Lue keskustelun säännöt.
Ahdistavaa aikaa kun lapsella on todella paljon omaa tahtoa mutta ei osaa vielä puhua
11.11.2019 |
Lapsi (1-v.) on selvästi todella turhautunut koko ajan. Hänellä on jo valtavasti omaa tahtoa ja omia ideoita siitä mitä haluaisi tehdä ja mitä haluaisi saada. Mutta ei sanoja vielä kuin kolme sanaa vain. Hän aamusta iltaan yrittää selittää asioita mitä haluaisi ja hermostuu kun me vanhemmat ei useinkaan ymmärretä (ei selviä kontekstista mitä se voisi olla), sitten tulee suuttumus ja lopulta lohduton pettymysitku. Välillä yölläkin herää pyytämään jotain ja alkaa itkeä kun ei sitä saa, enkä vieläkään tiedä mitä se on mitä pyytää (ei ole pitkään aikaan imetetty yöllä eikä aamulla ole mitenkään hirveän nälkäinen niin ei se sitäkään ole). Kaikki päivät on tällaisia, että lapsi yrittää ja yrittää ilmaista sitä tahtoaan ja tulee itku kun se ei mene meille vanhemmille jakeluun mitä halusi. Kun se on aina sellainen asia, että esim. viikko aiemmin oli nähnyt jonkun tavaran ja haluaakin yhtäkkiä saada sen uudelleen. Enkä minä sitä osaa ymmärtää, että mikä se sitten olikaan. Jos vihdoin keksin, niin voi sitä iloa ja onnea mikä lapsen kasvoille leviää kun hänet ymmärrettiin. Tai sitten se voi olla joku sellainen asia, että haluaa vaikka huonekalut johonkin tiettyyn järjestykseen eikä tietenkään osaa sitä itse vielä tehdä, enkä minä ymmärrä että miten hän ne haluaa. Mutta jos keksin niin voi sitä onnea taas. Jos en keksi, niin valtava itku. Tätä on nyt kestänyt muutaman kuukauden jo. Koskahan tämä vaihe loppuu ja kuulostaako muista tutulta?
Kommentit (57)
Muistan nuo ajat. 1v6kk "anna!" Ja kauhea osoittelu joka suuntaan , mutta mikään esine mitä näytin että "tämäkö?" ei ollut se oikea ja lopulta oltiin molemmat tosi turhautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kielellistä ilmaisua ei ole, voidaan käyttää kuvia.
Kuvakorteilla lapsi voi tietenkin ilmaista perusasiat kuten juoma, ruoka, uni tms. Mutta ei kuvakorteilla voi ilmaista haluamaansa huonekalujen järjestystä. Ap
Huonekalujen järjestystä? Miksi ihmeessä teidän pitää tanssia taaperon mukaan? Kun taapero haluaa, niin taapero saa...Olette kasvattamassa pikkutyrannia, ihan vaan tiedoksi.
Voi huoh. Että te haluattekin ymmärtää asiat väärin. Lapsella on oma huone, jossa on sellaisia lasten huonekaluja kuten tuolia ja pöytää ja lisäksi pyykkikoria ja sellaisia laatikkomaisia istuintyynyjä ym. Hän tykkää järjestellä niitä eri järjestyksiin ja minun puolesta se on ihan ok leikki. Mutta ei itse osaa vielä järjestää niitä juuri niin kuin haluaisi vaan pyytää minut siihen leikkiin mukaan ja selittää ja selittää miten minun pitää ne laittaa. Enkä aina ymmärrä, ja hän on hyvin tarkka siitä että juuri tietyllä tavalla. Ap
No mistä me voimme tietää, että kyseessä lasten huonekalut jos kirjoitat huonekalut? Huoh!
Mitä väliä vaikka kyseessä olisi ollut ruokapöydän tuolit? Tylsimys se joka ei antaisi lapsen niillä koskaan leikkiä.
Eihän tässä ollut kyse leikkimisestä vaan huonekalujen ”oikeasta” järjestyksestä. Aikuisen pitää totella lasta, kun lapsi niin haluaa. Monet ovat näköjään täällä samaa mieltä ap:n kanssa. Voi teidän lapsiparkoja.
