Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja miehen outo käytös
Tämä on pitkä teksti, tiivistelmä alla.
Lähtötilanne: Olemme korkeasti koulutettuja 29-vuotiaita ja olleet yhdessä 13v. Olemme kolmatta vuotta naimisissa. Miehellä vakituinen työpaikka ja minä olen yrittäjä.
Vauvakuume iski minuun toissa jouluna, ja se on vain pahentunut. Olen alkanut puhua, että olisiko meidänkin aika alkaa yrittää lasta. Mies hymyilee, kun tulee vauvoista puhe, että semmoinen pienihän voisi olla kiva. Katselee muiden - tuttujen ja tuntemattomien - pienokaisia hellä ilme kasvoillaan. Muutimme jopa kolmioon, että olisi lastenhuone valmiina. Lisäksi mies on esimerkiksi kieltänyt asentamasta peiliä makkarin tiettyyn kohtaan, koska ”sitten tulevaisuudessahan pinnasänky on suoraan sen edessä” :D
MUTTA kun tosissani kysyn asiasta, miehen kasvot valahtavat ja hän keksii syyn miksei vielä. Ensin syy oli muutto. Muuton jälkeen piti taas totutella uuteen asuntoon ja kaupunginosaan. Puoli vuotta muuton jälkeen mies esimerkiksi sanoi, että minulla pitäisi olla vakituinen työpaikka: meidän olisi minulle helpompaa olla vauvan kanssa, kun minulla olisi vakaat tulot. Tämä sattui, koska hän on aina kannustanut minua yrittämään, ja yritykselläni menee vihdoin hyvin. Pohdiskelin asiaa, jonka jälkeen myönsin, että tietyt asiat olisivat toki helpompia palkansaajana. Sanoin miehelle, että alkaisin etsiä töitä. Mies järkyttyi, että olenko noin vaan laittamassa pillit pussiin. Että eihän me sitten voida lasta yrittää vielä: kukaan ei palkkaisi minua, kun saavun haastatteluun "maha pystyssä". Sain kutsun työhaastattelun kuitenkin aika pian. Mies oli kauhistunut: miksi ihmeessä minä olisin yritystäni – unelmaani – alas ajamassa, kun pärjäämme niin hyvin. Mainitsin lapsen yrittämisen, jolloin hän sanoi, että kyllähän me pärjäisimme vaikka pelkällä hänen palkallaan. En mennyt haastatteluun.
Seuraavalla kerralla kun asiasta tuli puhe, mies sanoi surevansa puolestani, jos tulisin raskaaksi. Miehen mukaan olisi surullista, että en saisi edetä urallani toisin kuin hän. Vastasin, että olen aina ollut enemmän perhe- kuin urakeskeinen ihminen, eikä minulla ole koskaan ollutkaan mitään uralla etenemishaaveita. Mutta miehen mukaan saattaisin tulla katkeraksi myöhemmin.
Meinasi mennä hermot, joten olin pari kuukautta suosiolla ottamatta vauva-aihetta esiin. Sinä aikana mieheni sanoi pari kertaa, että pettäisipä ehkäisy, niin ei tarvitsisi tehdä isoja päätöksiä. Lisäksi hän on ehdottanut leikillään, että tekisin kortsuun reikiä, jotta tulisin hänen tietämättään raskaaksi. Viimeksi mainitusta jopa suutuin vähän, koska haluan että me molemmat otamme vastuun lapsen yrittämisestä, enkä vain minä.
Lopetin miehen toiveesta pillerit kesällä. Gynekologi epäili kuitenkin endometrioosia, ja ehdotti, että joko lasta yritetään vuoden sisällä tai aloitetaan taas pillerit. Mies ei halua, että aloitan pillereitä, koska ”saatetaan alkaa lasta yrittämään pian”. Kun eilen puhuimme asiasta ja sanoin, että haluan joskus lapsia, niin mieheni vastasi minulle, ettei pelkkä lapsenkaipuu ole hyvä syy yrittää lasta. Sitten hän sanoi, etten voi kaivata lasta, koska en tiedä millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Eli sitä mitä ei ole koskaan ollut, ei voi kaivata.
Haluaako mieheni siis lapsia vai ei? Ja tätä on turha kysyä häneltä itseltään, hän kun löytää aina syyn, miksei ainakaan vielä. Olemme olleet parhaat ystävät teineistä saakka ja meidän on aina ollut helppo tulkita toisiamme, mutta nyt olen äimänä. Keittiöpsykologit, auttakaa!
