Kumpi maksaa yhteishuoltajuudessa lapsen elatuksen ja kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa oletetaan automaattisesti, että lähi on se huonompituloinen. Miksi te niin ajattelette?

Ei se niin mene automaattisesti mutta se on tilastollisesti todennäköistä, ja ainakin meillä on noin päin.

Lähi todennäköisesti äiti jolla naisena todennäköisesti pienempi palkka. Näin.

Niin enemmän maksaminen voi tarkoittaa esimerkiksi uuden talvihaalarin ostamista, tai uusia luistimia. Se ei tarkoita että enemmän tienaavan  pitäisi maksaa rahaa vähemmän tienaavalle. Joka tapauksessa jos lapsilisät menee lähivanhemmalle niin sehän vähennetään elareista. 

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoäitinä vuoroasuminen on nähdäkseni lapsen etu koska hänelle tällöin syntyy kiinteä, myös arkea sisältävä suhde sekä isään että äitiin.

Eroäitinä olen sillä kannalla että elareista sopiminen kannattaa jos exän siihen ikinä saa.

Minä hankin lapselle edelleen valtaosan käyttökamppeista, ja maksan ja järjestän harrastukset.

Isä esittää että täyttäisin jotain excel-kaaviota että hän näkisi että mihin on rahaa mennyt ja että pitäiskö tasata jotenkin.

Että pitäisikö? Ja excel?!

Ihan kylliksi olen ylläpitänyt yhteistä taloutta tuon tyypin kanssa, jos ihmisellä ei yhtään herätä että päivästä toiseen lapsella on päällä joko äidin ostamaa tai nyksän isomman lapsen vanhoja, niin vois miettiä että pitäiskö sitä itsekin hankkia välillä jotain varusteita ajoissa...

Meillä on jaettu Excel-tyyppinen taulukko (Googlen). Sinne merkataan kaikki lasten menot. Taulukosta molemmat vanhemmat näkevät, kumpi on velkaa toiselle ja sen mukaan sitten tilejä tasataan aina välillä. Hyvin toimii, on selkeä, läpinäkyvä ja vaivaton tapa hoitaa raha-asiat.

Se kuka käytännössä sitten tekee ostokset, vaihtelee. Minä ostan useimmiten vaatteet, isä taas maksaa harrastusmaksut. Mutta kaikki siis viime kädessä tasataan.

t. vuoroviikkoäiti

Kumpikaan ei maksa elareita.

Lapsilisät menevät lasten yhteiselle tilille, johon on molemmilla vanhemmilla käyttöoikeus. Sieltä ostetaan tarvottavia isompia ostoksia. On riittänyt tähän asti (7 v.).

Jos rahat loppuvat, niin maksamme puoliksi. Tai minä maksan, jos exällä ei ole rahaa. En riitele rahasta, ei ole sen arvoista. Rikas en ole, mutta ihan hyvin tulen toimeen.

Elatusvelvollisuus ei mitenkään riipu siitä, kummalla vanhemmalla on pienempi palkka. Molemmat vanhemmat ovat velvollisia lapsen elatukseen joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko kumpikaan ei maksa toiselleen mitään.

Höpöhöpö.

Juridiikka ei tunne termiä vuoroasuminen, joten sillä vanhemmmalla jonka luona lapset ei ole kirjoilla on velvollisuus maksaa elatusta sille vanhemmalle, jonka luona lapset on kirjoilla. Huomioon otetaan luonapitovähemmys, joka on vuoroasumisessa n. 50€.

Se riippuu tuloista... eikä mitään pakkoja ole tehdä jollakin tavalla! Nämä saa sopia vapaasti. Juridiikka laahaa tässä asiassa perässä, eli perinteiset elatusmaksut eivät yleensä sovi vuoroasumiseen.

Höpöhöpö.

Myös elatuksessa on kyse lapsen edusta. Jos tälläinen vapaasti sopiminen sotii lapsen etua vastaan siihen ei pidä kenenkään suostua.

Näyttää olevan vanhempia, jotka haluavat laittaa kapulaa rattaisiin kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa (ei perusteltuja) asioissa.

Kyllä aikuisten ihmisten lapsen vanhempina PITÄÄ kasvaa tehtäviensä tasalle niin, että ymmärtävät kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden lapsen elatuksessa ja hoidossa.

Eli molemmat kustantavat lapsen elämää tulojensa mukaan. Toisen vanhemman luona elämä voi olla ekonomisesti rikkaampaa, toisen luona emotionaalisesti rikkaampaa. Jos vuoroviikkoasumisesta on kumminkin pystytty sopimaan, ei sen jälkeen voi alkaa vaatia korvausta tästä ja tuosta. Järkevät vanhemmat pystyvät sopimaan asiat ja varakkaampi voi esim. maksaa matkakuluja ja kalliimpia harrastuksia. Jos ei maksa, ei häntä mikään laki voi pakottaakaan.

