Miksi kaikki sanovat, että perhe on kaikista tärkein arvo, jos se ei kuitenkaan näy elämässä ja valinnoissa?

Vähän on naiivi kirjoitus ap. Ei tämä elämä nyt välttämättä mene niin kuin haluaisi. Ei kaikilla ihmisillä nyt vaan ole mahdollisuutta valita töitään. Perheessä tarvitaan rahaa ja kyllä se työ täytyy ottaa minkä saa. Tai jos ei töitä saa, niin työllistää itsensä yrittäjänä (= tunteja pois perheen parista). Eri asia tietty on, jos on oikeasti valinnasta kyse ja silti valitsee sen, että on pois perheen ajasta.

Perhekeskeinen mies on sellainen, joka pitää vähintään puoli vuotta hoitovapaata aina kun perheeseen syntyy lapsi ja osallistuu lasten ja kodin hoitamiseen siinä missä äitikin.

Minulla edellytys perheen koossa pitämiseen oli se, että tienaan rahat joilla vaimon unelmat voidaan toteuttaa. Ei auttanut, vaikka kuinka halusin olla kotona.

Jossain vaiheessa pistin stopin tälle ja vaadin vaimoa lopultakin etsimään töitä, jos haluaa edelleen saada kaiken haluamansa. Tämähän ei sopinut, joten lähti kävelemään ja rikkoi perheemme.

Nytkään en saa olla lasteni kanssa tarpeeksi, koska työttömäksi ei ole varaa jättäytyä ja joudun myös luopumaan heistä vuoroviikoin.

Toivon, että lapseni ottavat elämässään mallin minusta eikä äidistään. Työ on välttämätön paha joka voittaa loiselämisen. Perhe silti aina tärkein.

Exällä järjestys oli: helppo elämä, perhe, työ.

Vierailija kirjoitti:

Vähän on naiivi kirjoitus ap. Ei tämä elämä nyt välttämättä mene niin kuin haluaisi. Ei kaikilla ihmisillä nyt vaan ole mahdollisuutta valita töitään. Perheessä tarvitaan rahaa ja kyllä se työ täytyy ottaa minkä saa. Tai jos ei töitä saa, niin työllistää itsensä yrittäjänä (= tunteja pois perheen parista). Eri asia tietty on, jos on oikeasti valinnasta kyse ja silti valitsee sen, että on pois perheen ajasta.

Kun miettii, että varmaan 85 % palkkatyössä olevista tekee sellaista työtä, jota tehdään enintään 40 tuntia viikossa ja työt saa luvan kanssa jättää työpaikalle työpäivän jälkeen, niin tuntuu hassulta, etteikö olisi mitään keinoa sellaista työtä hankkia, jos on kuitenkin alunperin kyvyt riittäneet esim. monimutkaisiin asiantuntijapesteihin tai menestyvään yrittäjyyteen? 

Mikähän on puolison ala? Kun useimmilla aloilla ei voi valita, onko työ stressaavaa ja aikaa vievää vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Perhekeskeinen mies on sellainen, joka pitää vähintään puoli vuotta hoitovapaata aina kun perheeseen syntyy lapsi ja osallistuu lasten ja kodin hoitamiseen siinä missä äitikin.

Perhekeskeinen mies on sellainen, joka omista kotiinjäämishaluistaan huolimatta uhrautuu perhesovun säilyttääkseen menemään töihin ja pitää vain lain salliman minimin hoitovapaita, että vaimo saa pitää kaikki loput vapaat.

Jos antaa elämästään työlle leijonanosan, ei osaa laittaa hyvää kotiruokaa, huoltaa, ylläpitää ja siivota omistamaansa oikein ja olla perheen kanssa rennosti osana arjen toimintoja. Aika hallita kaikkea loppuu kesken ja ihminen tyhmenee vain työnsä orjaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän on naiivi kirjoitus ap. Ei tämä elämä nyt välttämättä mene niin kuin haluaisi. Ei kaikilla ihmisillä nyt vaan ole mahdollisuutta valita töitään. Perheessä tarvitaan rahaa ja kyllä se työ täytyy ottaa minkä saa. Tai jos ei töitä saa, niin työllistää itsensä yrittäjänä (= tunteja pois perheen parista). Eri asia tietty on, jos on oikeasti valinnasta kyse ja silti valitsee sen, että on pois perheen ajasta.

