Kukaan asunut Ruotsissa?

Ruotsi on ihana maa! Ystäväni asui siellä 10 vuotta, muutti takaisin Suomeen, muutti taas takaisin Ruotsiin ja sinne on jäänyt. Hän on muuten myös hoitoalalla ja tykkää kyllä :)

Kiva maa.. suomalainen pärjää siellä hyvin. Sinänsä mikään ei eroa hirveästi Suomesta eikä tule kulttuurishokkia. Ruotsi on helppo kieli oppia ja englannilla pärjää myös erinomaisesti, sillä ruotsalaiset ovat pääosin tosi hyviä enkussa. Suomalaisia siellä asuu paljon sekä tietysti myös matkailee paljon, joten varmasti löydät myös ihan "omiasi" sieltä ja saat puhua suomeakin.

Kaverini asui 5 vuotta siellä, perhesyistä muuttanut takaisin. Sanonut, että yleinen positiivisuus tarttui ja hän oli iloisempi siellä. Vaikkakin ruotsalaisten vieraanvaraisuus voi välillä olla melko pinnallista, niin kuin amerikkalaisilla. Perhe harkitsee muuttoa takaisin Ruotsiin.

Olin pari vuotta, en viihtynyt. Tunsin itseni toisen luokan kansalaiseksi.

Mutta sisareni on ollut 12 vuotta, kiihtyy mainiosti eikä takaisin tule. Perustanut perheen ja ostanut talon. On hoitoalalla ja palkka on todella hyvä Suomen palkkaan verrattuna.

No eipä oo sen suurempi kultturishokki, kun muutais toiselle puolelle Suomea. Väittäsin, että olis täältä (pääkaupinkiseudulta) isompi shokki muuttaa jonnekin Pohjois-Savoon. Ei siis mitään ongelmaa P-Savon kanssa, käytinpähän vaan esimerkkinä, että Suomessakin on sisäisiä eroja. 

Jos ruotsin kieli sujuu niin ei mitään hätää, jos ei suju niin englanniksi hoituu. Ruotsikin on aika iso maa, että sielläkin on eroja, eli hankala mennä sanomaan näin Tukholma-kokemuksella. 

Ainoa varsinainen ero, mikä mua häiritsi on tietyt lait ja käytännöt: keskaria ei saa kaupasta, viinakauppa menee la kiinni jopa klo 14, vuokra-asuntoa ei saa kaupungin keskustasta, jos ei jonota 20v yms. Kyllä siellä nyt ihan viihtyy ja matka Suomeen käymään voi olla jopa lyhyempi, kun muualta Suomesta.

Jos haluat lenkkeillä tai liikkua iltaisin ulkona niin älä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat lenkkeillä tai liikkua iltaisin ulkona niin älä.

Niin oletko sä asunut Ruotsissa?

Ollaan asuttu 10 v keskikokoisessa kaupungissa ja viihdytty, ei aikeissa tulla takaisin ellei sitten saa parempaa työtä. Ei kulttuurishokkia, kieli palautui nopeasti vaikken sitten kouluvuosien hirveästi ollut käyttänyt. Kaupungin vuokra-asuntoa saa tosiaan jonottaa vuosia, mutta ovat kyllä hyviä ja halpoja ainakin oman kokemuksen mukaan. Meidän kotikaupunki on tosi rauhallinen, ei ole koskaan pelottanut liikkua, ei edes yksin yöllä mutta eroja tässä tietysti on ja niitä ongelma-alueita. Natiivit ovat olleet ystävällisiä (no, niin kyllä myös ulkomaiset) ja otettuja siitä että osaa ruotsia, vaikka huonoakin. Ilmapiiri yleisesti ottaen tuntuu positiivisemmalta kuin Suomessa, mutta vaikea sanoa mistä se tunne johtuu.

Tietysti eroja on kaupunkien ja kaupunginosien välillä, ja kokemukset voivat erota suurestikin.

Olen asunut pienen työpätkän ajan. Tykkäsin, kun ei niin kovin erilaista kuin Suomessa eikä siis tarvinnut totutella mihinkään kovin vieraaseen. Vähän vieras ympäristö on ihan kivaa vaihtelua, mutta turvallinen olo kuin olisi Suomessa, varsinkin kun ruotsin kieli pienen totuttelun jälkeen alkoi sujua varmemmin niin että saatoin luottaa siihen, että saan kyllä kaikki tarvittavat asiat hoidetuksi.

Ystävällisiä ihmisiä ja paljon fiikattiin. Monilla aloilla on tarvetta suomea osaaville ihmisille ja muutenkin suomalaisiin suhtaudutaan nykyään vallan positiivisesti. En lyhyessä ajassa paljon ehtinyt tutustua järjestelmien eroihin, erilaisten asioiden hoitamisessa varmasti vaatisi vähän enemmän työtä perehtyä sikäläisiin asioihin esim. lasten ja perhevapaidan kohdalla. Sen opin, että asuntotilanne on Tukholman seudulla hankala, mutta pienemmillä paikkakunnilla helpompaa. Päivähoitoa sanotaan esikouluksi ja siihen ihmiset tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä, mutta peruskouluun ei, sen taso vaihtelee paljon. Yliopistoista taas olen kuullut paljon hyvää. Paljon vanhoja paikkoja, esim. pikkukaupunkeja ja niiden vanhoja kirkkoja, linnoja yms., joista näkyy että maa on ollut paljon pitempään vauras kuin Suomi.

Saunoja huonommin tarjolla kuin Suomessa, tietenkin. Vähän ehti tulla ikävä. Eikä vessoissa bideesuihkuja juurikaan. Kesällä ihmetytti myös uimarantojen vähyys, kun oman lapsuuteni olen asunut järvien keskellä.

Viidettä vuotta asun. Työelämä on kivempaa kuin Suomessa, ei niin hierarkkista. Johdetaan lempeästi ohjaten ja esimerkillä, ei haukkumalla ja uhkailemalla. Muutenkin positiivisempi ilmapiiri ja jotenkin pehmeämpi arvomaailma. Kyllä itse viihdyn. Jengirikollisuutta on, mutta ei täällä nyt mitenkään sotatila ole, niinkuin palstapersut tykkäävät maalailla. Ihan tavallista elämää. Suurkaupungissa ei kannata naisen yksin liikkua pimeissä puistoissa missään päin maailmaa. Koiran kanssa sekin kyllä onnistuu.