä kirjoittaisin kun en halua omalla naamallani missään avautua. Jotenkin tuntuu että "noloa" miettiä tosissaan tälläistä.
Kommentit (34)
Jotkut asiat seuraavat mukana maailman ääriin eikä maisemaa vaihtamalla parane. Mieti mitkä asiat johtuvat ulkoisista ja mitkä sisäisistä syistä.
Nimittäin itse muutin ulkomaille ja jotkut asiat vaan eivät muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rahaa, niin voit tehdä. Tai jos löydät uuden työpaikan, jos ei muuten ole rahaa vuokraan ja elämiseen. Tai saat asunnon vuokrattua tai myytyä, jos omistusasunto. Tai mitä esteitä tuossa nyt voi ylipäätään olla. Sinusta se on kiinni eikä kenestäkään muusta.
Varaudu siihen kuitenkin, että et sinä todennäköisesti mitään paratiisia löydä... mistään. Eli ei kannata kuvitella liikoja toisen paikkakunnan ihmisten henkevyydestä tai muustakaan.
Olen tehnyt saman, suosittelen!
Elämä on lyhyt, tulet katumaan jos et lähde!
Onnea matkaan :)
Lapissa on paljon tilaa ja aina pääset takaisin.
Joo mä ottaisin koiran kainaloon ja lähtisin! Koska aina voi palata takaisin, tai muuttaa vielä uudestaan. Olen varma että sua odottaa joku uusi ja jännittävä elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, niin ihan ensimmäinen vaihtoehto ei ole harvaanasuttu Lappi. Totta kai sielläkin voit tavata sielunkumppanisi, mutta helpompaa se on paikassa, jossa on enemmän ihmisiä.
Jos et ole mitenkään erähenkinen, niin miksi elämäsi olisi vähemmän tylsää syrjäisessä mökissä?
Luulin oikeastaan, että suunnittelit ulkomaille muuttoa.
Miehen kuoleman jälkeen myin asunnon ja muutin pois Helsingistä. Olin vuosikymmenet asunut vain pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa). Muutin alle 20 tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin, josta en tuntenut ketään. En myöskään ilmoittanut lähdöstäni kenellekään. Hyvin olen viihtynyt ja parasta on ollut juuri se ettei kukaan tunne, enkä itse tunne ketään. Myönnän kyllä erakoituneeni. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vain tämä elämä. Älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi <3
No mä tein saman ilman varoja, sain vuokra-asunnon syrjäkylältä tuntematta ketään. Nyt alkaa jo kodilta tuntua ja kaupunkikin tossa lähellä 50km. Koiran kanssa viihdytään ja tutustuillaan paikkoihin. Halvempaa ja raitis ilma ilman entisyyttä. Kurssikin alkaa kohta ja sitten töihin takas. En kadu M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, niin ihan ensimmäinen vaihtoehto ei ole harvaanasuttu Lappi. Totta kai sielläkin voit tavata sielunkumppanisi, mutta helpompaa se on paikassa, jossa on enemmän ihmisiä.
Jos et ole mitenkään erähenkinen, niin miksi elämäsi olisi vähemmän tylsää syrjäisessä mökissä?
Luulin oikeastaan, että suunnittelit ulkomaille muuttoa.
Minäkään en ymmärrä miksi ap lähtisi lappiin erakoksi. Ap ei todellakaan tunnu miltään kovin pärjäävältä ja käytännön ihmiseltä, vaan lähinnä joltakin hieman hörhöltä hihhulilta.
Lähde mielummin vaikka Espanjaan tai Portugaliin, lähde jo nyt samantien. Koira vaan kainaloon ja menoksi, teet siellä mitä teet, asuminen on halpaa, ruoka on halpaa, on aurinkoa ja uusia maisemia. Vaeltelet, mietiskelet ja etsit itseäsi. Tietenkin jos ei osaa mitään muuta kieltä kuin kotimaista, niin se asettaa ehtonsa kohteesta, mutta sanakirjan kanssa pärjää ja joka päivä oppii uutta.
Muutin eron jälkeen toiseen kaupunkiin. Halusin eroon kaikesta ja kaikista. Olen ollut onnellinen jo vuosia. Joskus on hyvä vaihtaa maisemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuoleman jälkeen myin asunnon ja muutin pois Helsingistä. Olin vuosikymmenet asunut vain pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa). Muutin alle 20 tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin, josta en tuntenut ketään. En myöskään ilmoittanut lähdöstäni kenellekään. Hyvin olen viihtynyt ja parasta on ollut juuri se ettei kukaan tunne, enkä itse tunne ketään. Myönnän kyllä erakoituneeni. Suosittelen!
Miksi kirjoittelet täällä av:lla? Jos minä olisin sinä, niin en taatusti käyttäisi aikaani täällä.
Tavallaan olen vaihtanut maisemaa. Oikeastaan parikin kertaa, kun olen muuttanut ulkomaille ja siellä minulla ei ole ollut mitään muuta tuttua kuin mies, joka lähti töihin. Neljä vuotta riitti ja tiesin, että kotini on Suomessa. Sen jälkeen en ole hötkyillyt enää minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset lähtisi jos se kerran kiinnostaa? Vain kokeilemalla sen näkee onko oma juttu.
Ja jos työt ovat sellaisia että niitä saa mistä tahansa, niin sitten vielä suuremmalla syyllä kamppeet kassiin ja menoksi!
Aina pääsee takaisin jos ei tunnukaan hyvältä, tai sitten suuntaa seuraavaan paikkaan.
Itse lähdin, enkä ole katunut. Kiva saada vähän perspektiiviä Stadi-keskeisyyteen ja suurentaa maailmankuvaa. Jatkoin matkaa myöhemmin myös ulkomaille asti.
Jos olisin kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa, jossa varaakin irtiottoon on, lähtisin oitis! Tuskin katuisit, ja jos olisikin sitten ihan hirveää, aina pääset takaisin. Todennäköisesti saisit kuitenkin ainakin jonkin verran uutta ajateltavaa ja tuulettuisit sisäisesti. Tekstistäsi välittyy innostus ja intohimo ideaasi kohtaan, ihanaa :) Ei kun menoks! Mutta älä tosiaan liian syrjään muuta, jos haluat uusiin ihmisiinkin tutustua.
Älä hyvä ihminen lappiin eksy,mielummin etelään kauas pois suomesta.
Onhan se tullut tehtyä useammankin kerran. Joskus hyvin tuloksin ja joskus valitettavasti todella huonoin.
Kannattaa kyllä miettiä tarkkaan ennen kuin tekee ison elämänmuutoksen. Se ei aina ole niin yksinkertaista, että jos ei tykkää, voi tulla takaisin. Minulla esimerkiksi rahatilanne heikkeni yllättäen, ja sitten kestikin todella kauan ennen kuin pääsin palaamaan. Poissa ollessani moni asia oli muuttunut eikä elämä ollut sen jälkeen enää samanlaista kuin ennen. Läheisillä ihmisillä ei enää ollut minulle aikaa, kun olivat tottuneet olemaan ilman minua.
Elät vain kerran, anna mennä vaan! Voi kuinka kunnioitan ihmisiä jotka tekevät jotain haaveidensa toteutumisen eteen, ole ylpeä itsestäsi ja rohkeudestasi ja mene!