Kun miettii, että varmaan 85 % palkkatyössä olevista tekee sellaista työtä, jota tehdään enintään 40 tuntia viikossa ja työt saa luvan kanssa jättää työpaikalle työpäivän jälkeen, niin tuntuu hassulta, etteikö olisi mitään keinoa sellaista työtä hankkia, jos on kuitenkin alunperin kyvyt riittäneet esim. monimutkaisiin asiantuntijapesteihin tai menestyvään yrittäjyyteen? 

Jos kaikki nyt hakisivat niitä ”alempitasoisia” töitä, niin kuka ne ”ylempitasoiset” työt tekisi? Sinun maailmassasi vissiin vaan sinkut. Ja sitä paitsi saman verran töitä joutuu tekemään menestyvä yrittäjä ja vähemmän menestyvä yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän on naiivi kirjoitus ap. Ei tämä elämä nyt välttämättä mene niin kuin haluaisi. Ei kaikilla ihmisillä nyt vaan ole mahdollisuutta valita töitään. Perheessä tarvitaan rahaa ja kyllä se työ täytyy ottaa minkä saa. Tai jos ei töitä saa, niin työllistää itsensä yrittäjänä (= tunteja pois perheen parista). Eri asia tietty on, jos on oikeasti valinnasta kyse ja silti valitsee sen, että on pois perheen ajasta.

Kun miettii, että varmaan 85 % palkkatyössä olevista tekee sellaista työtä, jota tehdään enintään 40 tuntia viikossa ja työt saa luvan kanssa jättää työpaikalle työpäivän jälkeen, niin tuntuu hassulta, etteikö olisi mitään keinoa sellaista työtä hankkia, jos on kuitenkin alunperin kyvyt riittäneet esim. monimutkaisiin asiantuntijapesteihin tai menestyvään yrittäjyyteen? 

Jos kaikki nyt hakisivat niitä ”alempitasoisia” töitä, niin kuka ne ”ylempitasoiset” työt tekisi? Sinun maailmassasi vissiin vaan sinkut. Ja sitä paitsi saman verran töitä joutuu tekemään menestyvä yrittäjä ja vähemmän menestyvä yrittäjä.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku perheellinenkin on töissä 16 tuntia vuorokaudesta. Niillä lapsilla voi toki olla jotain toiveita asiassa. Jos on 16 tuntia vuorokaudesta töissä, niin on tekopyhää väittää perhettä tärkeimmäksi arvokseen. 

Ylempitasoisten töiden on toki pakko tavalla tai toisella muuttua, jos niihin ei muuten tahdo löytyä tekijöitä. Jos ei löydy ketään, joka on valmis myymään työlle koko elämänsä, niin sitten työtä on pakko järjestellä uudestaan. Ja toistaiseksihan sellaisia perheettömiä ihmisiä kyllä löytyy, jotka ihan avoimesti sanovat uran olevan elämän tärkein asia - ja sekin on ok!

Jos huonosti menestyvän yrityksen pyörittämisen ohella menettää myös lastensa lapsuuden, niin sitten kannattaa vakavasti miettiä ja vaikka ammattiapua pyytäen, että eikö tosiaan ole jotakin tapaa saada elämää vähän mielekkäämmäksi ja paremmin omiin arvoihin istuvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on puolison ala? Kun useimmilla aloilla ei voi valita, onko työ stressaavaa ja aikaa vievää vai ei. 

Puolisolla on tekniikan alan ylempi korkeakoulututkinto. 

Ap:lla on harhaluulo, että hyväpalkkainen työ olisi enemmän perheeltä pois kuin huonopalkkainen työ. Ei ole. Poikkeuksia toki on, mutta ainakin omalla alallani asiantuntijatyö on itsenäistä ja työajat joustavia. Jos minun pitää viedä lapsi neuvolaan, järjestelen työni niin että vien lapsen neuvolaan. Miehellä on vielä joustavampi työ ja hän yleensä hoitaa sairaat lapset ja pakolliset menot, vaikka tekee toisaalta jonkin verran työmatkoja. 

