Toiminnanohjauksen häiriö

Tämä kiinnostaa myös minua. Mietin olisiko itselläni joitain ongelmia kyseessä olevan suhteen.

No esimerkiksi siten, ettei tiedä miten aloittaa jonkun asian tekemisen. Varsinkin jos tehtävä asia on laaja ja siihen liittyy eri vaiheita.

.

Ei saa mitään aikaiseksi.

Silloin tehdas menee täysin sekaisin.

Uutta toiminnanohjausjärjestelmää tilaukseen SAP/R3 projekti sekoittaa viimeisetkin toiminnot.

Varmaan mulla. Olen esim. pilannut luottotietoni, kun en saanut soitettua 30 päivän sisällä, että tarvitsisin lisäaikaa asian selvittelyyn. Soitin vihdoin joskus 33 päivän kuluttua ja sain sitten kahden vuoden merkinnän, vaikka olisi ollut rahaakin maksaa. Kotona ei ole ikinä ollut ihan siistiä. Saan kyllä lattiat siivottua ja pestyä kun tsemppaan, mutta en tiedä miten koti järjestetään niin, että kaikelle on paikka. Suunnittelen tekeväni koulutehtäviä iltapäivällä junassa, mutta en saakaan niitä tehtyä vaan ajattelen tekeväni illalla, mutta sitten en saakaan tehtyä niitä joten ajattelen tekeväni ne aamulla junassa (teen ehkä). Etsin pientä lusikkaa keittiöstä, mutta kun ei heti löydy loogista paikoista niin unohdan koko jutun ja menen eteiseen etsimään postia. Keittiöön palatessa olo "mun piti tehdä jotain täällä... Ai niin se lusikka."

Myöhästyn eilen yhdellä minuutilla bussista, koska olin valmis jo 5 minuuttia ennen kuin olisi pitänyt olla ulkona odottamassa, ja jäin tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään jotain asiaan täysin liittymätöntä asiaa (alunperin piti kai miettiä, että tarvisinko jotain mukaan vielä). Jätän joskus postia avaamatta, kun stressaa että se pitäisi lajitella, osa heittää roskiin ja osaan reagoida jotenkin. Vihaan laskujen maksua ja postipakettien lähettämistä, koska tuntuu olevan niin monta vaihetta. Varsinkin kun postin palauttamiseen tarvisi joskus tulostinta (meillä ei ole tulostinta tai olisi kaapissa, mutta en ole ottanut sitä käyttöön, kun se pitäisi asentaa ja opetella). Kirjastossa käyn joskus tulostamassa jos on ihan pakko, mutta se on inhottavaa kun täytyy melkein aina pyytää henkilökunnan apua, kun en muista miten tulostetaan. Olen siis vasta 30, tuollaisten asioiden pitäisi olla helposti hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mulla. Olen esim. pilannut luottotietoni, kun en saanut soitettua 30 päivän sisällä, että tarvitsisin lisäaikaa asian selvittelyyn. Soitin vihdoin joskus 33 päivän kuluttua ja sain sitten kahden vuoden merkinnän, vaikka olisi ollut rahaakin maksaa. Kotona ei ole ikinä ollut ihan siistiä. Saan kyllä lattiat siivottua ja pestyä kun tsemppaan, mutta en tiedä miten koti järjestetään niin, että kaikelle on paikka. Suunnittelen tekeväni koulutehtäviä iltapäivällä junassa, mutta en saakaan niitä tehtyä vaan ajattelen tekeväni illalla, mutta sitten en saakaan tehtyä niitä joten ajattelen tekeväni ne aamulla junassa (teen ehkä). Etsin pientä lusikkaa keittiöstä, mutta kun ei heti löydy loogista paikoista niin unohdan koko jutun ja menen eteiseen etsimään postia. Keittiöön palatessa olo "mun piti tehdä jotain täällä... Ai niin se lusikka."

