Olen elämäntapatyötön. Tahdotko kysyä jotain?

Miten jaksat elää noin jatkuvasti, vuodesta toiseen? Olin itse masennuksen vuoksi pari vuotta työttömänä ja meinasin oikeasti menettää viimeisetkin järkeni hippuset tuona aikana.

Toinen kysymys: kuinka pärjäät rahallisesti? Omassa tilanteessani koin, etten voinut työttömänä tehdä oikein mitään, kun rahat olivat aina niin tiukilla.

Kolmas kysymys: koetko olevasi onnellinen?

Kuinka vältät kaikki TE-toimiston "asiantuntijoiden" ns. palvelut?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vältät kaikki TE-toimiston "asiantuntijoiden" ns. palvelut?

ei ilmoittaudu työttömäksi vaan loisii rahansa muualta.

Mitään vinkkejä miten saada rahat riittämään? Tai lisätienestejä tekemättä töitä ja miten maksimoida tuet (harkinnanvaraiset tms)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vältät kaikki TE-toimiston "asiantuntijoiden" ns. palvelut?

ei ilmoittaudu työttömäksi vaan loisii rahansa muualta.

Mitä tarkoitat, loisii rahansa muualta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kysyä. Harrastatko mitään? Jos harrastat, niin millä hankit kamat siihen harrastukseen, mikäli se kamoja vaatii? Etkö haluaisi tehdä töitä sen eteen, säästää rahaa ja hommata niillä säästämilläsi rahoilla parhaat mahdolliset kamat harrastuukseesi, jotta se sinulle rakas harrastus olisi entistäkin mukavampaa?  

Tuon takia mä käyn töissä. Että voin rahoittaa harrastukseni. Plussana käteen jää vähän muuhunkin kivaan, ravintolasyömisiin, matkailuun, itsensä sivistämiseen jne. 

En harrasta, ei kiinnosta, ei mikään ole mulle rakasta, ei millään ole mulle mitään väliä. En tahdo säästää rahaa mihinkään tarkoitukseen. Tarvitsen rahaa vain jotta en kuole nälkään. Jos rahat loppuu niin ehkä sitten kuolen nälkään, ehkä se ei mitään haittaa.

Ei mikään mun mielestä ole kivaa, en saa mitään iloa ravintoloista, matkailuista, itseni sivistämisestä tai mistään muustakaan.

Siinä tapauksessa lopeta se syöminenkin. Hei, et tarvitse rahaa enää siihenkään! Aika hoitaa homman kyllä.

Rahoja ei voi loisia ainakaan yhteiskunnan tukien kautta. Toimeentulotuen saajaa vaaditaan ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja sen myötä osallistumaan työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan tai vastaavaan. Pelkästään työttömäksi ei voi jäädä, muutoin toimeentulotuki putoaa 40%. Joutuu sitten tulemaan toimeen reilulla vajaalla 250 eurolla kuukaudessa. 

Opetttele koodaamaan ja koodaa pojille softa jolla on helppo sisäistää tylsät reaaliaineet.

Mäkin olin mutta sitten kyllästyin siihen työkkärin kyttäämiseen ja lomakkeiden täyttelyyn(en tiedä miten nykyään toimitaan) niin perustin toiminimen ja teen töitä muutaman tunnin viikossa ja käteen jää noin tonni. Ihan lepposaa.

Täällä toinen. Elän leskeneläkkeellä, muita tuloja ei ole. Työkkäriin en aio mennä, enkä todellakaan töihinkään.

Aika kuluu ihan hyvin näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksat elää noin jatkuvasti, vuodesta toiseen? Olin itse masennuksen vuoksi pari vuotta työttömänä ja meinasin oikeasti menettää viimeisetkin järkeni hippuset tuona aikana.

Toinen kysymys: kuinka pärjäät rahallisesti? Omassa tilanteessani koin, etten voinut työttömänä tehdä oikein mitään, kun rahat olivat aina niin tiukilla.

Kolmas kysymys: koetko olevasi onnellinen?

Oli tää alkuun tosi hankalaa, pitkään oli rankkaa, masensi, höperöidyn totaalisesti, oli hirveitä vaikeuksia kestää toimetonta työttömän arkea. Olinkin ihan unohtanut nuo ajat jo. No, onneksi noista ensimmäisistä kauheista työttömyysvuosista on jo kauan. Nyt on työttömyyttä jo jotain 10 vuotta takana, tms. Nyt tämä on pitkään ollut jo ihan helppoa, ei rasita yhtään, ei tule koskaan mieleenkään että kävisi vaikeaksi. Työttömyys on helppoa kun sen oppii.