TIIVISTELMÄ: Mies haluaa joka toinen päivä lapsen ja joka toinen päivä ei. Mitä syitä tälle voi olla? Vai onko tämä vaan ihan normaalia uuden elämänvaiheen jännittämistä?
Kommentit (206)
Rehellisesti, mies kuullostaa siltä, että suhteessanne on jotain muutakin vialla kuin vain tuo lapsiasia. En usko, että hän on epäluotettava pelkästään tuossa suhteessa, vaan teillä on muutakin hämärää, mutta koska se ei vaivaa sinua tai kosketa sinua samalla tavalla, niin et osaa ajatella asiaa. Eksäni oli samanlainen pallottelija, mutta se kosketti pelkästään arjen menoja. Hän saattoi hyvin haaveilla kanssani miten tekisi mitäkin, mutta kun kyseinen ajankohta koitti, jätkää ei näkynyt missään. Eli se on ihan siitä kiinni, millaisella tuulella hän oli. Täysin randomisti tehdyt asiat luonnistivat, mutta mitkään etukäteen sovitut jutut eivät, koska tuuli ehti välissä niin monta kertaa kääntyä.
En sitä paitsi muutenkaan uskaltaisi jäädä tuollaiseen suhteeseen. Jos olette tunteneet teinistä asti ja olleet yhdessä, niin mistä edes tiedät, että suhde on oikeasti hyvä? Ettei tuo vain olisi turvallisuuden kaipuuta ja pysyttelyä vanhassa, koska et uskalla lähteä maailmalle etsimään onneasi? En tekisi lasta tuollaisen miehen kanssa tuollaiseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta tuollaisen kanssa. Kyllä lapsiasia on sen verran iso juttu, että se pitää tietää haluaako niitä vai ei.
Menitte kuitenkin naimisiin? Vauvoista puhuttu jo ennen sitä? Se ei todellakaan ole mikään pieni päätös. Riski on suuri. Jos tulee ero, kuten aloituksesta voi päätellä, nainen vie ja mies vikisee.
Sorry, en jaksanut lukea koko pitkää ketjua. Toivottavasti olette päätyneet johonkin lopputulokseen.
Halusin vain ammattini edustajana kertoa, että jos sinulla on epäilty endometrioosia (kuten aloituksessa kerroit) ja olet 29-vuotias, sinulla on todella kiire. Endometrioosi aiheuttaa hedelmättömyyttä. Joten painetta on sinulla miettiä kauanko annat miehen miettiä, haluatko lapsia vai jäädä tähän odottelemaan, ja tämän paineen voit kyllä mielestäni kertoa myös miehellesi. Tai "miehellesi".
Vierailija kirjoitti:
Olette varmaan jo eronneet, sillä tänne ei ole kuukauteen tullut uusia viestejä. Jos ette ole vielä eronneet, suosittelen eroamaan heti. Mies ei halua lapsia sinun kanssasi. 13 vuotta yhdessäoloa, ja vieläkin pitäisi miettiä?! Mieti nyt itsekin, miltä se kuulostaa. Oma mieheni oli heti valmis lapsiin, koska tiesi, että haluaa jakaa elämänsä minun kanssani. Miehesi haluaa ehkä lapsia jonkun kanssa joskus, mutta ei sinun. Hän haluaa käyttää vain valtaa ja henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Se, että hän maanittelee sinua jopa vaihtamaan työpaikkaasi, kuulostaa aivan pöyristyttävältä. Noin voi toimia vain narsisti tai muu hullu. Seuraavaksi hän keksii, että sinulla on liian pitkät/lyhyet hiukset; olet liian lihava/laiha; sinulla on väärät vaatteet yms. Lista ei lopu ikinä tuon miehen kanssa.
Emme ole eronneet, olemme puhuneet asioista ja yritämme nyt lasta. Mies on viime kuut pohtinut asiaa kanssani paljon (siis ihan oma-aloitteisestikin). Olemme käyneet läpi raha-asioita ja käytännön juttuja, jotka ovat pelottaneet meitä kumpaakin. Tulimme yhteisesti siihen tulokseen, ettemme voi odottaa merkkiä taivaalta, vaan lapsi tulee kun sen on aika tulla :) Uskokaa tai älkää, mutta meillä on hieno suhde ja olemme tosi onnellisia.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monia miehiä jolle päätös lapsenhankinnasta on ollut todella vaikea tehdä, ovat siis oikeasti tarvinneet sen, että nainen ottaa ohjakset asian suhteen. Eli kannustaisin sinua nyt rohkeasti ottamaan asian suhteen askeleen eteenpäin.
