Kertokaas minkä takia aina pitäisi "sopeutua työyhteisöön"?

Näin akateemisessa työyhteisössä se ei hyvä tyyppi on kaikesta russuttava, yhteistyökyvytön, sooloileva, toisia loukkaava, toisten töitä sotkeva. Näitten kanssa vaan ei hommat suju, vaikka toiset miten yrittäisivät ymmärtää ja joustaa. 

Maassa maan tavalla tai maasta pois, mutta käännä tämä koskemaan työpaikkaa.

Ongelma ei ole hiljaiset tai puheliaat työkaverit, vaan ilkeät ja epäystävälliset työkaverit. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on kiva tehdä töitä, jos he suhtautuvat työkavereihin perusystävällisesti, tarjoavat apuaan, pyytävät itse apua avoimesti, kommunikoivat ystävällisesti ja ottavat asiat asioina, eli ei henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon töistä, mutta itse olen tehtävissä, joissa autolla pitää liikku PALJON ympäri Suomeen. Joku 400 km päivässä on ihan normaalia. Lähes aina mukana on toinen työtoveri. Jos tämä kaveri ei puhu eikä pukahda, kun olemme tuntikausia samassa autossa, niin kyllähän se ilmapiiriin vaikuttaa. Se on ihan selvä. Harvoin nykyään se oma työtehtävä on erillinen saareke, jonka voi hoitaa ja olla välittämättä mistään muusta. Silloin muiden kanssa toimeentulemisella on väliä.

Eli läppää vaikka väkisin? Päästäänkö tässä nyt siihen että introvertit ovat "huonompia" ihmisiä kuin puheliaammat? En itse näin ajattele, mutta monessa paikassa niin tunnutaan ajattelevan. Tosin tuossa kuvatussa keississä ymmärrän että voisi olla kaikille paras jos "tiimi" olisi eri :)

-ap

Ap ei selvästi ole mikään hyvä työntekijä, vaan kitkerä erakko, jolta puuttuvat käytöstavat.

Juoruamista ei edellytetä, vaan normaalia kohteliaisuutta. Erakko saa olla, kunhan käyttäytyy ja kykenee yhteistyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon töistä, mutta itse olen tehtävissä, joissa autolla pitää liikku PALJON ympäri Suomeen. Joku 400 km päivässä on ihan normaalia. Lähes aina mukana on toinen työtoveri. Jos tämä kaveri ei puhu eikä pukahda, kun olemme tuntikausia samassa autossa, niin kyllähän se ilmapiiriin vaikuttaa. Se on ihan selvä. Harvoin nykyään se oma työtehtävä on erillinen saareke, jonka voi hoitaa ja olla välittämättä mistään muusta. Silloin muiden kanssa toimeentulemisella on väliä.

Eli läppää vaikka väkisin? Päästäänkö tässä nyt siihen että introvertit ovat "huonompia" ihmisiä kuin puheliaammat? En itse näin ajattele, mutta monessa paikassa niin tunnutaan ajattelevan. Tosin tuossa kuvatussa keississä ymmärrän että voisi olla kaikille paras jos "tiimi" olisi eri :)

-ap

Kuule ei. Ilmeisesti sulla on jotain poikkeavuutta aivoissa kun noin koville ottaa. Jos ei ole tutkittu, mene lääkäriin.

Meillä on ollut pari tyyppiä, jotka ei sopeudu työyhteisöön. Kumpikaan ei tosiaan juoruile, meille. Juoruilun puute ei tosin haittaa, meillä on monta muutakin, jotka pysyttelevät juoruista sivussa. He kuitenkin tervehtivät ja puhuvat asiallisesti työasioista.

Nämä sopeutumattomat ovat sellaisia, jotka eivät noudata yhdessä tehtyjä sopimuksia. Kaipa he ovat sitä mieltä, että he tietävät ja osaavat paremmin ja että he eivät ole saaneet sopimuksien tekemisessä tarpeeksi painoarvoa. He ovat esimerkiksi molemmat kieltäytyneet koordinoimasta kurssien sisältöä tai aikatauluja sillon kun moni opettaja opettaa samaa kurssia eri ryhmille. Niinpä opiskelijoilta vaadittava työmäärä on aivan erilainen ja valitettavasti myös oppimistulokset näyttävät erilaisilta saman kurssin mutta eri opettajien kohdalla. Kun on ekskursioita johonkin, hän ei koskaan osallistu niiden järjestämiseen tai hän vie oman ryhmänsä eri paikkaan eri aikaan - mikä aiheuttaa paitsi pahaa verta opiskelijoissa, myös lisäkuluja. Omasta mielestään hän tietää paremmin ja hänellä on rautainen ammattitaito - siitä huoliamtta, että osa koulutuksesta puuttuu. Siksi hän myös käyttää sumeilematta nimikkeitä, joita hänelle ei kuulu. Esimerkiksi esiintyy professorina, vaikka on vain yliopistolehtori.