En ymmärrä miksi kyselette rahojeni riittämisestä, en ymmärrä miksei teidän rahat riitä. Ei mulla rahaa kulu kun en koskaan tee mitään. Kela maksaa vuokran, lisäksi saan joka kuukausi muutama sata euroa käyttörahaa. Hyvinhän tuo riittää. Jos teillä ei rahat riitä te tuhlaatte liikaa. No, en koskaan käy missään, tapaa ketään, osta mitään, harrasta mitään, tahdo mitään,... niin eihän siinä sitten rahaa kulu.

Olenko onnellinen? Jaa, olinkin ihan unohtanut tuon sanan jo. "Onnellinen". Outo sana. Ei, en ole, en ole koskaan ollut onnellinen. Lapsuus oli kamala koska vanhemmat hakkasivat. Ikä 20-30v oli kamalaa koska oli kipuilua traumojen kanssa. Nyt yli 30 vuotiaana on olo selvästi helpottunut. Olo on kohtuullisen helppo, tasainen, rauhallinen. Mutta ei ikimaailmassa onnellinen, ei sellainen ole minulle mahdollista, ne mahikset mun vanhemmat vei multa hakkaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksat elää noin jatkuvasti, vuodesta toiseen? Olin itse masennuksen vuoksi pari vuotta työttömänä ja meinasin oikeasti menettää viimeisetkin järkeni hippuset tuona aikana.

Toinen kysymys: kuinka pärjäät rahallisesti? Omassa tilanteessani koin, etten voinut työttömänä tehdä oikein mitään, kun rahat olivat aina niin tiukilla.

Kolmas kysymys: koetko olevasi onnellinen?

Oli tää alkuun tosi hankalaa, pitkään oli rankkaa, masensi, höperöidyn totaalisesti, oli hirveitä vaikeuksia kestää toimetonta työttömän arkea. Olinkin ihan unohtanut nuo ajat jo. No, onneksi noista ensimmäisistä kauheista työttömyysvuosista on jo kauan. Nyt on työttömyyttä jo jotain 10 vuotta takana, tms. Nyt tämä on pitkään ollut jo ihan helppoa, ei rasita yhtään, ei tule koskaan mieleenkään että kävisi vaikeaksi. Työttömyys on helppoa kun sen oppii.

En ymmärrä miksi kyselette rahojeni riittämisestä, en ymmärrä miksei teidän rahat riitä. Ei mulla rahaa kulu kun en koskaan tee mitään. Kela maksaa vuokran, lisäksi saan joka kuukausi muutama sata euroa käyttörahaa. Hyvinhän tuo riittää. Jos teillä ei rahat riitä te tuhlaatte liikaa. No, en koskaan käy missään, tapaa ketään, osta mitään, harrasta mitään, tahdo mitään,... niin eihän siinä sitten rahaa kulu.

Olenko onnellinen? Jaa, olinkin ihan unohtanut tuon sanan jo. "Onnellinen". Outo sana. Ei, en ole, en ole koskaan ollut onnellinen. Lapsuus oli kamala koska vanhemmat hakkasivat. Ikä 20-30v oli kamalaa koska oli kipuilua traumojen kanssa. Nyt yli 30 vuotiaana on olo selvästi helpottunut. Olo on kohtuullisen helppo, tasainen, rauhallinen. Mutta ei ikimaailmassa onnellinen, ei sellainen ole minulle mahdollista, ne mahikset mun vanhemmat vei multa hakkaamalla.

Olen todella surullinen puolestasi. Olen siis tuo alkuperäinen kysyjä. Itsellänikin on taustalla useita traumaattisia asioita. Vanhempien alkoholismi ja väkivaltaisuus sekä raiskaus teini-iässä. Koen silti olevani nykyään onnellinen. En halua olla tunkeileva, mutta toivon, että haet jonkinlaista apua itsellesi. Elämän ei tarvitse olla noin kamalaa. Sinullakin on mahdollisuus olla vielä joskus onnellinen. Toivon kaikkea mahdollista hyvää elämääsi.