Niin että kun lähi tienaa tonnin/kk ja etä 8 tonnia/kk ja käytössä on vuoroviikkosysteemi, olet silti sitä mieltä että etän ei tarvitse maksaa lähille mitään. Kyllä muuten pitää ja asian voi viedä eteenpäin jos sopua ei synny.

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko kumpikaan ei maksa toiselleen mitään.

Lapsen molemmat vanhemmat ovat lain edessä elatusvelvollisia, maksukykynsä mukaan.

Meillä lapsi asuu vuoroviikon ja me vanhemmat maksetaan kuukausittain 260€/kk tilille, johon tulee myös lapsilisät, jolla maksamme päiväkotimaksun, vaatteet, harrastukset, vaatteet, sukset ja pyörät, kengät, matkat, vakuutukset jne. ja molemmilla vanhemmalla on tilinkäyttöoikeus, eikä siellä kuukauden lopussa juuri rahaa ole.

Ja sen lisäksi, jonka luona lapsi on, vanhempi maksaa ruuan, asumisen, tilapäisen hoitoavun, veden, sähkön, liinavaatteet, huonekalut jne.

Olen vuoroviikkoäiti ja lapset on kirjoilla mun luona. Saamani lapsilisät menevät lasten hoito-, harrastus-, puhelin- ja bussilippukuluihin (nämä todellisuudessa suuremmat kuin lapsilisät). Koska olen lasten isää huomattavasti parempituloisempi, hoidan myös kaikki lasten suuremmat hankinnat.

Ero oli taloudellinen helpotus, kun enää ei sentään tarvitse elättää ex-miestä. Lapset ovat eron jälkeen saaneet läheisemmän suhteen isäänsä.

Yhteishuoltajuushan ei ole sama asia kuin vuoroviikkosysteemi. Voi olla periaatteessa yhteishuoltajuus vaikka lapsi ei ikinä tapaisi toista vanhempaa.

Elatuksen määrä määräytyy elatuksen tarpeesta kummankin elatuskykyyn suhteutettuna, huoltajuusmuodosta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinne lastenvalvojallekaan ole pakko mennä :)

Pakko ei ole, mutta suositeltavaa on tehdä virallinen sopimus, jos kaikki ei sujukaan niin kuin on sovittu. Se on kuitenkin vanhemman loputon tehtävä olla niiden lasten puolella ja varmistaa se selusta.

Meillä on ihan molempien juristien yhteistyössä laatima sopimus, jonka on myös lastenvalvojan vahvistama. Kaikki meni hyvin kunnes isä löysi uuden puolison, joka alkoi hämmentämään soppaa kuinka tämä sopimus on väärin isää ja heidän yhteistä lasta kohtaan. Isä oli itse halunnut maksaa x summan ja puolet kuluista, vaikka vuoroasuminen, jos minä vastaan siitä käytännöstä että lapsilla on esim. päivähoitomaksut, tarvittavat vaatteet, harrastusvälineet, jne koska koimme, että se on helpompaa. Tapaamiset alkoi vähenemään, rahaa jäi tulematta. Onneksi oli se sopimus, että sain haettua Kelan kautta sovitun summan.

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuoltajuushan ei ole sama asia kuin vuoroviikkosysteemi. Voi olla periaatteessa yhteishuoltajuus vaikka lapsi ei ikinä tapaisi toista vanhempaa.

Elatuksen määrä määräytyy elatuksen tarpeesta kummankin elatuskykyyn suhteutettuna, huoltajuusmuodosta riippumatta.

Ja lapsi voi olla vuoroviikoin vaikka toisella olisi yksinhuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa oletetaan automaattisesti, että lähi on se huonompituloinen. Miksi te niin ajattelette?

Ehkä koska edelleen lähivanhempi on yleensä nainen ja naiset edelleen kouluttautuu näille matalapalkka-aloille ja tekee vähemmän työtunteja kuin mies. Koska on ne lapset ja kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä eli mennään sillä miten asiat yleisemmin on. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa oletetaan automaattisesti, että lähi on se huonompituloinen. Miksi te niin ajattelette?

Ei aina, mutta usein se on niin. Ehkä korostui ennen enemmän ja nykyään on tasoittunut. Mielestäni kukaan ei olettanut, että asia olisi aina noin.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoäitinä vuoroasuminen on nähdäkseni lapsen etu koska hänelle tällöin syntyy kiinteä, myös arkea sisältävä suhde sekä isään että äitiin.

Eroäitinä olen sillä kannalla että elareista sopiminen kannattaa jos exän siihen ikinä saa.

Minä hankin lapselle edelleen valtaosan käyttökamppeista, ja maksan ja järjestän harrastukset.

Isä esittää että täyttäisin jotain excel-kaaviota että hän näkisi että mihin on rahaa mennyt ja että pitäiskö tasata jotenkin.

Että pitäisikö? Ja excel?!

Ihan kylliksi olen ylläpitänyt yhteistä taloutta tuon tyypin kanssa, jos ihmisellä ei yhtään herätä että päivästä toiseen lapsella on päällä joko äidin ostamaa tai nyksän isomman lapsen vanhoja, niin vois miettiä että pitäiskö sitä itsekin hankkia välillä jotain varusteita ajoissa...

