Välillä pelkään, että meidän vauva kuolee! En ymmärrä miksi minulle tulee tällaisia ajatuksia!
Mitään syytä noihin ajatuksiin ei ole.
lapsi on terve, isompien sisarusten kohdalla en muista koskaan ajatelleeni edes noi!
Enkä varsinaisesti ajattele nytkään, ne ajatukset vain tulevat itsekseen!
Osaasko kukaan sanoa miksi? Onko kellään muulla ollut samallalailla?
Vauva on nyt 2kk.
Kommentit (10)
Minä naureskelin kavereille, jotka näitä pelkoja kertoivat. Oli onnettomuuksia, sairauksia, omaa kuolemaa, lapsen kuolemaa, murhia jne.
Kappas vaan, niin minäkin pelkään näitä turhia asioita yön pimeinä tunteina. Hassua.
Kidnappauksia en sentään osannut edes kuvitellakaan ja miten voisikaan, jos et lastasi sentään yksin jätä minnekään... Aika normaalia nuo muut pelot, suojeluvaistosi on varmaankin normaali, mutta ylivarovaiseksi ei kannata ryhtyä...
kuin se, että lapselle kävisi jotain.
pelko on normaalia, se ei vaan saa saada sinusta yliotetta.
ei elämästä selbiä hengissää....Ju nou!
Se ettet tuntenu noin toisten lastesi kohdalla vaan meinaa että silloin sulla lapset ei ollu näin isoja joihin verrata vauvaa.. Vauva on muka niin pieni ja rääpäle, kohta se on isompi ja alkaa kiinnostuun ympäristöstä ja liikkuun.
Liika pelkääminen ei tosiaan kannata. Montako kertaa joku on tullu pimeestä murhaamaan tai montako kertaa hylly kaatunut tai edes hievahtannut?
Itsekin pelkään lapsen ekan kuukauden nyt ainakin että lapsi löytyy kuolleena ja kaikki kaverit puhunu samaa. Mutta vauva on valmis, terve paketti ja kätkytkuolemisia ei paljoa tapahdu ja Suomessa samoin kuin muissa pohjoismaissa suht. vähän??
Mulla on 7 kk vauva ja kuukausi sitten oli viimesin säpsähdys kun menin herätteleen sitä että kuinka se makaakin noin tollasessa asennossa, heti katse laskeutui rinnalle että hengittääkö se.. :D
Ja mitä tulee kidnappaamisiin niin en ole kuullut että lapsia varastellaan. Ainoat kaappaamiset taitaa olla näitä kun äiti ja isä on eri maalasia ja erotaan, sitten toinen poistuu maasta ilmoittamatta.
Eikö viimesin tällänen ollu se suomalainen nainen jolla kaksi lasta amerikkalaisen miehen kanssa?
Vaikka mulla esikoinen on 2- vuotias niin pelottaa jo valmiiksi miten käy kun kasvaa ja todellisuus iskee: tupakka, alkoholi, huumeet.. Miten sitä opettaa lapset niin ettei ala käyttään. Tai ettei lapsi ala kiusaamaan toisia tai mitä jos lapsi hakataan? Että on näitä pelkoja vaikka kuinka!
:D
Sanoisin ap, että jos sun pelot tai ajatukset ei vaikuta sinun tai perheesi käytökseen niin asia tuskin ei ole ongelma. Jos jutut pyörii paljon mielessä niin kannattaa ottaa puheeksi vaikka neuvolassa!
minua vaan varoiteltiin että jos on tuon lisäksi muita oireita, niin saattaa olla synnytyksenjälkeinen masennus. että vissiin jos nuo pelot pitkittyy, niin taustalla saattais olla masennus, mutta en sitten tiedä...
kun tyttö oli about 5-7kk.. Samaa mulle sanottiin että masennusta jos niin pahana.. Mua vaan pelotti ihan tautisesti KAIKKI. Mut, se meni ohi.
Ihan niin hirveästi pelkään, että välillä tarvitsen rauhoittavia. Rakastan lapsiani ihan järjettömästi. Jos he kuolisivat tappaisin itseni.
Kun vauva oli jotain 2-4 kk kävin melkein viiden minuutin välein katsomassa ulkona nukkuessaan että hengittääkö vielä. Järkeilin, että jos käyn niin usein niin hänet pystyy vielä pelastamaan jos on vain hetken ollut hengittämättä.
Lapsi on jo vuoden ja 3kk vanha, nyt on alkanut helpottaa. En mä siis 5min välein ole käynyt katsomassa enää aikoihin, mutta tosi pitkään kävin esim. puolen tunnin välein katsomassa että hengittää. Nytkin jos oikein pitkään nukkuu päikkäreitä niin käyn kattomassa mutta yleisesti ottaen voin jo ottaa aika rauhallisesti.
Monta kertaa olen myös joutunut pyytämään miestä katsomaan, kun pelkäsin että en selviä jos löydän itse vauvani kuolleena.
Kun pelot oli pahimmillaan niin mietin kyllä monasti että pitäskö mennä juttelemaan jonkun kanssa, kun se tuntui niin hankaloittavan elämää. Oli kuitenkin kesäaika ja arvelin että ajansaanti on hidasta, joten en ruvennut järjestelemään.
Nyt on toinen lapsi tulossa ja tällä kertaa taidan päästää itseni pälkähästä ja ostaa sellaisen hengitystä tarkkailevan patjan. Jos siis samaa ylihuolehtivaisuutta tulee. Ja luulen että otan valppaammin yhteyttä myös alan ammattilaisiin, koska tosiaan mulla ainakin pelko vauvan kuolemasta oli välillä todella kahlitsevaa.
Kiva kuitenkin lukea että muitakin samanlaisia on ollut...
Käyn tarkastelemassa, varsinkin kun vauva (nyt 6 kk) nukkuu pihalla vaunuissa, että onhan elossa vielä. Aina pelkään, että kun kurkkaan vaunuihin, niin vauva on siellä kuolleena ja sinisenä. Välillä kun yöllä korjaan peittoa, pelkään, että vauva on kuollut. Ihan kauhusta kankeana kokeilen ihoa, että eihän ole kylmä.
Sitten tulee sellaisiakin pelkoja, että jokin esine tippuisi vauvan päälle ja vauva kuolisi siihen. Esim kirjahylly kaatuisi päälle. Niin ja välillä pelkään, että tippuu syöttötuolista alas kovalle laattalattialle ja pää halkeaa siinä silmieni edessä.
Pelkään myös, että joku kidnappaa lapseni hänen ulkona nukkuessaan. Niin ja että joku ihminen tulee esim potkimaan vaunuja kun liikin keskustassa.
Enkä ole edes hysteerinen tapaus, vaikka viestistä sen kuvan saakin :D Hormoonit vaan sekoittaa ajatuksia ja äidinvaisto on vähän herkässä :)