Myöhästyn eilen yhdellä minuutilla bussista, koska olin valmis jo 5 minuuttia ennen kuin olisi pitänyt olla ulkona odottamassa, ja jäin tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään jotain asiaan täysin liittymätöntä asiaa (alunperin piti kai miettiä, että tarvisinko jotain mukaan vielä). Jätän joskus postia avaamatta, kun stressaa että se pitäisi lajitella, osa heittää roskiin ja osaan reagoida jotenkin. Vihaan laskujen maksua ja postipakettien lähettämistä, koska tuntuu olevan niin monta vaihetta. Varsinkin kun postin palauttamiseen tarvisi joskus tulostinta (meillä ei ole tulostinta tai olisi kaapissa, mutta en ole ottanut sitä käyttöön, kun se pitäisi asentaa ja opetella). Kirjastossa käyn joskus tulostamassa jos on ihan pakko, mutta se on inhottavaa kun täytyy melkein aina pyytää henkilökunnan apua, kun en muista miten tulostetaan. Olen siis vasta 30, tuollaisten asioiden pitäisi olla helposti hallussa.

Oho. Olen ihan samanlainen. Mulla on diagnosoitu asperger. En ole koskaan ennen kuullutkaan tämmöisestä toiminnanohjauksen häiriöstä, mutta mulla on se aivan varmasti. Mun on jotenkin kauhean vaikeaa siirtyä tekemisestä toiseen.

Mä olen saman ikäinen kuin sä, enkä ole mm. näiden vaikeuksien takia päässyt elämässä oilein mihinkään. Olen meinannut mm. saada häädönkin sotkuisen kämpän takia. Luottotiedot on ihme kyllä tallessa. Mulla on testien mukaan normaalit tai keskimääräistä paremmat kognitiiviset kyvyt, mutta ei se käytännössä näy missään.

Mäkin opiskelen. Itse asia on helppoa, eikä mun tarvitsisi kuin olla paikalla ja tehdä helpot läksyt, mutta jotenkin sekin on kauhean vaikeaa. En saa alotettua läksyjen tekemistä, enkä aina pääse kouluun. Onneksi ne tietävät siellä tuosta aspergerista. Tämän lukukauden opintopistesaldo on vähän yli puolet tavoitteesta. Siis oikeasti lennän ulos kursseilta ihan helppojen juttujen takia, koska en pysty ryhtymään mihinkään.

Joskus en saa kroppaani liikkeelle. Tuntuu kuin sillä olisi oma tahto. Joskus mulla oikeasti meni yli tunti saada housut jalkaan.

Pääsen onneksi pian toimintaterapiaan. Olen ollut avun piirissä yli kymmenen vuotta ja vasta nyt tämä neurologinen puoli on otettu tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mulla. Olen esim. pilannut luottotietoni, kun en saanut soitettua 30 päivän sisällä, että tarvitsisin lisäaikaa asian selvittelyyn. Soitin vihdoin joskus 33 päivän kuluttua ja sain sitten kahden vuoden merkinnän, vaikka olisi ollut rahaakin maksaa. Kotona ei ole ikinä ollut ihan siistiä. Saan kyllä lattiat siivottua ja pestyä kun tsemppaan, mutta en tiedä miten koti järjestetään niin, että kaikelle on paikka. Suunnittelen tekeväni koulutehtäviä iltapäivällä junassa, mutta en saakaan niitä tehtyä vaan ajattelen tekeväni illalla, mutta sitten en saakaan tehtyä niitä joten ajattelen tekeväni ne aamulla junassa (teen ehkä). Etsin pientä lusikkaa keittiöstä, mutta kun ei heti löydy loogista paikoista niin unohdan koko jutun ja menen eteiseen etsimään postia. Keittiöön palatessa olo "mun piti tehdä jotain täällä... Ai niin se lusikka."