Kyllä sinäkin olet aika ääliö! Ei ap koskaan sanonut että lapsi määräisi huonekalujen järjestyksen tai että huonekalujuttu olisi usein tapahtuva kiukun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kielellistä ilmaisua ei ole, voidaan käyttää kuvia.
Kuvakorteilla lapsi voi tietenkin ilmaista perusasiat kuten juoma, ruoka, uni tms. Mutta ei kuvakorteilla voi ilmaista haluamaansa huonekalujen järjestystä. Ap
Huonekalujen järjestystä? Miksi ihmeessä teidän pitää tanssia taaperon mukaan? Kun taapero haluaa, niin taapero saa...Olette kasvattamassa pikkutyrannia, ihan vaan tiedoksi.
Voi huoh. Että te haluattekin ymmärtää asiat väärin. Lapsella on oma huone, jossa on sellaisia lasten huonekaluja kuten tuolia ja pöytää ja lisäksi pyykkikoria ja sellaisia laatikkomaisia istuintyynyjä ym. Hän tykkää järjestellä niitä eri järjestyksiin ja minun puolesta se on ihan ok leikki. Mutta ei itse osaa vielä järjestää niitä juuri niin kuin haluaisi vaan pyytää minut siihen leikkiin mukaan ja selittää ja selittää miten minun pitää ne laittaa. Enkä aina ymmärrä, ja hän on hyvin tarkka siitä että juuri tietyllä tavalla. Ap
No mistä me voimme tietää, että kyseessä lasten huonekalut jos kirjoitat huonekalut? Huoh!
Mitä väliä vaikka kyseessä olisi ollut ruokapöydän tuolit? Tylsimys se joka ei antaisi lapsen niillä koskaan leikkiä.
Eihän tässä ollut kyse leikkimisestä vaan huonekalujen ”oikeasta” järjestyksestä. Aikuisen pitää totella lasta, kun lapsi niin haluaa. Monet ovat näköjään täällä samaa mieltä ap:n kanssa. Voi teidän lapsiparkoja.
Kyllä sinäkin olet aika ääliö! Ei ap koskaan sanonut että lapsi määräisi huonekalujen järjestyksen tai että huonekalujuttu olisi usein tapahtuva kiukun aihe.
Kylläpäs sanoi. Lapsi haluaa oman huoneensa huonekalut tiettyyn järjestykseen ja ap:n pitäisi totella lasta.
Lisäisin, että tuon ikäinen voi oppia viittomaan jos aikuisella on siihen tahtoa ja aikaa, ja kommunikaatiosta voi siten saada hieman syvempää ja yksityiskohtaisempaa kun puhetta ei vielä tule. Viittominen voi parhaimmillaan myös edesauttaa puheen kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kielellistä ilmaisua ei ole, voidaan käyttää kuvia.
Kuvakorteilla lapsi voi tietenkin ilmaista perusasiat kuten juoma, ruoka, uni tms. Mutta ei kuvakorteilla voi ilmaista haluamaansa huonekalujen järjestystä. Ap
Huonekalujen järjestystä? Miksi ihmeessä teidän pitää tanssia taaperon mukaan? Kun taapero haluaa, niin taapero saa...Olette kasvattamassa pikkutyrannia, ihan vaan tiedoksi.
Voi huoh. Että te haluattekin ymmärtää asiat väärin. Lapsella on oma huone, jossa on sellaisia lasten huonekaluja kuten tuolia ja pöytää ja lisäksi pyykkikoria ja sellaisia laatikkomaisia istuintyynyjä ym. Hän tykkää järjestellä niitä eri järjestyksiin ja minun puolesta se on ihan ok leikki. Mutta ei itse osaa vielä järjestää niitä juuri niin kuin haluaisi vaan pyytää minut siihen leikkiin mukaan ja selittää ja selittää miten minun pitää ne laittaa. Enkä aina ymmärrä, ja hän on hyvin tarkka siitä että juuri tietyllä tavalla. Ap
No mistä me voimme tietää, että kyseessä lasten huonekalut jos kirjoitat huonekalut? Huoh!
Mitä väliä vaikka kyseessä olisi ollut ruokapöydän tuolit? Tylsimys se joka ei antaisi lapsen niillä koskaan leikkiä.
