Teinillä todettiin hahmotushäiriö

Fifty fifty syrjäytyykö.

Tsemppiä. Hakekaa apua jos vielä ehditte.

Miten paha se on?

Ei mitään hätää kun tässä vaiheessa huomattu, pahempi olisi ollut jos olisi elänyt yli 30-vuotiaaksi kuten itse ja vasta nytten todettu hahmotus ym. häiriöitä. Ihmetellyt 20 vuotta miksi kaikki on niin vaikeaa ja sitten tullut masennusta ja alentunut työkyky ym. Olisi ollut kiva jos tämä olisi huomattu jo 20 vuotta sitten eikä vasta nytten.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hätää kun tässä vaiheessa huomattu, pahempi olisi ollut jos olisi elänyt yli 30-vuotiaaksi kuten itse ja vasta nytten todettu hahmotus ym. häiriöitä. Ihmetellyt 20 vuotta miksi kaikki on niin vaikeaa ja sitten tullut masennusta ja alentunut työkyky ym. Olisi ollut kiva jos tämä olisi huomattu jo 20 vuotta sitten eikä vasta nytten.

Saitko stimulantti pohjaisen lääkityksen vai laitettiinko mielialalääkitys?

Mulla todettiin se jo joskus ala-asteella, ihan normaalia elämää olen elänyt. Toki vaikuttaa joihinkin asioihin, eli vaikeampi matematiikka ei oikein luonnistu tai jotkut käden ja silmän yhteistyötä vaativat asiat esim. Ompelu on normaalia hankalampaa. Ammatti kannattaa valita tarkkaan, itse oon lastenhoitaja ja tässä työssä ei kyllä kauheasti hahmottamista tarvita :-) (myönnettäköön, joskus talvisin saattaa lapsen kuomat mennä vääriin jalkoihin mutta siitäkin selvitään huumorilla kun lasten mielestä hauskaa!)

Onpa ikävä kuulla, ettette saaneet diagnoosia ajoissa. Hahmotushäiriö aiheuttaa todella paljon haasteita arjessa, opiskelussa ja myöhemmin myös työelämässä. Helppo tie ei tule missään nimessä olemaan, mutta nykyään on paljon erityistä tukea saatavilla myös toisen asteen opintoihin. Itse opiskelen tällä hetkellä toista vuotta lukiossa ja minulla on diagnosoitu 15-vuotiaana vaikea hahmotushäiriö. En todennäköisesti koskaan tule pääsemään korkeakouluun, hankkimaan ajokorttia tai kykene asumaan itsenäisesti. Toivon kuitenkin työllistyväni ja keväällä haen yhteishaussa erityisammattioppilaitokseen, koska lukio ei suju riittävän hyvin että tätä olisi järkevää jatkaa. Lapselle kannattaa yrittää järjestää myös keskusteluapua, koska diagnoosi on varmasti iso kolaus myös itsetunnolle. Olen itse jonossa terapiaan mutta pitkään kestää että apua saa. Kannattaa hakeutua yksityiselle jos taloudellinen tilanne sen sallii.

Miltä lapsesta itsestään tuntuu?

Tsemppiä hurjan paljon, toivottavasti lapsesi elämä lähtee paremmille raiteille kuin useimpien diagnosoitujen! <3

Miten edes pääsit lukioon jos sinulla on noin suuria ongelmia, 6?

Lukioihin ei aina ole mitään pääsyrajoja.

Ottakaa vastaan kaikki kuntoutus mitä vaan on saatavilla. Kaiken vaikean tekemisestä on apua, koska aivot voivat silloin löytää uusia reitteijä ja toimintamalleja näiden vaikeiden asioiden hoitamiseen.

Ongelmallisten asioiden välttely tekee lyhyellä tähtäimellä hyvän mielen, mutta estää aivoja oppimasta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävä kuulla, ettette saaneet diagnoosia ajoissa. Hahmotushäiriö aiheuttaa todella paljon haasteita arjessa, opiskelussa ja myöhemmin myös työelämässä. Helppo tie ei tule missään nimessä olemaan, mutta nykyään on paljon erityistä tukea saatavilla myös toisen asteen opintoihin. Itse opiskelen tällä hetkellä toista vuotta lukiossa ja minulla on diagnosoitu 15-vuotiaana vaikea hahmotushäiriö. En todennäköisesti koskaan tule pääsemään korkeakouluun, hankkimaan ajokorttia tai kykene asumaan itsenäisesti. Toivon kuitenkin työllistyväni ja keväällä haen yhteishaussa erityisammattioppilaitokseen, koska lukio ei suju riittävän hyvin että tätä olisi järkevää jatkaa. Lapselle kannattaa yrittää järjestää myös keskusteluapua, koska diagnoosi on varmasti iso kolaus myös itsetunnolle. Olen itse jonossa terapiaan mutta pitkään kestää että apua saa. Kannattaa hakeutua yksityiselle jos taloudellinen tilanne sen sallii.

Miltä lapsesta itsestään tuntuu?

