Ärsyttää miehen aikuisopiskelu
Mies lähti opiskelemaan aikuisena, ja ärsyttää jatkuva koululla roikkuminen luentojen ulkopuolella. On siis kiva asia, että vaihtaa alaa, mutta en käsitä, miksi koulutehtäviä on pakko tehdä melkein joka päivä koulupäivän jälkeen koululla.
Miehen mielestä hän saa koulutyöt niin parhaiten tehtyä, mutta iltaisen arjen pyörittäminen lasten kanssa on aika lailla nyt minun vastuullani. Ja ei, miehellä ei ole toista naista – mutta tuntuu siltä, että hän on keksinyt toimivan tavan luistaa lähes kaikista kotitöistä ja vastuusta, ja ehkä myös tavan nauttia opintojen pöhinästä – kuulemma moni muukin opiskelutoveri jää luentojen jälkeen koululle opiskelemaan.
Minusta hän voisi tulla tekemään niitä tehtäviään kotiin, mutta ei kuulemma onnistu. Saapa nähdä, jaksanko katsella tätä vielä sen kolme-neljä vuotta, mitä opinnot kestävät. Ei kai kukaan jaksaisi pitkässä juoksussa sitäkään, jos mies olisi lähes joka päivä ylitöissä
Kommentit (32)
Jakakaa kotityöt, kuka tekee mitäkin ja tehkää aikabudjetti, jossa kummallakin on omaa aikaa. Kumpikin voi tehdä kotityöt valitsemallaan hetkellä ja käyttää oman aikansa siihen, mikä kiinnostaa. Mies käyttää omansa opiskeluun, tee sinä vaikka joku kuntoremontti tai joku teatteriprojekti tai muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ongelmana on lapset.
Ei ole, vaan palstalla makaava patalaiska äityli. Käyköhän itse edes töissä?
Mä en olisi suostunut tuollaiseen järjestelyyn lasten ollessa pienempiä. En olisi jaksanut. Mutta mies tiesikin sen, eikä haihatellut turhia. Perhe ensin.
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa kotityöt, kuka tekee mitäkin ja tehkää aikabudjetti, jossa kummallakin on omaa aikaa. Kumpikin voi tehdä kotityöt valitsemallaan hetkellä ja käyttää oman aikansa siihen, mikä kiinnostaa. Mies käyttää omansa opiskeluun, tee sinä vaikka joku kuntoremontti tai joku teatteriprojekti tai muuta vastaavaa.
Sama ku ap käyttäs oman aikansa vapaa-aikansa työssä kulkemiseen. Tuskin opiskelu mihelelle harrastus on.
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi suostunut tuollaiseen järjestelyyn lasten ollessa pienempiä. En olisi jaksanut. Mutta mies tiesikin sen, eikä haihatellut turhia. Perhe ensin.
Eihän ap ole kertonut lasten ikää.
Olipa hyvä keskustelunavaus, jonka seurauksena entistä enemmän arvostaa sitä, että kumppani on jo valmiiksi kouluttautunut! Ei todellakaan kiinnosta tuollainen elämäntilanne.
Mies opiskelee, nainen tukee ja hoitaa lapset, kodin ja käy vielä töissä.
Nainen opiskelee. Mies käy töissä. Nainen järjestää aikaa lastenhoitoon, kotitöihin, huolehtii kaikista lasten asioista ja tukee miestä töissä.
Kumpihan valmistuu ekana? Mies löytää opiskeluista uuden naisen, joten ne opinnot ei auta perhettä yhtään...
Vierailija kirjoitti:
Mies opiskelee, nainen tukee ja hoitaa lapset, kodin ja käy vielä töissä.
Nainen opiskelee. Mies käy töissä. Nainen järjestää aikaa lastenhoitoon, kotitöihin, huolehtii kaikista lasten asioista ja tukee miestä töissä.
Kumpihan valmistuu ekana? Mies löytää opiskeluista uuden naisen, joten ne opinnot ei auta perhettä yhtään...
Miesvihaajien psykoottiset femspleinaukset on aina yhtä hupaisaa luettavaa
Vierailija kirjoitti:
No jos teillä on pieniä lapsia kotona niin miten hän niihin tehtäviin voi siellä keskittyä? Ei ole reilua vaatia lapsia olemaan hiljaa joka päivä sillä verukkeella. Ei niitä koulutehtäviä myöskään ole sen vähempää tai enempää teki mies niitä sitten kotona tai koulussa. On selvää, että miehen opiskellessa täysipäiväisesti sinä olet silloin vastuussa enemmän arjen pyörityksestä. Ei se kotona olo auta tilannetta mitenkään. Mäkätät vieressä ja lapset kiljuu. Tehtäviä on koulusta ja alasta riippuen enemmän tai vähemmän. Itsellä on paljon tehtäviä ja projekteja. Myös tentteihin pitää lukea siinä samassa.