Eihän tässä ollut kyse leikkimisestä vaan huonekalujen ”oikeasta” järjestyksestä. Aikuisen pitää totella lasta, kun lapsi niin haluaa. Monet ovat näköjään täällä samaa mieltä ap:n kanssa. Voi teidän lapsiparkoja.
Kyllä sinäkin olet aika ääliö! Ei ap koskaan sanonut että lapsi määräisi huonekalujen järjestyksen tai että huonekalujuttu olisi usein tapahtuva kiukun aihe.
Kylläpäs sanoi. Lapsi haluaa oman huoneensa huonekalut tiettyyn järjestykseen ja ap:n pitäisi totella lasta.
Kai lapsi nyt sentään oman huoneensa tuolin paikan voi saada valita! Ihme nat si olet. Se on sen lapsen oma huone!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kielellistä ilmaisua ei ole, voidaan käyttää kuvia.
Kuvakorteilla lapsi voi tietenkin ilmaista perusasiat kuten juoma, ruoka, uni tms. Mutta ei kuvakorteilla voi ilmaista haluamaansa huonekalujen järjestystä. Ap
Huonekalujen järjestystä? Miksi ihmeessä teidän pitää tanssia taaperon mukaan? Kun taapero haluaa, niin taapero saa...Olette kasvattamassa pikkutyrannia, ihan vaan tiedoksi.
Voi huoh. Että te haluattekin ymmärtää asiat väärin. Lapsella on oma huone, jossa on sellaisia lasten huonekaluja kuten tuolia ja pöytää ja lisäksi pyykkikoria ja sellaisia laatikkomaisia istuintyynyjä ym. Hän tykkää järjestellä niitä eri järjestyksiin ja minun puolesta se on ihan ok leikki. Mutta ei itse osaa vielä järjestää niitä juuri niin kuin haluaisi vaan pyytää minut siihen leikkiin mukaan ja selittää ja selittää miten minun pitää ne laittaa. Enkä aina ymmärrä, ja hän on hyvin tarkka siitä että juuri tietyllä tavalla. Ap
No mistä me voimme tietää, että kyseessä lasten huonekalut jos kirjoitat huonekalut? Huoh!
Mitä väliä vaikka kyseessä olisi ollut ruokapöydän tuolit? Tylsimys se joka ei antaisi lapsen niillä koskaan leikkiä.
Eihän tässä ollut kyse leikkimisestä vaan huonekalujen ”oikeasta” järjestyksestä. Aikuisen pitää totella lasta, kun lapsi niin haluaa. Monet ovat näköjään täällä samaa mieltä ap:n kanssa. Voi teidän lapsiparkoja.
Kyllä sinäkin olet aika ääliö! Ei ap koskaan sanonut että lapsi määräisi huonekalujen järjestyksen tai että huonekalujuttu olisi usein tapahtuva kiukun aihe.
Kylläpäs sanoi. Lapsi haluaa oman huoneensa huonekalut tiettyyn järjestykseen ja ap:n pitäisi totella lasta.
Kai lapsi nyt sentään oman huoneensa tuolin paikan voi saada valita! Ihme nat si olet. Se on sen lapsen oma huone!
Ja äiti menee lapsen perässä, että ”tähänkö tuoli laitetaan”? ”Ai, et halua tähän.” No, tähänkö sitten? ”Ai ei tähänkään”.
Ei tuo ole mitään leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet ollut tämän vuoden, kun et osaa lukea lastasi ja etkä tunne tätä yhtään?
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että jos sinun lapsi, joka ei vielä osaa puhua, keksii haluta jonkun esineen, jonka näki viikko sitten, niin mistä sinä sen hänestä luet?
Ap
Anteeksi nyt, mutta miten sinä sait lopulta selville, että lapsi halusi silloin juuri sen tavaran, jonka oli nähnyt viikko sitten?
Ja siis, uskon kyllä että on hankalaa, mutta ei kuulosta tutulta. Mulla on kolmas lapsi nyt 11kk ja mun lapset eivät ole vetäneet noita turhautumisraivareita, tai siis mä olen aina jotenkin tajunnut mitä ovat halunneet tai ovat itse osanneet mennä hakemaan/tekemään sen asian. Muita raivareita toki on tullut pukemisesta, väsymyksestä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä puheenymmärtämiseen, niitä lausahduksia saa tulkita myös vanhemman lapsen kohdalla ihan selvistä sanoistakin. Kolmivuotias turhautuu siitä, kun en muista, missä on "se vihreä liukumäki, siellä oli pyöreä ikkuna", vaikka ei sinne juuri sillä hetkellä haluaisikaan, mutta tahtoisi jakaa muiston kanssani. Aika luovasti pitää ajatella, lapsi kun ei aina kiinnitä huomiota samoihin yksityiskohtiin kuin aikuinen.
