Isäni ei koskaan ole ollut esimerkki minulle!

Näin isänpäivänä kirjoitan kun omat lapset ovat herättäneet, hienot lahjat annettu sekä kahviteltu et oma isäni ei koskaan ole ollut esimerkki minulle oikeastaan missään. Ekoja muistikuvia on kun seison häkkisängyssä, ja isäni seisoo vieressä ja tuijotamme vain toisiamme. Äitini tulee ja nostaa minut syliinsä ja kuulen isäni sanovan että "En ymmärrä tuota poikaa, heti kuin se ois tyhmä tai jotain". Tälläisiä muistikuvia on paljon. Esim. Kolmannella luokalla ollessani isäni yrittää opettaa minulle matematiikkaa ja karjuu "Oletko sä noin tyhmä, Oletko sä oikeasti noin tyhmä!"
Isäni on jäänyt joskus luokalleen ja halusi et minäkin jäisin. Pärjäsin sen verran hyvin etten jäänyt koulussa. Isäni sanoi pyytävänsä opettajaa jättämään minut luokalle. Sanoin isälle et pyydät vain siksi et en olisi sitä parempi. -Isä meni vaikean näköiseksi

Meillä oli maatila jonka isä laiskuuttaan ajoi alas. Tärkeintä oli näyttää mahtavalta ja kuinka hyvin menee. Ostin tilan rippeet 20v. Sitten ja kovalla työllä olen saanut sen hyvään kuntoon. Isääni en arvosta ja suorasanaisena olen kertonut sen hälle.
Teen kaikkeni että olisin omille lapsilleni hyvä isä!!!