Vierailija kirjoitti:

Näin akateemisessa työyhteisössä se ei hyvä tyyppi on kaikesta russuttava, yhteistyökyvytön, sooloileva, toisia loukkaava, toisten töitä sotkeva. Näitten kanssa vaan ei hommat suju, vaikka toiset miten yrittäisivät ymmärtää ja joustaa. 

Mitä tuo sooloilu sun työssä tarkoitta? Mun työpaikalla se tarkoittaa, että kaikki oma-aloitteisuus ja oma ajattelu on sooloilua ja siten kiellettyä. Vaikka idea olisi kuinka hyvä ja toimiva, sitä ei toteuteta ennen kuin esimies hyväksyy ja ehdottaa omana ideanaan.

Meillä tarvitse olla erityisen sosiaalinen tai se ”hyvä tyyppi”, riittää että hoitaa työnsä ja on perusystävällinen muita kohtaan. En kuitenkaan jaksa olla ihmettelemättä miksi joidenkin asenne on erittäin negatiivinen. Joka asiasta täytyy olla nillittämässä. Töitä on liikaa, liian vähän tai vääränlaisia. Pahimmillaan kaikki samaan aikaan - Ihan samoja ne on mitä muutkin tekee.

Läpändeeroksen heittäjät tuskin sopeutuisivat omaan työyhteisööni, jossa sanotaan aamulla huomenta, tehdään työt ja työpäivän jälkeen sanotaan heipat ennenkuin lähdetään kotiin. 

Työyhteisöön sopeutuminen on vähän kimurantti juttu. Suomessa jo päiväkodeissa lapsia opetetaan ryhmäytymään. Lapsi, joka viihtyy parhaiten yksin, pitää vaikka väkisin saada leikkimään muiden kanssa. Jos ei halua leikkiä muiden kanssa, saa helposti kiusaajan leiman otsaansa. Koulussa mennään samalla tavalla. PITÄÄ kuulua ryhmään. PITÄÄ olla osa jotain porukkaa. Kasvatuksessa on saatu ihmiset uskomaan, että ilman kuulumista johonkin ryhmään olet huono tai hotenkin vajavainen. Tai sitten syrjitty, kiusattu. Työpaikoilla sitten pitää TUNTEA kuuluvansa työporukkaan. Jos joku ei haluakaan heittää läpändeerosta kanssasi, hän syrjii tai kiusaa sua. Palstaltakin saa aina välillä lukea kirjoituksia, miten ei löydä ystäviä ja kavereita edes työkavereista. Eli ihmisten odotukset työyhteisöä kohtaan ovat muuttuneet. 

Nykyisin työhyvinvoinnista ja erityisesti työpaikan ilmapiirin vaikutuksesta siihen puhutaan paljon enemmän kuin 40 vuotta sitten, jolloin aloitin työurani. Kun Maija haluaisi heittää läpändeerosta Minnan kanssa eikä Minna halua, Maija kokee työilmapiirin huonoksi. Ja samoin kokee Minna,  jota Maija läpändeeroksineen häiritsee. Jotta työilmapiiri olisi kaikkien mielestä hyvä, kaikkien pitäisi pystyä sopeutumaan työpaikalla vallitsevaan työkulttuuriin. Tai sitten etsiä sellainen työpaikka, jossa työkulttuuri on jo valmiiksi sellainen, mikä sopii itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin akateemisessa työyhteisössä se ei hyvä tyyppi on kaikesta russuttava, yhteistyökyvytön, sooloileva, toisia loukkaava, toisten töitä sotkeva. Näitten kanssa vaan ei hommat suju, vaikka toiset miten yrittäisivät ymmärtää ja joustaa. 

Mitä tuo sooloilu sun työssä tarkoitta? Mun työpaikalla se tarkoittaa, että kaikki oma-aloitteisuus ja oma ajattelu on sooloilua ja siten kiellettyä. Vaikka idea olisi kuinka hyvä ja toimiva, sitä ei toteuteta ennen kuin esimies hyväksyy ja ehdottaa omana ideanaan.

