menee usko ja toivo...
meillä vajaa kaks v.tyttö jolla astma...ollut ihan pienestä asti.viime vkol laitettiin taas vaihteeks uudet putket korviin ja seurauksena keuhkoputken tulehdus. nyt ollaan sit käyty spiroilla lähes joka päivä viikon ajan...vaik kotilääkityksenä pulmicort,pricanyl,singulair...kolmen pvän lisäkortisooni kuuri yms....oli jo ab-kuurikin ja sai siitä hiivan...nyt sit tänää alkoi putkitetut korvat vuotaa...vaik just loppu ab-kuuri...sai nyt sit piikkinä kertaannoksen antibiottia ettei hiiva enää pahene.samal taas kolme kertaa spiraa, kolmas vast vähän auttoi ja päästiin taas kotiin...sinänsä hyvä että päästiin kotiin mut alkaa olla aika väsynyt kun joka pvä joutuu käymään tai vähintään joka toinen pvä...onko muilla astmaatikoilla samanlaista?
meillä on takana paljon osastojaksoja ja kaiken maailman sairauksia ett sinänsä nyt ollaan hyvällä mallilla...enkä kyl mielelläni mene infektio-osastolle ettei vaihtarina saa jotain muuta tautia mut kai sitä vanhempien jaksamistakin täytyis ajatella....jos huomen viel joudutaan menee ni sit osastolle...ehkä....ja eihän se mitään jos ois vaan yks muksu mut isosisko vaatii myös huomiota ja aikaa, onneks on sentää mies joka auttaa..
tälläinen tarina lauantai iltana...olipahan pakko päästä kertomaan jollekin...
sitähän tässä ollaan itsekin ihmetelty moneen otteeseen...viimeks tällä viikolla siitä juttelin lääkärin kanssa. kuulemma pitää erikoislääkärin se päätös tehdä...ett katsotaa sit kun meillä on kesäkuun lopussa astmakontrolli...tuntuu ett kaikista asioista saa taistella henkeen ja vereen...tänäänkin on edessä käynti sairaalassa koska hengitys on edelleen vaikeaa...