Huono ulosanti, mistä johtuu?
Siis että ei saa fiksusti sanottua asiaansa? Pää lyö tyhjää, jos pitäisi joku pidempi juttu kertoa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Kympiltä hyvä pointti - minunkin äitini puhui lapsena puolestani! Olin todella ujo ja hiljainen. Voi olla siis myös ihan harjoituksen puutetta tämä. T. 11
Olen miettinyt sellaista, että kun puhumisen oppimisellekin on lapsena oma herkkyyskautensa, että jos en ole vaan saanut tarpeeksi harjoitusta kun herkkyyskausi on ollut?
Toisaalta osaan kyllä parhaiden kavereitteni ja mieheni kanssa ilmaista itseäni ja ajatuksiani melko hyvin, joten ehkä kyse kuitenkin ennemminkin jostain itsetuntoon liittyvästä, sosiaalisten tilanteiden pelosta tms? T. 10
Vierailija kirjoitti:
Työmuistin lyhyys, niin kutsutut pitkät piuhat, kuvallinen/visuaalinen ajattelu, ajattelun monikerroksisuus/kohina, vahva emotionaalisuus
Mitä tarkoittaa ajattelin monikerroksisuus? Tunnistan kyllä itsestäni sen että olen sellainen pohdiskelija, mietin asioita eri näkökulmista ja välillä hukun ihan ajatuksiini ja siksi vaikea sanoa johdonmukaisesti yhtään mitään, kun kaikki on sellaista ”sumua”.
Voiko pään vamma aiheuttaa puhumisen ongelmia? Mun vanhempi pahoinpiteli minua pienenä muun muassa lyömällä päähän. En usko että olen mikään tyhmä, olin koulussa aina luokkani parhaita ja olen työelämässäkin pärjännyt kohtuullisen hyvin huonosta ulosannistani huolimatta. Vaikka tiedän että moni sellainen, joka ei tunne niin hyvin pitää varmaan tyhmänä, jos kuulee kun jotain sönkötän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmuistin lyhyys, niin kutsutut pitkät piuhat, kuvallinen/visuaalinen ajattelu, ajattelun monikerroksisuus/kohina, vahva emotionaalisuus
Mitä tarkoittaa ajattelin monikerroksisuus? Tunnistan kyllä itsestäni sen että olen sellainen pohdiskelija, mietin asioita eri näkökulmista ja välillä hukun ihan ajatuksiini ja siksi vaikea sanoa johdonmukaisesti yhtään mitään, kun kaikki on sellaista ”sumua”.
Itselläni ainakin sitä, että päässäni risteilee samanaikaisesti monta erillistä ajatusta ja ajattelen jo toista kun puhun yhtä. Se on juuri tuota kohinaa mulle, ja tekee nimenomaan puhumisesta vaikeaa. Siksi kirjoitan mieluummin kun haluan ns. saada viestini perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmuistin lyhyys, niin kutsutut pitkät piuhat, kuvallinen/visuaalinen ajattelu, ajattelun monikerroksisuus/kohina, vahva emotionaalisuus
Mitä tarkoittaa ajattelin monikerroksisuus? Tunnistan kyllä itsestäni sen että olen sellainen pohdiskelija, mietin asioita eri näkökulmista ja välillä hukun ihan ajatuksiini ja siksi vaikea sanoa johdonmukaisesti yhtään mitään, kun kaikki on sellaista ”sumua”.
Itselläni ainakin sitä, että päässäni risteilee samanaikaisesti monta erillistä ajatusta ja ajattelen jo toista kun puhun yhtä. Se on juuri tuota kohinaa mulle, ja tekee nimenomaan puhumisesta vaikeaa. Siksi kirjoitan mieluummin kun haluan ns. saada viestini perille.
Miksi päässä kohisee? Suurimmalla osalla ihmisistä ei oletettavasti päässä kuitenkaan ”kohise”.
Muistan ekan kerran lukiossa huomanneeni että en osaa ex tempore puhua mitään järkevää yleisön edessä. Olin tehnyt ryhmätyön kavereitteni kanssa ja muut olivat sitä mieltä, että esitystä ei tarvi harjoitella, lonkalta vaan esitetään ja hyvin menee.