Neuvona ehkä, selittämättömissä tahtokohtauksissa käy läpi viime aikojen tapahtumia ja arvaa niistä se jotenkin merkityksellinen lapselle.
Meillä oli ihan samanlaista, lapsi itki ja raivosi ensimmäiset pari vuotta. Oppi kuitenki aikaisin puhumaan ja pikku hiljaa helpotti kun sai kerrottua asiansa. Tämä lapsi on tosi syvällinen ja älykäs, mutta kärsimätön jos ei ymmärrä tai tule ymmärretyksi. Toinen meidän lapsista taas oli todella kekseliäs kertomaan asiansa jopa eleillä tai esittämällä kun sanat eivät vielä riittäneet. Hän ei turhautunut niin herkästi kun sai asiansa perille. Eivätkä kaikki ole sen luontoisia muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on 1v3kk, ja useimmiten tiedämme mitä hän haluaa, vaikkei hän osaa vielä puhua. Epämääräinen kitinäkin on lähes aina väsymystä tai nälkää.
Tietääkseni meillä ei huudeta minkään viikkoja sitten nähdyn esineen perään. Kitinää aiheuttaa se, että hän normaalisti pääsee johonkin huoneeseen, mutta joskus ovi on suljettu, tai jokin hänen tavaransa on näkyvissä mutta ulottumattomissa, tai toinen vanhemmista menee toiseen huoneeseen ja laittaa oven perässään kiinni.
Puhetta ymmärtää yllättävän paljon ja osaa noudattaa yksinkertaisia ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 1v3kk, ja useimmiten tiedämme mitä hän haluaa, vaikkei hän osaa vielä puhua. Epämääräinen kitinäkin on lähes aina väsymystä tai nälkää.
Tietääkseni meillä ei huudeta minkään viikkoja sitten nähdyn esineen perään. Kitinää aiheuttaa se, että hän normaalisti pääsee johonkin huoneeseen, mutta joskus ovi on suljettu, tai jokin hänen tavaransa on näkyvissä mutta ulottumattomissa, tai toinen vanhemmista menee toiseen huoneeseen ja laittaa oven perässään kiinni.
Puhetta ymmärtää yllättävän paljon ja osaa noudattaa yksinkertaisia ohjeita.
Varmaan se on joku temperamenttikysymys sitten, kun minun lapsi taas ei juuri koskaan itke ja kitise nälän tai väsymyksen takia (tai sitten meidän tarkka päivärytmi tekee sen, että koskaan ei ole liian nälkä tai liian väsy). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla saman ikäinen lapsi. Rauhoittuu heti kun YouTubesta pistää suomenkielisiä lastenlaulu ideoita ja samalla saa pilttiä poskeen
Vierailija kirjoitti:
Minulla saman ikäinen lapsi. Rauhoittuu heti kun YouTubesta pistää suomenkielisiä lastenlaulu ideoita ja samalla saa pilttiä poskeen
Lastenlauluvideoita
Autocorrect 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla saman ikäinen lapsi. Rauhoittuu heti kun YouTubesta pistää suomenkielisiä lastenlaulu ideoita ja samalla saa pilttiä poskeen
Lastenlauluvideoita
Autocorrect 🙄
Lastenlauluideat yksivuotiaalla oli paljon söpömpi, et olisi korjannut :D .
Kertomasi perusteella mieleen tulee kuva ihanasta, määrätietoisesta taaperosta, joka sisustaa huonettaan ja harjoittelee maailmaa yhdessä vanhempien kanssa. Mielikuva sai hymyn huulille. :)
En ilmeisesti ole samanlainen "asiantuntija" kuin moni muu tässä ketjussa tuntuu olevan. Minulla on 1 v 3 kk lapsi ja kertomasi kuulostaa monin osin tutulta. Tahtoa on tällä hetkellä enemmän kuin kärsivällisyyttä ja taitoa.