Myöhästyn eilen yhdellä minuutilla bussista, koska olin valmis jo 5 minuuttia ennen kuin olisi pitänyt olla ulkona odottamassa, ja jäin tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään jotain asiaan täysin liittymätöntä asiaa (alunperin piti kai miettiä, että tarvisinko jotain mukaan vielä). Jätän joskus postia avaamatta, kun stressaa että se pitäisi lajitella, osa heittää roskiin ja osaan reagoida jotenkin. Vihaan laskujen maksua ja postipakettien lähettämistä, koska tuntuu olevan niin monta vaihetta. Varsinkin kun postin palauttamiseen tarvisi joskus tulostinta (meillä ei ole tulostinta tai olisi kaapissa, mutta en ole ottanut sitä käyttöön, kun se pitäisi asentaa ja opetella). Kirjastossa käyn joskus tulostamassa jos on ihan pakko, mutta se on inhottavaa kun täytyy melkein aina pyytää henkilökunnan apua, kun en muista miten tulostetaan. Olen siis vasta 30, tuollaisten asioiden pitäisi olla helposti hallussa.

Oho. Olen ihan samanlainen. Mulla on diagnosoitu asperger. En ole koskaan ennen kuullutkaan tämmöisestä toiminnanohjauksen häiriöstä, mutta mulla on se aivan varmasti. Mun on jotenkin kauhean vaikeaa siirtyä tekemisestä toiseen.

Mä olen saman ikäinen kuin sä, enkä ole mm. näiden vaikeuksien takia päässyt elämässä oilein mihinkään. Olen meinannut mm. saada häädönkin sotkuisen kämpän takia. Luottotiedot on ihme kyllä tallessa. Mulla on testien mukaan normaalit tai keskimääräistä paremmat kognitiiviset kyvyt, mutta ei se käytännössä näy missään.

Mäkin opiskelen. Itse asia on helppoa, eikä mun tarvitsisi kuin olla paikalla ja tehdä helpot läksyt, mutta jotenkin sekin on kauhean vaikeaa. En saa alotettua läksyjen tekemistä, enkä aina pääse kouluun. Onneksi ne tietävät siellä tuosta aspergerista. Tämän lukukauden opintopistesaldo on vähän yli puolet tavoitteesta. Siis oikeasti lennän ulos kursseilta ihan helppojen juttujen takia, koska en pysty ryhtymään mihinkään.

Joskus en saa kroppaani liikkeelle. Tuntuu kuin sillä olisi oma tahto. Joskus mulla oikeasti meni yli tunti saada housut jalkaan.

Pääsen onneksi pian toimintaterapiaan. Olen ollut avun piirissä yli kymmenen vuotta ja vasta nyt tämä neurologinen puoli on otettu tosissaan.

Mulla on itse asiassa juuri alkamassa asperger/autismitestit, koska kävin psykiatrilla ihan muista syistä ja hänen mielestään vaikutin siltä, että saattaisin

olla autistinen. Olen itsekin epäillyt sitä pitkään, mutta ajattelin että tuskin pääsen testeihin, kun olen pärjännyt kuitenkin jotenkin ja jotkut autismiin liittyvät kohdat ei ole niin ilmeisiä mulla (esim. tajuan kyllä mielestäni huumoria ja sarkasmia hyvin sekä pidän sosiaalisesta kanssakäymisestä - olisiko ehkä vähän myyttikin, että autisti pitää nimenomaan yksinolosta?). Selkeästi kuitenkin jotain vikoja musta on pakko löytyä, koska ongelmia on alkanut olla jo niin paljon.

Itsekin tykkäisin enemmän, jos olisi vaikka pitempi koulupäivä mutta ei tarvisi kotona aloittaa uudestaan hommia. Toisaalta noita poissaoloja itsellekin on kertynyt jokaisesta oppilaitoksesta maksimit, en vaan saanut mentyä tarpeeksi.

Kiva kuulla, että olet pääsemässä avun piiriin! Ja että koulussakin pystytään ottamaan huomioon tuo asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mulla. Olen esim. pilannut luottotietoni, kun en saanut soitettua 30 päivän sisällä, että tarvitsisin lisäaikaa asian selvittelyyn. Soitin vihdoin joskus 33 päivän kuluttua ja sain sitten kahden vuoden merkinnän, vaikka olisi ollut rahaakin maksaa. Kotona ei ole ikinä ollut ihan siistiä. Saan kyllä lattiat siivottua ja pestyä kun tsemppaan, mutta en tiedä miten koti järjestetään niin, että kaikelle on paikka. Suunnittelen tekeväni koulutehtäviä iltapäivällä junassa, mutta en saakaan niitä tehtyä vaan ajattelen tekeväni illalla, mutta sitten en saakaan tehtyä niitä joten ajattelen tekeväni ne aamulla junassa (teen ehkä). Etsin pientä lusikkaa keittiöstä, mutta kun ei heti löydy loogista paikoista niin unohdan koko jutun ja menen eteiseen etsimään postia. Keittiöön palatessa olo "mun piti tehdä jotain täällä... Ai niin se lusikka."