Lisäksi minua huolestuttaa ikäsi, eli et voi enää kauaa juupas kalastella, suosittelen jo toimimaan nopeasti. Erityisesti jos joutuu vielä hoitoja ottamaan jne mitkä vievät oman aikansa...
Ap:n äijä kuulostaa ulkopuolisen korvaan ilmiselvältä manipuloijalta. Ensin painostaa ap:ta jättämään yrittäjyyden ja siirtymään palkolliseksi, sitten kun ap päättää näin tehdä niin tuleekin saarna siitä miten ap heittää saavutuksensa hukkaan. Ilmeisesti kaikki, mitä ap tekee, on miehen mielestä väärin?
Jäätävää myös tuo kuvaus siitä että jos ap on pari kuukautta puhumatta lapsiasiasta niin mies nostaakin kissan itse pöydälle, vaikka jos asiasta puhutaan ap:n aloitteesta niin miehestä saa ulos vaan jahkailua.
Kun nyt kerran olet päättänyt moisen kanssa tehdä lapsia tähän maailmaan niin onnea matkaan, sisko! Toivottavasti on avioehto tehtynä ja asiat järjestetty niin että pärjäät omillasi jos arjesta miehen kanssa tulee sietämätöntä. En ihmettelisi, jos mies alkaisi lapsen saavuttua yhtälöön manipuloida sillä uhalla että jättää perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies halusi jahkailla lapsien hankkimisen suhteen. Milloinkaan ei tuntunut olevan sopiva hetki; "mieluummin sitten joskus kun...". Olimme olleet yhdessä 10 vuotta (teinistä asti), joten olimme kokeneet yhdessä paljon ja tunsimme toisemme läpikotaisin. Naimisiinkin olimme jo ehtineet. Elämäntilanteemme oli vakaa, oli vakituiset työt ja muutenkin talous kunnossa. Parisuhde voi myös hyvin. Silti vain mies jahkasi ja jahkasi, ei halunnut tehdä asiasta päätöstä koska se vastuu asiasta ahdisti.
Lopulta kyllästyin jahkaamiseen ja sanoin miehelle että minä en enää tästä nuorru, parin vuoden päästä olisin jo 30 ja aika kuluu vääjäämättä. Kerroin etten halua että joudumme pettymään sitten joskus myöhemmin, kun lasta emme enää ehtisi saadakaan koska hedelmällisyyteni olisi jo mennyttä. Sanoin että lapsia aletaan tehdä nyt jos niitä ikinä aiomme hankkia.
Monelle miehelle tulee yllätyksenä että raskaus ei välttämättä ole mikään helppo asia saavuttaa. Koulussa kun pelotellaan vahinkoraskauksilla, joten monelle pinttyy mielikuva että lapsen tekeminen on helppo juttu joka onnistuu tuosta vain. Oma mieheni ei tiennyt että raskauden alkamiseen voi hyvinkin mennä jopa 12kk ehkäisyn pois jättämisestä.
Loppujen lopuksi mies myöntyi että voimme jätt ehkäisyn pois, ja vuoden kuluttua siitä syntyikin esikoinen. Mies sanoo usein että oli elämän paras päätös.
Endometrioosi ei ole mikään mitätön vaiva, vaan etenevä sairaus joka voi tuhota naisen hedelmällisyyden täysin. Kiinnikkeet kohdussa, munasarjoissa ym. elimissä voivat estää raskaaksi tulon kokonaan. Munanjohtimet saattavat mennä jopa umpeen...
Toivottavasti ap miehesi on nyt kaivanut pään pois takapuolestaan ja uskaltanut sanoa suoraan mikä hänen kantansa lasten tekemiseen on.
Jos mies ei ole vieläkään päättänyt, älä jää odottamaan. Sinulla voi olla jo kiire raskauden suhteen, ellei jo nyt ole liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin mitä mm. 194:n tarina sanoo.
Tee selväksi, että sekä sinä endosi kanssa että mies spermanlaatuineen vanhenette. Ehkäisy pois ja jännän äärelle, nyt tai ei koskaan! Olette valmiita ja opitte lisää sitä mukaa kun tarvetta tulee!
Kukaan ei voi olla koskaan täysin valmis lapsen saamiseen, jos hän sitä miettii. Helpottaa molempia, kun on selvä päätös.
