Eroaisitko, jos miehesi vetäisi kerran viikossa perseet?

Moni kirjoittaa, että ei alkaisi suhteeseen noin paljon juovan kanssa. Harva alkaa, mutta usein se alkoholismi kehittyy suhteen aikana. Jos seurustelu on alkanut teini-ikäisenä, niin nelikymppiseksi asti aika paljon ehtii tapahtua.

Minullekin kerran viikkoon puolison humalajuominen on liikaa, ottaisin eron. Vähempikin riittäisi, inhoan humalaisia enkä sellaisia kotiini halua.

Ei jaksaisi moista.

Alkoholia voi nauttia, mutta jatkuvaa kännäämistä ei viitsisi katsoa.

Kun olin lapsi, isäni useinki iltaisin nautti vodkalasin tai pari, mutta en muista hänen ikinä näkyvästi juopuneen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Jokaisella omat tottumukset ja tarpeet vetää perseet joten ei tuomita ketään heti, mutta riippuu aivan teidän tilanteesta. Oliko mies tuollainen kun tapasitte? Onko lapsia, työpaikkaa?

Jos on työtön juoppo niin miksi edes yrität?

Myöskk

Niin, alkkiksella tai sellaiseksi kovaa vauhtia kehittyvällä ne tarpeet ovat vähän suuremmat. Ja onko (vielä toistaiseksi) työssäkäyvä juoppo jotenkin työtöntä parempi asia?

Eroaisin, jo heti tapailu vaiheessa pistäisin kiertoon koska en jaksa ryyppääjiä.

Ei oo ollut peffat olalle miestä.

Itse en koskaan juo humalahakuisesti. Jos juon, niin se on 12cl viiniä illallisen aikana tai lasillinen skumppaa juhlissa. En juo myöskään mitään "yksiä" tai käy "terdellä".

Alkoholia mulla menee ehkä 3-4 annosta vuodessa. Joten ei, en katselisi äijää joka juo edes joka kuukausi.

Riippuu hänen käytöksestään, jos on käynnissä aggressiivinen tai tekee typeryyksiä niin eihän sellasta kattelis, muuten vähintään kerran viikossa lärvit on mellein vaatimus kun itsekin elän "kosteaa elämää".

Minun puolesta aikuinen voi juoda jos haluaa, mutta jos siitä tulisi se tärkein juttu niin eihän sitten tietenkään ole enää suhteella tulevaisuutta. Asiat eivät vaan toimi jos ryyppääminen on pääasia. Normaalisti voisi siis juoda vaikka joka viikonloppu mutta pitää osata olla ilman tarvittaessa. 

Miten määritellään "perseet"? Jos örvellystä, sammumista, oksentelua, riitelyä, sen sellaista niin ei sitä joka viikko voi sietää. Edes joka kuukausi.

Jos ottaa reilumminkin, mutta käyttäytyy aina kunnolla, eikä se vaikuta arkielämään, kuten velvollisuuksien hoitoon seuraavana aamuna, niin en pitäisi kerta viikkoon nollaamista alkoholilla mitenkään pahana. Ei kaikki alkoholia käyttävät ole alkoholisteja eikä elämänhallintaongelmaisia. 

Jos alkoholi ei vaikuta käyttäytymiseen ja sitä kautta parisuhteeseen tai perheeseen, niin se on yksistään terveysriski ja silloin kannattaa katsoa mitä suositukset aiheesta kertovat eikä alkaa vetämään mitään omia periaatelinjauksia.

Vierailija kirjoitti:

19 jatkaa...

Mieti myös miksi asiaa vaivaa sinua.

Ärsyttääkö sinua kun mies ei vietä kaikkea aikaa kanssasi?

Kuinka usein juot itse?

Mikä on sinun tapasi rentoutua?

Muistakaa, että viinin juonti on myös juomista.

Kyllä mä itse tiedän, että miksi se ärsyttää ja aika monia tällainen tilanne ärsyttäisi. Ei ärsytä se, ettei vietä aikaa kanssani :D Juon itse varmaan kerran kahdessa kuukaudessa, joskus harvemmin, joskus vähän useammin. Ei ollut tällainen, on lapsia, on työ.

Yhdetkin perseet riittää. Kännijuominen on idioottien hommaa.

Jos tavallinen elämäkin on niin raskasta, että pitää säännöllisesti turruttaa ja nollata, niin on siinä oltava elämänhallinnassa ja tunne-elämässä jonkinlaisia ongelmia. Mitä luulette tällaisen ihmisen tekevän sitten, kun työstressin lisäksi tuleekin ihan oikeita vastoinkäymisiä?

Tämä. Ja jos olisinkin heikkona hetkenä suostunut hynttyyt yhteen lyömään niin erohan siinä tulisi. Olen jo keski-ikäinen joten perskännit ei ole kuulunut kuvioihin pariin kymmeneen vuoteen. Enpä niitä ymmärtänyt parikymppisenäkään. 

Summa summarum, ei päihdeongelmaisille.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi joku on moisen kanssa lyönyt hynttyyt yhteen.

M

Eroaisin ja erosinkin. Todella rankkaa enkä halua, että lapset kasvavat luullen tuollaista miehenmallia normaaliksi.

Eroaisin ja olen eronnutkin, pelkästään tämän vuoksi. Kaikeksi hyväksi jouduin itse rajoittamaan omaa oleskeluani toisen krapulan vuoksi kun seuraava päivä meni hänellä maatessa eikä saanut kuulua liian kovia ääniä eli ei paljoa mitään.

No todellakin. Sopiva määrä mun arvoihin on muutaman kerran vuodessa lasi tai pari viiniä. Ollaan siinä mieheni kanssa hyvin samanlaisia. Arvostan terveyttä ja hyvää yhteistä aikaa vaalivia tekoja elämässämme.

Sano että koettaa olla testiksi vaikkapa yhden vuoden juomatta, niin jos siihen heti pystyy niin en eroaisi.

En voisi jatkaa samassa kodissa elämistä. Muutaman kerran vuodessa voisin hyväksyä, jos ei tarvitsisi olla hänen seurassaan, vaan hän menisi kuppilaan kännäämään tai olisi hissukseen eri huoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tavallinen elämäkin on niin raskasta, että pitää säännöllisesti turruttaa ja nollata, niin on siinä oltava elämänhallinnassa ja tunne-elämässä jonkinlaisia ongelmia. Mitä luulette tällaisen ihmisen tekevän sitten, kun työstressin lisäksi tuleekin ihan oikeita vastoinkäymisiä?

Mitä sinä luulet tietäväsi tuntemattomien ongelmista?

Eroaisin. Mun juoppokiintiö tuli täyteen jo lapsuudenkodissa.