Myöhästyn eilen yhdellä minuutilla bussista, koska olin valmis jo 5 minuuttia ennen kuin olisi pitänyt olla ulkona odottamassa, ja jäin tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään jotain asiaan täysin liittymätöntä asiaa (alunperin piti kai miettiä, että tarvisinko jotain mukaan vielä). Jätän joskus postia avaamatta, kun stressaa että se pitäisi lajitella, osa heittää roskiin ja osaan reagoida jotenkin. Vihaan laskujen maksua ja postipakettien lähettämistä, koska tuntuu olevan niin monta vaihetta. Varsinkin kun postin palauttamiseen tarvisi joskus tulostinta (meillä ei ole tulostinta tai olisi kaapissa, mutta en ole ottanut sitä käyttöön, kun se pitäisi asentaa ja opetella). Kirjastossa käyn joskus tulostamassa jos on ihan pakko, mutta se on inhottavaa kun täytyy melkein aina pyytää henkilökunnan apua, kun en muista miten tulostetaan. Olen siis vasta 30, tuollaisten asioiden pitäisi olla helposti hallussa.

Oho. Olen ihan samanlainen. Mulla on diagnosoitu asperger. En ole koskaan ennen kuullutkaan tämmöisestä toiminnanohjauksen häiriöstä, mutta mulla on se aivan varmasti. Mun on jotenkin kauhean vaikeaa siirtyä tekemisestä toiseen.

Mä olen saman ikäinen kuin sä, enkä ole mm. näiden vaikeuksien takia päässyt elämässä oilein mihinkään. Olen meinannut mm. saada häädönkin sotkuisen kämpän takia. Luottotiedot on ihme kyllä tallessa. Mulla on testien mukaan normaalit tai keskimääräistä paremmat kognitiiviset kyvyt, mutta ei se käytännössä näy missään.

Mäkin opiskelen. Itse asia on helppoa, eikä mun tarvitsisi kuin olla paikalla ja tehdä helpot läksyt, mutta jotenkin sekin on kauhean vaikeaa. En saa alotettua läksyjen tekemistä, enkä aina pääse kouluun. Onneksi ne tietävät siellä tuosta aspergerista. Tämän lukukauden opintopistesaldo on vähän yli puolet tavoitteesta. Siis oikeasti lennän ulos kursseilta ihan helppojen juttujen takia, koska en pysty ryhtymään mihinkään.

Joskus en saa kroppaani liikkeelle. Tuntuu kuin sillä olisi oma tahto. Joskus mulla oikeasti meni yli tunti saada housut jalkaan.

Pääsen onneksi pian toimintaterapiaan. Olen ollut avun piirissä yli kymmenen vuotta ja vasta nyt tämä neurologinen puoli on otettu tosissaan.

Mulla on itse asiassa juuri alkamassa asperger/autismitestit, koska kävin psykiatrilla ihan muista syistä ja hänen mielestään vaikutin siltä, että saattaisin

olla autistinen. Olen itsekin epäillyt sitä pitkään, mutta ajattelin että tuskin pääsen testeihin, kun olen pärjännyt kuitenkin jotenkin ja jotkut autismiin liittyvät kohdat ei ole niin ilmeisiä mulla (esim. tajuan kyllä mielestäni huumoria ja sarkasmia hyvin sekä pidän sosiaalisesta kanssakäymisestä - olisiko ehkä vähän myyttikin, että autisti pitää nimenomaan yksinolosta?). Selkeästi kuitenkin jotain vikoja musta on pakko löytyä, koska ongelmia on alkanut olla jo niin paljon.