Minun työssäni se tarkoittaa sitä, että vedetään hatusta omia sääntöjä ja ohjeistuksia miten toimitaan tietyissa asioissa, vaikka niille ohjeille on ihan pätevät syyt. Mutta kun muka osataan paremmin ja mikä tärkeintä, saadaan omasta mielestä osoitettua olevansa parempi työntekijä kuin muut, jotka noudtattavat sääntöjä. Käytännössä sitten kansalaisten yhdenvertaisuus, kunnan kulut ja asiakkaiden mielipaha ovat kärsivällä kannalla. 

Vierailija kirjoitti:

Läpändeeroksen heittäjät tuskin sopeutuisivat omaan työyhteisööni, jossa sanotaan aamulla huomenta, tehdään työt ja työpäivän jälkeen sanotaan heipat ennenkuin lähdetään kotiin. 

Työyhteisöön sopeutuminen on vähän kimurantti juttu. Suomessa jo päiväkodeissa lapsia opetetaan ryhmäytymään. Lapsi, joka viihtyy parhaiten yksin, pitää vaikka väkisin saada leikkimään muiden kanssa. Jos ei halua leikkiä muiden kanssa, saa helposti kiusaajan leiman otsaansa. Koulussa mennään samalla tavalla. PITÄÄ kuulua ryhmään. PITÄÄ olla osa jotain porukkaa. Kasvatuksessa on saatu ihmiset uskomaan, että ilman kuulumista johonkin ryhmään olet huono tai hotenkin vajavainen. Tai sitten syrjitty, kiusattu. Työpaikoilla sitten pitää TUNTEA kuuluvansa työporukkaan. Jos joku ei haluakaan heittää läpändeerosta kanssasi, hän syrjii tai kiusaa sua. Palstaltakin saa aina välillä lukea kirjoituksia, miten ei löydä ystäviä ja kavereita edes työkavereista. Eli ihmisten odotukset työyhteisöä kohtaan ovat muuttuneet. 

Nykyisin työhyvinvoinnista ja erityisesti työpaikan ilmapiirin vaikutuksesta siihen puhutaan paljon enemmän kuin 40 vuotta sitten, jolloin aloitin työurani. Kun Maija haluaisi heittää läpändeerosta Minnan kanssa eikä Minna halua, Maija kokee työilmapiirin huonoksi. Ja samoin kokee Minna,  jota Maija läpändeeroksineen häiritsee. Jotta työilmapiiri olisi kaikkien mielestä hyvä, kaikkien pitäisi pystyä sopeutumaan työpaikalla vallitsevaan työkulttuuriin. Tai sitten etsiä sellainen työpaikka, jossa työkulttuuri on jo valmiiksi sellainen, mikä sopii itselle. 

K i i t o s  <3

-ap

Olen työnantaja ja yrittäjä kymmenen henkilön työyhteisössä. Meille on palkattu hyviä tyyppejä, joilla tarkoitan työstään kiinnostuneita ja osaavia henkilöitä. Asenne ja osaaminen ovat mielestäni ykköset.

Työharjoittelijoita on myös nähty, jos jonkinlaista.

Henkilö nro 1 ystävällinen, puhelias ja sosiaalinen, miellyttävä siisti ulkonäkö ja osaa hyvän asiakaspalvelun. Mutta osaaminen työssä heikko ja hirvittävän hidas. En palkkaisi tällaista, vaikka "hyvä tyyppi" muuten olisikin. Työntekijät meillä tykkäsivät kovasti tästä henkilöstä.

Henkilö nro 2 jörö, hyvin hiljainen ja puhumaton, ulkonäössä ja pukeutumisessa parantamisen varaa, homssuinen. Mutta osaaminen huippua, ei tuhlaa työaikaa nettiin yms. Palkkaisin, vaikka onkin nuo muut rajoitteet. Muut työntekijät meillä ei yhtään tykänneet tästä henkilöstä.

Kaksi meillä työsuhteessa olevaa "huonointa" työntekijää:

Henkilö A: Tietoa ja osaamista on, mutta asiakaspalvelun taso huono. Vahva periaatteen ihminen, joka ei suostu koskaan tekemään mitään ylimääräistä. Aikaa on, kulkee ja paasaa. Asenne työhön huono. Antaisin potkut, jos löytyisi siihen oikea syy.