Sen sijaan pienipalkkainen suorittava työ olisi painajainen perheen kannalta minulle. Jos olisin asiakaspalvelutyössä tai hoitoalalla, olisin työpäivän jälkeen ihan piipussa eikä matalapalkka-aloille tyypillinen vuorotyö sovi minulle. Olen nuorempana tehnyt vuorotyötä ja olin kuin zombi väsymyksen vuoksi. Siihen vielä lapset päälle?  Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on puolison ala? Kun useimmilla aloilla ei voi valita, onko työ stressaavaa ja aikaa vievää vai ei. 

Puolisolla on tekniikan alan ylempi korkeakoulututkinto. 

Mikähän se puolison koulutusta vastaava työ sitten on, joka on pienipalkkaista kahdeksasta neljään -työtä? T. oma puolisokin DI

Olisiko joku somen illluusio jota ihmiset eivät vain kykene käsittämään ja jäävät hillumaan siihen kaiken helppouden tähden.

Siis kuka väittää, että perhe on tärkein arvo? Ihan nauratti aloitus. Suomessa ja suomalaisille työ on 90% se tärkein arvo ja se näkyy niissä valinnoissakin sekä yhteiskunnassa monellakin tavalla.

Nämä paljon reissutöitä tai 16-tuntista päivää tekevät mahdollistavat usein perheelleen sen, että toinen vanhemmista voi tehdä lyhyempää työpäivää tai olla jopa kokonaan kotona, isomman asunnon (lapsille omat huoneet) paremmalta asuinalueelta, lapsille kalliit harrastukset, ulkomaanmatkat useammin jne. Jos lähdetään ajatuksesta, että perheen kanssa vietetty aika on suoraan verrannollinen perheen tärkeyteen, kaikista tärkeimpiä perheet ovat elämäntapatyöttömille, jotka ovat perheistään erossa lähinnä vain silloin, kun joutuvat käymään Kelassa tai sossussa. 

Jos perheessä on kaksi yliihmistä, jotka tekevät 16-tuntisia työpäiviä, lapset kasvattaa palkattu lastenhoitaja. Lapsilla voi olla sama lastenhoitaja, jos hyvin käy, jopa aikuisuuteen. Elitistinen elämäntapa, mutta ei yksiselitteisesti hyvä. Lopulta vanhemmat saavat kirjoittaa CV:n, että ovat niin ja niin monen aikuisen lapsen ylpeitä vanhempia. Lapsille parhaat koulut ja paras ura kodin mallin mukaan, mutta kuka heidät kasvatti ja mikä olikaan elämän sisältönä?

Ja kuitenkin lapsille tutkitusti syrjäytymisriskin aiheuttaa vanhempien öyhyys lapsuudenperheessä sekä pitkäaikainen toimeentulotuen saaminen. Vanhempien hyväpalkkaiset työt eivät ole tutkimuksin todettu riskitekijä.

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on kaksi yliihmistä, jotka tekevät 16-tuntisia työpäiviä, lapset kasvattaa palkattu lastenhoitaja. Lapsilla voi olla sama lastenhoitaja, jos hyvin käy, jopa aikuisuuteen. Elitistinen elämäntapa, mutta ei yksiselitteisesti hyvä. Lopulta vanhemmat saavat kirjoittaa CV:n, että ovat niin ja niin monen aikuisen lapsen ylpeitä vanhempia. Lapsille parhaat koulut ja paras ura kodin mallin mukaan, mutta kuka heidät kasvatti ja mikä olikaan elämän sisältönä?

Tunnen runsaasti uraihmisiä, mutta en ketään joka tekisi 16-tuntista päivää tai jolla lapset olisi lastenhoitajien kasvattamia. Suomessa ihan varakkaat ihmisetkin käyttää kunnallista tai yksityistä päivähoitoa ja osaavat tehokkaan ajankäytön niin, että perheelle riittää myös aikaa. 

Eihän perhe ole ollut koskaan suomalaisille tärkein arvo.

Minä tunnen. Heillä oli lapsena palvelusväkeä ja heidän lapsetkin kasvattaa palvelusväki. Joskus on naistenlehdissä ollut haastatteluja siitä, miten ei osata itse silittää paitaa, keittää aamupuuroa yms  ja onneksi lastenhoitaja oli kotona, kun kokoukset venyivät ja työ vei.

16..