Itsekin tykkäisin enemmän, jos olisi vaikka pitempi koulupäivä mutta ei tarvisi kotona aloittaa uudestaan hommia. Toisaalta noita poissaoloja itsellekin on kertynyt jokaisesta oppilaitoksesta maksimit, en vaan saanut mentyä tarpeeksi.

Kiva kuulla, että olet pääsemässä avun piiriin! Ja että koulussakin pystytään ottamaan huomioon tuo asperger.

Hieno juttu, että pääset testeihin! Kyllähän elämään pitää jotain tolkkua saada. Mullakin testattiin hiljattain ADD:n tai ADHD:n mahdollisuutta, mutta sellaista ei ole, mikä hämmensi kyllä, vaikka olikin helpotus.

Autistit kyllä ymmärtää usein huumoria ja jotkut sarkasmiakin, eikä kaikki viihdy aina vain yksin. Monet kärsiikin yksinäisyydestä. Aika monilla on myös aika omalaatuinen huumorintaju. Meillä on tätä suvussa, ja kun meitä kokoontuu yhteen muutamakin, niin meno on aika hulvatonta. En tiedä, ymmärtäisikö ulkopuolinen mitään ja mun "normaali" sisarus aikanaan häpesi aina meidän kanssa liikkumista julkisilla paikoilla.

Kyllähän näitä juttuja kannattaa testata, kun ne vaikuttaa näin laajasti elämään. Jotain siellä on taustalla ja jos tapaat jonkun neuropsykiatrin tms., niin he kyllä ottaa nämä jutut tosissaan ja testaa kunnolla.

Mäkin pärjään parhaiten, jos elämä on todella kurinalaista. Esim. on juurikin pitkä koulupäivä, jonka aikana työskentely todellakin on tehokasta, eikä kotonakaan ehdi juuri tehdä muuta kuin kouluhommia. Olisi kiva, jos kurssit olisi tiiviimpiä ja sitten nopeammin ohi. Voisi kunnolla keskittyä siihen asiaan, eikä juuri muuhun. Ei tarvitsisi täyttää semmoisia "tyhjiöitä" millään. Siihen tyhjiöön vaan putoaa. Yritän ylläpitää tiukkoja rutiineita itse, mutta tämä ryhtymisen vaikeus sekoittaa pakan aina jotenkin.

Mulla meni nyt ensimmäinen kouluvuosi aivan pipariksi ongelmien takia. Siksi pääsinkin tutkimuksiin uudestaan. En tiennyt edes, menenkö takaisin kouluun, mutta otin sitten OPOon yhteyttä, vein lääkärinlausuntoja koululle ja asioita järjesteltiin mun puolestanikin aika paljon. Muutamalle opettajallekin olen sanonut tästä. Lensin tässä kurssilta ulos, mutta opettaja toivotti mut lämpimästi tervetulleeksi ensi vuonna alkavalle kurssille, kun kerroin rehellisesti näistä vaikeuksista.

Sunkin opiskeluja varmaan helpottaisi jonkun diagnoosin saaminen. Oppilaitokset ilmeisesti tulee nykyään hyvin vastaan näissä asioissa. Ihan eri tavalla kuin esim, kymmenen vuotta sitten, kun itse viimeksi yritin opiskella.

Hyvin kuvattu toi, että aivot käskee tehdä mutta kroppa ei tottele, sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun aivot lähettää komentoja nouse sohvalta ja siivoa mutta mitään ei tapahdu ennen kuin on tuijottanut joku 10 minuuttia tyhjyyteen. Tiukat, toistuvat rutiinit auttaa selviämään päivästä.

Työteosta ei tule yhtään mitään, jos työ ei tule ns. Ulkopuolelta. Eli vaikka sähköpostia johon vastataan. Mutta joku projekti missä pitää keksiä itse jotain, aloittaa ilman selkeitä ohjeita ja erittäin tarkkaa palautus aikaa ja päivää, ei onnistu. Olisi hieno tietää mitä työtä voisi tehdä tällainen ”näkymättömästi” vammainen.