Tsemppiä hurjan paljon, toivottavasti lapsesi elämä lähtee paremmille raiteille kuin useimpien diagnosoitujen! <3

Saanko udella, että miksi itsenäinen asuminen ei onnistu sulta? Olen siis tuo edellinen lastenhoitaja hahmotushäiriöinen ja asun jo omien lasten ja miehen kanssa, nuorempana asuin kyllä yksinkin mutten nähnyt siinä mitään ongelmaa. Tossa oon samaa mieltä, että ajokortista on kyllä turha haaveilla :D olisin kyllä niin iso riski liikenteessä kun yhtäkkiä unohtaa että kumpi oli oikea ja kumpi vasen... myöskään pyöräillä en kunnolla osaa tai uida, mutta onneksi on terveet jalat (+ julkinen liikenne..) ja suht hyvä kunto.

Lukioon pääseminen pienessä kunnassa ei ole temppu eikä mikään, käytännössä jokainen hakija otetaan sisään ja keskiarvorajakin oli tasan 7, joten taso ei alunperinkään ollut päätähuimaavan korkea. Eivät pienet lukiot ole vertailukelpoisia pääkaupunkiseudun huippulukioiden kanssa millään muotoa.

Opinnot eivät ole sujuneet, minulla on ollut suuria vaikeuksia päästä kursseista läpi ainakin matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa.

Muutkaan aineet eivät ole sujuneet erityisen hyvin, enkä näe tulevaisuuttani kovin valoisana. Hahmotushäiriö aiheuttaa todella suuria ongelmia vaikeusasteestaan riippuen.

Olosuhteisiin nähden olen silti pärjännyt kohtalaisen mukavasti.

Eräällä ystävälläni on hahmotushäiriö, hänellä se ilmenee perinteisten heikkojen kädentaitojen ja kömpelyyden lisäksi esimerkiksi sosiaalisina vaikeuksina, kielellisiä vaikeuksina, kirjoittamisen vaikeuksina - kaikessa oppimisessa.

Hän kävi peruskoulun kokonaan mukautettuna ja sai käytyä ammattiopiston erityisopetuksessa. Töitä tekee kotitilallaan. Hänellä on suuria vaikeuksia arkisessa elämässä, esimerkiksi lomakkeiden täyttäminen on mahdotonta.

Tällaisissa tapauksissa hahmotushäiriö voi todellakin olla invalidisoiva, mutta ei suinkaan kaikissa tapauksissa. Riippuu täysin häiriön vaikeusasteesta.

T. 6

Todennäköisesti tekisin jotain täysin katastrofaalista tuhoa yksin asuessani, polttaisin asunnon vahingossa, kuolisin sähköiskuun lamppua vaihtaessa tai hukkuisin suihkuun, jos oikein halutaan kauhuskenaarioita maalailla. Olen käytännössä täysin kehitysvammaisen tai pienen lapsen tasolla arjen taidoissani.

T. 6

Joillakin se voi johtua esim taittoviasta joten käykää silmälääkärissä tutkimassa

Tarkenna ap että kuinka paha hahmotushäiriö ja millainen hahmotushäiriö. Se voi olla lievä tai vakava. Ja sitten: Hahmotushäiriö on yleistermi vaikeuksille, jotka johtuvat aivojen poikkeuksellisesta tavasta käsitellä visuaalista eli näköhavaintoon pohjautuvaa informaatiota. Eli visuaalisen tarkkaavaisuuden hankaluuksia tai vaikeuksia avaruudellisessa hahmottamisessa. 

Itselläni on lievä hahmotushäiriö liittyen avaruudelliseen hahmottamiseen. Olen suorittanut 1,5 maisteritutkintoa, minulla on hyvä oman alan arvostettu työpaikka ja olen siellä arvostettu työntekijä. Lukion suoritin lähes parhain mahdollisin arvosanoin. Minulla on perhe ym. kaikki sellaiset asiat erittäin hyvin ja normaalisti. Mutta: olen vähän kömpelö ja huono sellaisessa liikunnassa, jossa pitää hahmottaa tilassa liikkuvia asioita esim. kaikki pallolajit. Ja autolla ajaminen on minulle todella todella vaikeaa, vaikka kortti minulla kyllä on eli ajokokeesta pääsin läpi. Menen pääasiassa julkisilla, koska autoilu ei tahdo onnistua ja harrastan muuta liikuntaa kuin pallopelejä. Mielestäni elän hyvää elämää eikä hahmotushäiriöstä ole ollut minulle suurempaa haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tekisin jotain täysin katastrofaalista tuhoa yksin asuessani, polttaisin asunnon vahingossa, kuolisin sähköiskuun lamppua vaihtaessa tai hukkuisin suihkuun, jos oikein halutaan kauhuskenaarioita maalailla. Olen käytännössä täysin kehitysvammaisen tai pienen lapsen tasolla arjen taidoissani.