No, meni kaikilta muilta, vaan ei minulta. En tiennyt yhtään mitä puhua. Sama toistunut kaikissa opiskelupaikoissa. Ja vaikka olisi hyvin valmistautunut, niin olen juuri se tyyppi joka lukee kalvoista suoraan kaiken ja muut katsoo kiusaantuneena. Myöskään jos minua pyydetään luokan edessä kertomaan lukemastani, en osaa jäsennellä tekstiä tai jos ryhmälle annetaan aihe josta jutella, niin saatan mennä lukkoon, muut ehtii puhua kaiken oleellisen ennen kuin olen keksinyt mitään sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmuistin lyhyys, niin kutsutut pitkät piuhat, kuvallinen/visuaalinen ajattelu, ajattelun monikerroksisuus/kohina, vahva emotionaalisuus
Mitä tarkoittaa ajattelin monikerroksisuus? Tunnistan kyllä itsestäni sen että olen sellainen pohdiskelija, mietin asioita eri näkökulmista ja välillä hukun ihan ajatuksiini ja siksi vaikea sanoa johdonmukaisesti yhtään mitään, kun kaikki on sellaista ”sumua”.
Itselläni ainakin sitä, että päässäni risteilee samanaikaisesti monta erillistä ajatusta ja ajattelen jo toista kun puhun yhtä. Se on juuri tuota kohinaa mulle, ja tekee nimenomaan puhumisesta vaikeaa. Siksi kirjoitan mieluummin kun haluan ns. saada viestini perille.
Miksi päässä kohisee? Suurimmalla osalla ihmisistä ei oletettavasti päässä kuitenkaan ”kohise”.
🤯
No ei tietenkään kohise oikeasti, mutta kuvaan niitä monia samanaikaisia ajatuksia noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmuistin lyhyys, niin kutsutut pitkät piuhat, kuvallinen/visuaalinen ajattelu, ajattelun monikerroksisuus/kohina, vahva emotionaalisuus
Mitä tarkoittaa ajattelin monikerroksisuus? Tunnistan kyllä itsestäni sen että olen sellainen pohdiskelija, mietin asioita eri näkökulmista ja välillä hukun ihan ajatuksiini ja siksi vaikea sanoa johdonmukaisesti yhtään mitään, kun kaikki on sellaista ”sumua”.
Itselläni ainakin sitä, että päässäni risteilee samanaikaisesti monta erillistä ajatusta ja ajattelen jo toista kun puhun yhtä. Se on juuri tuota kohinaa mulle, ja tekee nimenomaan puhumisesta vaikeaa. Siksi kirjoitan mieluummin kun haluan ns. saada viestini perille.
Miksi päässä kohisee? Suurimmalla osalla ihmisistä ei oletettavasti päässä kuitenkaan ”kohise”.
🤯
Tarkoitan onko päässä jotain vikaa? Joku mainitsi as-piirteet.
Jännä lukea tätä keskustelua. En tiennyt, että itseään huonosti suullisesti ilmaisevat ihmiset ovat tietoisia ongelmastaan.
Esimerkiksi sinä, joka kerrot lukevasi esitelmät paperista. Luulin, että noin tekevät ajattelevat sen olevan hyvä tapa pitää esityksiä.
Olisi hyvä jos suomalaisissa kouluissa harjoiteltaisiin suullista ilmaisua enemmän.
Monen oppilaan heikko ulosanti saa selityksensä, kun tapaa vanhemmat. Usein ovat hiljaisia möllyköitä koko perhe. Varmasti tausta on usein ihan geneettinen, mutta lisäksi puhumattomien vanhempien kanssa kasvavan on muita vaikeampi oppia juttelemaan muutenkin.
Monista oppilaista huomaa, että he eivät ole koskaan jutelleet aikuisen kanssa pidempään. On todella valitettavaa, että monet eivät enää puhele edes kavereiden kanssa, koska yhdessä oleminen on lähinnä pelaamista. Ennen oppilaat juttelivat välituntisin. Nyt he istuvat vierekkäin räpläämässä puhelimiaan.
Tutkimusten mukaan vanhemmat viettävät lasten kanssa arkisin aikaa noin kymmenen minuuttia päivässä. Siinä ei kummoisia keskusteluita käydä. Ne olisivat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä kielen ja kommunikointitaitojen kehityksen kannalta. Suulliset referoimisen, kuvaamisen, kertomisen, väittämisen, pohdiskelun, tiivistämisen, selostamisen jne. taidot ovat tärkeitä asioita, joiden pohjalle koulutyö rakentuu.
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä keskustelua. En tiennyt, että itseään huonosti suullisesti ilmaisevat ihmiset ovat tietoisia ongelmastaan.
Esimerkiksi sinä, joka kerrot lukevasi esitelmät paperista. Luulin, että noin tekevät ajattelevat sen olevan hyvä tapa pitää esityksiä.
Olisi hyvä jos suomalaisissa kouluissa harjoiteltaisiin suullista ilmaisua enemmän.