Toivottavasti voitte pian jahkailla yhdessä sen kanssa, että millainen turvakaukalo ja millaiset rattaat, perhepeti vai ei, mikä on paras tapa hoitaa vaippahommat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on teini-iässä aloitettu suhde ja molemmat nyt +30-vuotiaita. Olen itse jahkaillut lapsenhankkimisen suhteen vuosikymmenen ajan, mies nyt ei ole ollut valmis ja minä vielä vähemmän. Sitten yksi yö viime kuussa tämän ketjun perustamisen aikoihin aloin ahdistua aiheesta ja siitä keskusteltiin ja mies teki sitten sen päätöksen, että eiköhän nyt olisi aika yrittää lasta, enkä enää itse voinut jahkailla. Olen nyt sitten raskaana kuukauden sisällä tästä, edelleen epäilevänä, mutta ainakin jotakin on tehty asian suhteen.
Ehkä sinun pitäisi ottaa se johtava rooli?
Olet onnekas, kun sinulla onnistui vielä raskaaksi tulo. Monillakaan ei onnistu enää ap:n ikäisenä varsinkin jos on endometrioosi. Alkaa olla todella kiire, joten nyt ap vauhtia hoputukseen. Ikinä ei ole olosuhteet sellaiset, että lapsi olisi täydellinen piste iin päälle. Ja jos niin on niin lapsi ei tulekaan enää. Joillakin vaihdevuodet alkaa jo 35 v joten hedelmällisyys lakkaa jo 25 vuotiaana ja sitten onnistuu enää kalliilla hoidoilla jos niilläkään.
Sori pessimismi, mutta meidän ehkäisyvalistus on nykyään suurimmilta osin pelottelua ja annetaan sellainen kuva, että kuka vaan voi lisääntyä kunhan niin vain päätetään. Mutta se vain ei lopulta ole ihmisen käsissä. Siksi lapsettomuus koskettaa nykyään yhä useampaa kun uinutaan hedelmällisten vuosien ohi.
Onnittelut sinulle ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka ja saat elävän vauvan syliisi.
Enpä tiedä, olenko onnekas.
Kyseessä oli näköjään toinen tuulimunaraskaus, joka ei ruvennut tyhjentymään itsekseen. Tällä hetkellä verenvuotoa ja kävin juuri verikokeissa mittauttamassa HCG:n.
Olo on tavallaan helpottunut, ettei lasta tullutkaan. Ahdistus alkoi pari viikkoa raskaustestin tekemisestä, kun en tiennyt, miten päin pitäisi olla. Nyt olen taas kamalan ahdistunut siitä, kun en taaskaan tiedä, haluanko lasta vai en. Raskaana olevat naiset ja lapset ahdistaa ja kaverit ja tuttavat päivittelee somessa, kun niille on tulossa lisää lapsia.
Tämä olotila on aivan yhtä pirullista h*lvettiä. Joten kiittäkää onnea ne, että tiedätte, mitä haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä sanoisin tähän, että pistät nyt vaan kovan pehmeää vasten ja maha pystyyn.
Mies on pikkuhiljaa muuttanut omaa asennettaan, mutta ei kykene tekemään lopullista päätöstä. Jos sille seksi kelpaa, niin luulisi kelpaavan seksin lopputuloskin.
Lapsen saaminen on hyppy tuntemattomaan ja sitä mies ei uskalla tehdä. On se kuitenkin eri asia olla mies ja sitten - yks kaks - mies ja isä.
Jahkaaminen ei millään tavoin kannata eikä sinun tilanteessasi, pistä mies seinää vasten.
Minä olen ihan terve viiskymppinen nainen, ei ole vielä vaihdevuosia. Olen saanut keskenmenon -99, lapsen 2000, ei ehkäisyä, toinen lapsi 2003, ei ehkäisyä, keskenmeno 2006, keskenmeno 2007, keskenmeno 2012 rv 17.
Luovuimme lopullisesti haaveesta saada kolmas lapsi kolme vuotta sitten ja laitatin kierukan.
Siinä mun raskaudet. Onneksi mieheni ei ollut jahkaaja, vaan halusi hetikohta isäksi, kun olimme menneet naimisiin. Voisin olla lapseton, jos olisimme kauemmin miettineet. Elämää ei voi eikä kannata kovin paljon suunnitella, jos mielenterveys, kyky pitää lapsesta huolta ja terveys on muuten kunnossa, tai jää ilman. Jahraaminen ei vaan kannata.