Henkilö B : Myös tietoa ja osaamista on. Hiljainen simpukka. Tekee itsekseen, ei kerro mitään asioita työnantajalle, tekee virheitäkin salassa ja niitä korjailee. Kun on lomalla, asiakkaat soittelee ja työnantaja saa ihmetellä. Joillakin se käsitys, että kovakin guru. Ei kysy mitään, katsoo netistä, jos ei tiedä jotain asioita. Mielelläni vaihtaisin puheliaampaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No koska porukkaan sopeutumaton työntekijä aiheuttaa usein työyhteisölle paljon enemmän haittaa kun muutaman keskinkertaisen työntekijän palkkaaminen sen sijaan.

Miten sairas on sellainen työyhteisö jolle aiheutuu paljon haittaa siitä että joku hoitaa työnsä todella hyvin mutta ei välttämättä osallistu juoruiluun?

Kertoo kyllä aika paljon henkilöstä, jos porukkaan sopeutuminen on "juoruilua". En myöskään olen ollut koskaan työpaikassa, jossa lopputulos ei riippuisi siitä, että ihmiset osaa tehdä yhteistyötä. Sopeutumaton on se tyyppi, joka ei osaa kommunikoida. Ei kysy vaan tekee omin päin - ja väärin, ei jaa osaamistaan, jos pyydetään - jne. 

Sitä ammattitaitoa on vaikea hyödyntää, jos sosiaalien osaaminen on nollassa. 

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No koska porukkaan sopeutumaton työntekijä aiheuttaa usein työyhteisölle paljon enemmän haittaa kun muutaman keskinkertaisen työntekijän palkkaaminen sen sijaan.

Miten sairas on sellainen työyhteisö jolle aiheutuu paljon haittaa siitä että joku hoitaa työnsä todella hyvin mutta ei välttämättä osallistu juoruiluun?

Työyhteisöön sopeutumattomuus ei tarkoita tuota.

Se tarkoittaa jstkuvaa riitaantumista, joustamattomuutta, muiden huomioimattomuutta...

Ainakin tarkoitti vuosituhannen vaihteessa.

Miten lie nykyään.

Työyhteisöön sopeutumattomuus tarkoittaa nimenomaan juuri tuota, että jos et osallistu klikkeihin, juoruiluun ja selkäänpuukotukseen, hoidat vain työsi asiallisesti ja hyvin, niin silloin sinä et ole sopeutunut. 

Mulla sujuu kaikki hommat aina hyvin työpaikasta riippumatta, kun kohtelen naisia vähän semmoisella flirttaileva setä tyylillä. Oon siis itse nainen ja ihan hetero, mutta yleensä aina nuorimmasta päästä. Kun saa mammat puolelleen, niin kaikki sujuu. Äijät ei oo ikinä ollu ongelma, niille heitetäänkin sitten astetta rankempaa läppää.

Harmittaa, kun minulla on työkavereissa pari ihanaa tyyppiä, jotka ovat tunnollisia, ystävällisiä ja auttavaisia, tekevät työnsä tarkasti ja nopeasti, eivät valita mistään, ovat aina joustamassa ensimmäisenä ja sopeutuvat tilanteisiin ja ovat vastuuntuntousia ja luotettavia, mutta ovat todella ujoja ja hiljaisia. He ovat oikein herttaisia ja kilttejä. He juttelevat kyllä työasioista ja kaikki työasiat ja tiedotus yms. toimii eli sellaisessa ei ole ongelmaa. Kahden kesken he uskaltavat jutella omistakin asioistaan enemmän.

Harmittaa heidän puolestaan, koska pomot eivät näe heidän vahvuuksiaan. Kumpikin on ollut määräaikaisissa pätkissä 8-10 vuotta. Luulen, että heitä ei palkata vakituiseksi ujouden takia. Kumpikaan ei etene ryhmähaastattelusta eteenpäin, koska ei saa sanaa suustaan ja he menevät pomojen edessä lukkoon.

Minun mielestäni työyhteisöön sopeutumattomuus tarkoittaa negatiivista asennetta, jatkuvaa narinaa ja valitusta, kiusaamista, ehdottomuutta ja joustamattomuutta joka asiassa, tiedon panttaamista muilta, ilkeyttä ja "vaikeaa" luonnetta. Tällä perusteella en vaan jaksa ymmärtää, miksi hiljaista puurtajaa ei nähdä "hyvänä tyyppinä". Toimiva ryhmä tarvitsee monenlaisia ihmisiä. Lukekaa psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen teoksia.

Meilläkin on nähty monenlaista lintsaria, työnteon pakoilijaa, vähän sinne päin tekevää, krapuloissa töihin tulevaa yms. tapausta. Joten harmittaa tosissaan, että hiljaisempien ahertajien on vaikea saada arvostusta työelämässä.

up

..