En osaa sanoa tarvinko ammattiapua vai en
En ole koskaan ollut itsetuhoinen tai suunnitellut itsemurhaa. En myöskään toivo, että kuolisin. Mulla on kuitenkin kausia, jolloin mietin olenko masentunut vai oonko vaan ihan helvetin saamaton.
- Olen äärimmäisen todellisuuspakoinen. Luen, luen, luen ja haaveilen. Todellisuuspakoisuus on jatkuvaa. Kuvittelen jatkuvasti olevani jokin muu kuin oma itseni.
- En mene luennoille enkä pidä yhteyttä keneenkään. Vastaan kuitenkin jos mulle laitetaan viestiä. En myöskään kaipaa ihmisten seuraa.
- En siivoa kuin sen verran että tiskaan astiat joista syön.
- En itke, mutta tunnen olevani onneton.
Sitten kun on ihan pakko (yleensä muutaman viikon kuluttua) saan jotenkin otettua itseäni niskasta taas kiinni, mutta tiedän että tämä vaihe tulee uusiutumaan taas. Kuulostaako tämä kenellekään tutulta? Jos kyllä, onko sinulle diagnosoitu mitään mielenterveyden häiriötä?
Kommentit (7)
Onko haavemaailmassa onnellisempaa kuin oikeassa maailmassa? Miksi?
Oletko ihan yksin niin ettei ole tuki ihmistä? Vapaaehtoisista niitä löytyy. Kysy sosiaalitoimistosta niin he ohjaavat eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Onko haavemaailmassa onnellisempaa kuin oikeassa maailmassa? Miksi?
No todellakin. Oikeassa maailmassa näen miten epäonnistunut ihminen olen. Haavemaailmassa kaikki menee niin kuin haluan ja olen just niin onnellinen kuin haluan. - Ap.
Eihän tuo hyvältä kuulosta, mutta en tiedä mitä neuvoa. Julkisella puolella ei välttämättä hyvin saa apua, kun ei tilanne tavallaan ole vakava niin että olisit vaarassa kuolla. Lääkkeet toki saat jos haluat. Kannattaa tietysti yrittää ja saatat päästä psykiatriselle sairaanhoitajalle puhumaan, mutta jos tuntuu että asiat etenevät kovin hitaasti niin ehkä jotain muuta reittiä kannattaa kokeilla. Kysy jostain mielenterveystalosta mitä tehdä? Nettisivut siis
Kuulostaisi, että sulla voisi olla traumataustaa? Toistuva masennus ainakin.
Mene juttelemaan jollekin tilanteestasi. Hae terapiaan?