Ja sinäkö kysyt eksältä mielipiteen ostoksiin, vai ihan itsekö päätät ostoista?

Jos hassaat rahojasi, ei se ole eksän ongelma. 

Lapsen etua ajatellen olen sitä mieltä, että vuoroasumisessa lapsella pitää olla molemmissa paikoissa samanlainen elintaso. Ei ole lapsen vika, että vanhemmat ovat eronneet. Ei myöskään se, että vain yhdessä paikassa voi olla kirjoilla.SE vanhemmista, jolla on pienemmät tulot, on mielestäni oikeutettu saamaan lapsilisän, jolla juuri voidaan tasata lapsen elintasoa. Jos ero taloudet ovat vieläkin hyvin eri tasoisia taloudellisesti, niin sitten parempituloinen voi maksaa jonkinlaista elatusmaksua. Urheiluvälineet, kalliimmat vaatteet, mahdolliset lomamatkat jne. jaetaan molempien vanhempien kesken.

Ja vielä OT: ero on kivulias, totta, mutta olkaa vanhemmat niin aikuisia, että pystytte riitelemättä sopimaan lapsen / lastenne asioita. Ja vielä: älkää haukkuko lasten kuullen entistä puolisoanne. Ölköökö olko mustasukkaisia, vaikka lapset rakastavat teitä molempia.

Meillä viikko-viikko, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Lapsilisä menee lähivanhemmalle ja maksaa sitten sen verran suuremman osuuden lasten vaatteista yms. tarpeista.

Etävanhempi maksaa lähille, toisen oltava lähi. Lähihuoltaja taas on vastuussa kaikista kuluista muuten. Jos toinen on pienituloinen tai tuloton, niin jos viikko-viikko systeemissä hän on etä, kela maksaa elatustuen.

Tiedän tapauksen jossa kaksi lasta asuu viikko-viikko, molemmat vanhemmat tulottomia. Toinen lapsi kirjoilla toisella ja toinen toisella. Molemmat saavat asumistuen, lapsilisän ja elatustuen kelalta. Tämä (kela) vaatii tosin että sopimus hyväksytetty lastenvalvojalla, joka tutkii varallisuuden ja tulot.

Kyllä naiset ovat pohjattoman ahneita. "Lapsen etu vaatii" eli oikeammin eksän kukkaro vaatii. Jollainhan ne rakennekynnet, hämähäkkiripset ja lauantaisidukat on maksettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoäitinä vuoroasuminen on nähdäkseni lapsen etu koska hänelle tällöin syntyy kiinteä, myös arkea sisältävä suhde sekä isään että äitiin.

Eroäitinä olen sillä kannalla että elareista sopiminen kannattaa jos exän siihen ikinä saa.

Minä hankin lapselle edelleen valtaosan käyttökamppeista, ja maksan ja järjestän harrastukset.

Isä esittää että täyttäisin jotain excel-kaaviota että hän näkisi että mihin on rahaa mennyt ja että pitäiskö tasata jotenkin.

Että pitäisikö? Ja excel?!

Ihan kylliksi olen ylläpitänyt yhteistä taloutta tuon tyypin kanssa, jos ihmisellä ei yhtään herätä että päivästä toiseen lapsella on päällä joko äidin ostamaa tai nyksän isomman lapsen vanhoja, niin vois miettiä että pitäiskö sitä itsekin hankkia välillä jotain varusteita ajoissa...

Ja sinäkö kysyt eksältä mielipiteen ostoksiin, vai ihan itsekö päätät ostoista?

Jos hassaat rahojasi, ei se ole eksän ongelma. 

Lapsella pitää olla säänmukainen vaatetus.

Vielä ei ole sitä päivää tullut että lapsi tulisi uuden talvitakin kanssa isiviikolta, mutta useinkin on ollut se tilanne että minä haen lapsen ja mennään suoraan vaatekauppaan koska edellisen viikon sopivat kamppeet ovat tämän viikon liian kevyet.

Ihmettelen millä silmällä sinä ja eksäni näitä juttuja katsotte: lapseen menee rahaa, ja jos ei mene, niin lapsi on kylmissään/kuumissaan ja jalat kasvavat kieroon liian pienissä kengissä ynnä muuta mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen saa sopia miten haluaa. Periaatteessa "lähivanhempi" (eli se, jonka luona lapsi on kirjoilla) voi saada "etävanhemmalta" elatusapua. Myös lapsilisä tulee lähivanhemman nimiin. Mutta monet vanhemmat sopivat käytännön jotenkin toisin. Esim. meillä kaikki lasten menot maksetaan puoliksi, samoin lapsilisä laitetaan puoliksi. Mutta myös toisenlaisia vaihtoehtoja on, kuten että suurempituloinen maksaa enemmän, tai sovitaan mitkä jutut ovat äidin, mitkä isän vastuulla.

Olette yhtä iso/pienituloisia?