Lapset ovat erilaisia luonteeltaan ja temperamentiltaan. Oma lapseni on vilkas ja nopea, joten huomion kiinnittäminen muualle vastaavissa tilanteissa on melko helppoa. Hänkään ei siis puhu vielä mitään ymmärrettävää, mutta omalla kielellä asiaa kyllä riittää.
Mielestäni se, että aktiivisesti yrität ymmärtää lastasi ja koet jopa ahdistavana sen, kun tässä epäonnistut, kertoo siitä että välität lapsestasi ja haluat olla hänelle hyvä vanhempi. Luin kerran jostain, että hyvä vanhempi ei välttämättä ole se, joka saa vauvan itkun loppumaan heti, vaan se, joka on kiinnostunut selvittämään, miten voi lasta auttaa saadakseen itkun loppumaan. Ajattelen, että sama pätee koko vanhemmuuden ajan.
Lapsesi vahvuuksia ovat selvästi, että hän tietää mitä haluaa ja pyrkii määrätietoisesti siihen pääsemään. Ajan myötä hän oppii myös sen ilmaisemaan. Iloitse lapsestasi ja muista kertoa hänelle päivittäin ne positiisiset asiat, joita hänestä ajattelet. Suo lapsen turhautuneen itkun keskellä hetki sille ajatukselle, kuinka siitä pienestä kääröstä on vuodessa kasvanut taapero, joka on jo niin iso ja hieno, että ymmärtää kehoituksiasi ja muistaa jopa viikon takaa haluta jonkun esineen. Mukavaa joulun odotusta ja tsemppiä pikkulapsiarkeen :)
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella mieleen tulee kuva ihanasta, määrätietoisesta taaperosta, joka sisustaa huonettaan ja harjoittelee maailmaa yhdessä vanhempien kanssa. Mielikuva sai hymyn huulille. :)
En ilmeisesti ole samanlainen "asiantuntija" kuin moni muu tässä ketjussa tuntuu olevan. Minulla on 1 v 3 kk lapsi ja kertomasi kuulostaa monin osin tutulta. Tahtoa on tällä hetkellä enemmän kuin kärsivällisyyttä ja taitoa.
Lapset ovat erilaisia luonteeltaan ja temperamentiltaan. Oma lapseni on vilkas ja nopea, joten huomion kiinnittäminen muualle vastaavissa tilanteissa on melko helppoa. Hänkään ei siis puhu vielä mitään ymmärrettävää, mutta omalla kielellä asiaa kyllä riittää.
Mielestäni se, että aktiivisesti yrität ymmärtää lastasi ja koet jopa ahdistavana sen, kun tässä epäonnistut, kertoo siitä että välität lapsestasi ja haluat olla hänelle hyvä vanhempi. Luin kerran jostain, että hyvä vanhempi ei välttämättä ole se, joka saa vauvan itkun loppumaan heti, vaan se, joka on kiinnostunut selvittämään, miten voi lasta auttaa saadakseen itkun loppumaan. Ajattelen, että sama pätee koko vanhemmuuden ajan.
Lapsesi vahvuuksia ovat selvästi, että hän tietää mitä haluaa ja pyrkii määrätietoisesti siihen pääsemään. Ajan myötä hän oppii myös sen ilmaisemaan. Iloitse lapsestasi ja muista kertoa hänelle päivittäin ne positiisiset asiat, joita hänestä ajattelet. Suo lapsen turhautuneen itkun keskellä hetki sille ajatukselle, kuinka siitä pienestä kääröstä on vuodessa kasvanut taapero, joka on jo niin iso ja hieno, että ymmärtää kehoituksiasi ja muistaa jopa viikon takaa haluta jonkun esineen. Mukavaa joulun odotusta ja tsemppiä pikkulapsiarkeen :)
Olipa ihana ja lohduttava kommentti, kiitos sinulle tuhannesti ❤❤. Ja mukavaa joulunodotusta myös sinulle!!
Ap
Eihän tässä ollut kyse leikkimisestä vaan huonekalujen ”oikeasta” järjestyksestä. Aikuisen pitää totella lasta, kun lapsi niin haluaa. Monet ovat näköjään täällä samaa mieltä ap:n kanssa. Voi teidän lapsiparkoja.