Ilmeisesti et ole itse opiskellut ollenkaan korkeakoulussa jos et ole kärryillä alkuunkaan siitä tehtävämäärästä mikä siellä monesti odottaa.
En ole ap, mutta korkeakoulututkinto on suoritettuna ja silti sain pyykkiä pestyä, ruokaa laitettua ja kaupassa käytyä opiskeluaikoina, jopa harrastettua. Mielestäni reilua olisi, että mies käyttäisi arkena opiskeluun sen 40 tuntia, mikä töissä ollessaankin käyttäisi ja jatkaisi sitten viikonloppuna. Näin ap ei näänny ja opinnotkin etenee.
Jos ap on omat koulunsa käynyt niin en ymmärrä miksei voi tukea miehen opiskeluja ja pitää mölyt mahassa, olettaen uuden ammatin olevan hyvin työllistävä.
Minä sentään viivästytin omaa valmistumista ja kävin töissä, jotta ex-vaimo sai AMK-tutkinnon itselleen. Minä hölmö vielä oikein kannustin. Sitten kun oli minun vuoroni viedä tutkintoni loppuun niin ei sopinutkaan kun "oli niin raskasta lasten kanssa". Kävin töissä päivällä ja opiskelin illalla SEKÄ autoin kotitöissä ja lasten kanssa...olin aivan henkisesi loppu ja sitten kun sanoin etten jaksa enää (valmistuminen oli ihan kalkkiviivoilla) ja pyysin ex-vaimoa tekemään vähän enemmän niin ottikin sitten eron.
No sain sen tutkinnon valmiiksi ja käyn töissä. Olen nyt eronnut korkeakoulutettu viikonloppuisi. Toivottavasti naiset ovat nyt onnellisia. Tarinan oppi: älä koskaan luota naiseen ja tee myönnytyksiä tämän vuoksi.
En oikeasti ymmärrä miten joillakin voi olla kotona ja lasten kanssa "niin rankkaa"! Mitä rankkaa kotitöissä on, jossakin ruuan laittamisessa, pyykin pesussa, imuroimisessa tai muussa ihan tuiki tavallisessa pikkupuuhassa? Ja lapset sitten ovat jollekin myös olevinaan niin vaikeita hoitaa... Oikeasti, miten niin?
Minulla on kolme lasta ja mielestäni heidän kanssaan oli mukava olla silloin kun he olivat pieniä ja nyt kun he ovat teinejä, niin yhä vieläkin on mukavaa. Tunnen lapseni ja en ole mikään nipottajamamma, vaan tavallinen iloinen äiti. Lapset ovat samanlaisia fiksuja iloisia ja ihania lapsia, jotka eivät ränkytä turhasta.
Onko nykyaikana joillekin mammoille se oma kännykkäaika niin tärkeää, että se menee kaiken muun edelle? Että jos ei saa vain olla viittä tuntia päivässä, niin siitä saa kyllä joka lähellä oleva tyyppi kuulla kunniansa?
Olen yrittänyt saada miestäni takaisin koulunpenkille, sillä se olisi hänelle varmasti paras vaihtoehto mitä voisi tehdä. Mieheni on kaikissa tekemisissään hyvin perusteellinen, joten jos hän opiskelemaan lähtisi, niin hän tekisi sen kunnolla ja silloin hän opiskelisi varmasti aamusta iltaan.
Olen sanonut miehelle, että kyllä me voimme lasten kanssa tehdä lähes kaikki kotityöt ja hän saa ihan rauhassa keskittyä olennaiseen. Jos talvella tulee paljon lunta, niin toivon hänen auttavan niiden kanssa minua, mutta muuten kyllä kotityöt onnistuvat sen enempiä ihmettelemättä ja niistä numeroa tekemättä. Ihan niin kuin ne onnistuivat silloinkin, kun olin kolmen lapsemme kanssa yhdeksän vuotta kotona ja mies teki pitkää päivää ja reissutyötä.
Ei omakotitalossa oikeasti nyt niin paljoa kotitöitä ole, ettei niitä saisi järkevästi yksi ihminen lasten kanssa tehtyä.