T. 6

Erikoista. Itse kehitysvamma työtä tehneenä tulee ensi kertaa vastaan tilanne jossa itsenäinen asuminen evätään hahmotushäiriön perustella. Niin moni kehitysvammainen elää itsenäisesti, joko niin että avustajat käy kotona tai muussa tuetun palveluasumisen yksikössä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tekisin jotain täysin katastrofaalista tuhoa yksin asuessani, polttaisin asunnon vahingossa, kuolisin sähköiskuun lamppua vaihtaessa tai hukkuisin suihkuun, jos oikein halutaan kauhuskenaarioita maalailla. Olen käytännössä täysin kehitysvammaisen tai pienen lapsen tasolla arjen taidoissani.

T. 6

Oisko sulla kuitenkin hahmotushäiriön lisäksi jotain muutakin, esim. Ahdistuneisuushäiriö tai ocd tms? En millään ilveellä saa päähäni, että miten hahmotushäiriöinen saisi itsensä hukutettua suihkuun tai oikeastaan edes tulipaloa aikaiseksi ruoan laitossa. Kirjoittaa ainakin osaat sujuvasti niin et sä nyt ihan toivoton tapaus ole.

Ja tähänkö asti ei sitten ole ollut muka mitään huolta? Ei kai se huolen syy ole diagnoosi vaan ne vaikeudet? Ihmetyttävät aina nämä huoltajat, jotka eivät reagoi mitenkään heikkoihin arvosanoihin ja siihen, että lapselta eivät asiat suju, mutta sitten ovat romuna dg:sta.

Se, millaisia vaikeuksia on ollut, ennustaa tulevaa paremmin kuin diagnoosi sinänsä. Eivät kaikki hahmotushäiriöiset ole samanlaisia. Häiriön voimakkuus vaihtelee, persoona, motivaatio ja muu lahjakkuus vaikuttavat myös paljon elämän sujumiseen.

Lapsi päätyi tutkimuksiin kun nyt on ilmennyt niin paljon haasteita opiskelussa kaikilla alueilla. Ala-asteella ei puututtu jostain syystä eikä mekään osattu olla erityisen huolissamme koska mistään ei sentään nelosia repinyt, toki patisteltiin lukemaan enemmän. Tyttö on siis juuri siirtynyt yläasteelle. Matikkaa ei osaa enää ollenkaan, tarvitsee erityistä tukea. Samoin tökkii kielet, äidinkieli, kemia, fysiikka, biologia, maantieto, liikunta, käsityöt, kotitalous, terveystieto, historia... kaikki. Palautetta on tullut myös epäselvästä kirjoituksesta ja lukihäiriö toki todettu jo aiemmin ja vaikeuttaa oppimista entisestään. Luin netistä häiriöstä ja olin järkyttynyt miten paljon se vaikuttaa älylliseen kehitykseen hoitamattomana ja niin moniin asioihin. Mukava kuulla että apua on tarjolla jos lapsikin pääsisi terapiaan ja voisi vielä kuntoutua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joillakin se voi johtua esim taittoviasta joten käykää silmälääkärissä tutkimassa

Onko tämä huono vitsi vai etkö oikeasti ymmärrä yhtään, mistä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti tekisin jotain täysin katastrofaalista tuhoa yksin asuessani, polttaisin asunnon vahingossa, kuolisin sähköiskuun lamppua vaihtaessa tai hukkuisin suihkuun, jos oikein halutaan kauhuskenaarioita maalailla. Olen käytännössä täysin kehitysvammaisen tai pienen lapsen tasolla arjen taidoissani.

T. 6

Kyllähän noihin kaikkiin asiohin voi saada apua.

Ei lamppua ole pakko itse vaihtaa yms.

Vai onko sinulla jokin muukin diagnoosi jota et nyt vaan kerro tässä? Vaikeasti vammautuneet ihmiset ja nämä ”pienen lapsen tasolla” olevat ihmiset voivat myös asua itsenäisesti tuetusti.

Tietenkin jos on jokin muistihäiriö, ettei esim muista mitä seuraa jos laittaa hellan päälle ilman syytä tms niin ymmärrän. Mutta onko se enää hahmotushäiriön aiheuttamaa ettei ymmärrä tällaisia ilmiselviä riskejä? Jos et esim tee kotona itse ruokaa , miten asunto voisi palaa?

Itselläni on tuosta diagnoosi, mutta ei se ole minulle mitään suuria vaikeuksia normaalielämässä aiheuttanut. En ole koskaan mitään apua tai tukea missään tarvinnut. Olen tietojenkäsittelytieteen maisteri, it-arkkitehti/koodari ja opinnot ja työ on aina sujuneet oikein hyvin. 

Mun haasteet on liikunnallisuudessa ja suunnistamisessa eri paikoissa. Eli olen todella kömpelö fyysisesti. Lisäksi saatan eksyä jopa tuttuun rakennukseen ja panikoitua. Mihinkään matkoille minua ei saisi kirveelläkään, en ikinä selviäisi esim. lentokentillä ja vieraissa kaupungeissa. Mutta tutuissa ympyröissä pärjään, autossa navigaattori auttaa.