No ehkä arvaat, että samat tyypit välttelevät viimeiseen asti esiintymistä koulussa ja sielläkin puhuvat paperista. Usein näillä on vieläpä vanhemmat, jotka suunnilleen syyttävät opettajaa kiusaamisesta, jos hän pakottaa puhumaan. Mutta kyllä ilman muuta ne, joilla on ongelmia, tietävät sen itsekin.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä keskustelua. En tiennyt, että itseään huonosti suullisesti ilmaisevat ihmiset ovat tietoisia ongelmastaan.
Esimerkiksi sinä, joka kerrot lukevasi esitelmät paperista. Luulin, että noin tekevät ajattelevat sen olevan hyvä tapa pitää esityksiä.
Olisi hyvä jos suomalaisissa kouluissa harjoiteltaisiin suullista ilmaisua enemmän.
No ehkä arvaat, että samat tyypit välttelevät viimeiseen asti esiintymistä koulussa ja sielläkin puhuvat paperista. Usein näillä on vieläpä vanhemmat, jotka suunnilleen syyttävät opettajaa kiusaamisesta, jos hän pakottaa puhumaan. Mutta kyllä ilman muuta ne, joilla on ongelmia, tietävät sen itsekin.
T. Ope
Noinhan se varmasti on. Auttaisiko, jos vielä nuorempana aloitettaisiin harjoittelu? Amerikkalaisillahan on ihan pikkunatiaisesta asti tämä show&tell, jossa lapset tuovat kouluun lempilelun ja kertovat siitä muille?
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä keskustelua. En tiennyt, että itseään huonosti suullisesti ilmaisevat ihmiset ovat tietoisia ongelmastaan.
Esimerkiksi sinä, joka kerrot lukevasi esitelmät paperista. Luulin, että noin tekevät ajattelevat sen olevan hyvä tapa pitää esityksiä.
Olisi hyvä jos suomalaisissa kouluissa harjoiteltaisiin suullista ilmaisua enemmän.
Pidätkö heitä sitten tyhminä? Miksi eivät olisi tietoisia ongelmasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä keskustelua. En tiennyt, että itseään huonosti suullisesti ilmaisevat ihmiset ovat tietoisia ongelmastaan.
Esimerkiksi sinä, joka kerrot lukevasi esitelmät paperista. Luulin, että noin tekevät ajattelevat sen olevan hyvä tapa pitää esityksiä.
Olisi hyvä jos suomalaisissa kouluissa harjoiteltaisiin suullista ilmaisua enemmän.
No ehkä arvaat, että samat tyypit välttelevät viimeiseen asti esiintymistä koulussa ja sielläkin puhuvat paperista. Usein näillä on vieläpä vanhemmat, jotka suunnilleen syyttävät opettajaa kiusaamisesta, jos hän pakottaa puhumaan. Mutta kyllä ilman muuta ne, joilla on ongelmia, tietävät sen itsekin.
T. Ope
Noinhan se varmasti on. Auttaisiko, jos vielä nuorempana aloitettaisiin harjoittelu? Amerikkalaisillahan on ihan pikkunatiaisesta asti tämä show&tell, jossa lapset tuovat kouluun lempilelun ja kertovat siitä muille?
Kyllä Suomessakin tuota tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä keskustelua. En tiennyt, että itseään huonosti suullisesti ilmaisevat ihmiset ovat tietoisia ongelmastaan.
Esimerkiksi sinä, joka kerrot lukevasi esitelmät paperista. Luulin, että noin tekevät ajattelevat sen olevan hyvä tapa pitää esityksiä.
Olisi hyvä jos suomalaisissa kouluissa harjoiteltaisiin suullista ilmaisua enemmän.
No ehkä arvaat, että samat tyypit välttelevät viimeiseen asti esiintymistä koulussa ja sielläkin puhuvat paperista. Usein näillä on vieläpä vanhemmat, jotka suunnilleen syyttävät opettajaa kiusaamisesta, jos hän pakottaa puhumaan. Mutta kyllä ilman muuta ne, joilla on ongelmia, tietävät sen itsekin.
T. Ope
Varmaan ope osaa myös neuvoa näitä kellä hankaluuksia esiintymisessä tai puhumisessa yleisön edessä ja taitava ope myös varmistaa että saa niitä positiivisia esiintymiskokemuksia.
Ettei vaan nolaa niitä tahalteen, että saavat vaan enemmän huonoja kokemuksia edellisten lisäksi? Opettajat usein luonnostaan hyviä puhumaan, sellaiset helposti väheksyy niitä jotka eivät ole. Olihan tästä juuri Hesarissakin juttua kuinka nimenomaan opettajat usein osallistuvat oppilaiden kiusaamiseen.
Tämä, tunnnistan.
Pitkät piuhat ei kylläkään välttämättä mielestäni kuulu tähän, mutta noin muilta osin.
Olen tuo aiempi kommentoija (7).