Rahalla on semmoinen taipumus, että sen määrä elämässä aikalailla vaihtelee. Tavara ja materia ei ole tärkeää. Pääasia että on vaatetta, ruokaa, katto pään päällä ja paljon välittämistä ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan mies on täysin kuin exäni. Manipuloi mitä haluaa. Juuri näin elin 7 vuotta vauvahaaveessaani, ”kunhan valmistut, kunhan sulla vakityö, kunhan meillä on omakotitalo....” lopulta sanoi ettei haluakaan lapsia. Mielenterveys meni, mies paljastui narsistiksi (manipuloi tunteitani, rahankäyttöä, sai minut syyttämään aina itseäni riidoista, hänessä ei mitään vikaa). Lopulta otin avioeron. Onneksi, rakastuin alle vuosi erosta ja aloin pian odottamaan lasta. Nykyisen kanssa olen ollut jo 6 vuotta, olen todella rakastunut ja onnellinen ja meillä on ihana perhe. Olen kuullut, että exä tehnyt samaa uudelle puolisolleen, ja surettaa hänen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Pöhölökö kirjoitti:
No en minäkään todellakaan tekisi! :D Kysymys ei ollutkaan siitä, vaan halusin tulkintoja, miksi miehen mieli tuntuu muuttuvan päivittäin. Ja kenties myös vertaistukea, jos jollakulla on sitä antaa.
- ap
Hih hih
Just!
Minä tulkitsen täältä lasipallosta, että miestä pelottaa.
Pöhölökö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen tähän kohtaan MUTTA kun tosissani kysyn asiasta, miehen kasvot valahtavat ja hän keksii syyn miksei vielä. Tuo MUTTA kumoaa kaiken aiemmin sanotun. En tekisi lasta tuohon tilanteeseen.
Ihan selvä mut ku on sitä ja tätä mies.
Siinä olet oikeassa. Mieheni on kaikissa päätöksissä superhidas. Uutta sohvaakin ollaan mietitty jo puoli vuotta, kun aina on joku jalka väärän värinen. Tulee vaan mieleen, että kun tämä on niin iso juttu, että saakohan hän ajatusprosessia koskaan valmiiksi.
-ap
Ei välttämättä saa. Eikä osaa päättää näin isoa asiaa. Eli sinun pitää päättää hänen puolestaan. Jos pillerit on jo jätetty pois niin tuotahan on helppo testata. Sano seuraavan kerran haluavasi panna paljaalla.
Olen nainen ja olen itse vähän kuin ap:n mies. Mun on ylipäänsä vaikea tehdä päätöksiä (tuli tuosta sohvasta juurikin mieleen ja just en halua tehdä väärää päätöstä) ja lapsen suhteen päätös tuntui aivan mahdottomalta. No vuosien jahkailun jälkeen jätettiin ehkäisy. Lapset ovat nyt jo teini-ikäisiä. Toivottavasti lykästää nopeasti ap, onnea yritykseen 👍🏻
Pöhölökö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole eronneet, olemme puhuneet asioista ja yritämme nyt lasta. Mies on viime kuut pohtinut asiaa kanssani paljon (siis ihan oma-aloitteisestikin). Olemme käyneet läpi raha-asioita ja käytännön juttuja, jotka ovat pelottaneet meitä kumpaakin. Tulimme yhteisesti siihen tulokseen, ettemme voi odottaa merkkiä taivaalta, vaan lapsi tulee kun sen on aika tulla :) Uskokaa tai älkää, mutta meillä on hieno suhde ja olemme tosi onnellisia.
- ap
Kiva kuulla, että olette saaneet asiat selvitettyä ja päättäneet alkaa yrittää lasta! Älä välitä ilkeistä kommenteista täällä. Ei nää netin ihmiset sua ja miestäsi tunne, moni vain haluaa päästä haukkumaan ja tuomitsemaan. Itse vauvakuumeilin ja avasin keskustelun lasten hankinnasta mieheni kanssa, mutta kun mies sitten innostui ja ehdotti pillereiden poisjättämistä, aloinkin jänistää. Työllisyyteen ja toimeentuloon liittyvät asiat huolettivat varmaan vähän samaan tapaan, kuin miehelläsi. Lopulta päätettiin, että riskinotto kannattaa, sillä lapsettomaksi jääminen pelkän hienon työuran kustannuksella (jota en ehkä edes koskaan saisi sitäkään) ei olisi sen arvoista. Nyt on vauva tulossa ja vakituinen työpaikka odottamassa mammaloman jälkeen, kyllä kannatti!
Good luck trying to get 58,000 go vegan. You are hater of Earth, hater of human race.
- Greta Thunderberg
Kuulostaa ihan horoskoopiltaan kaksoselta 🙈