Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää etten saa mitään aikaiseksi. En jaksa nousta sängyltä vaan plaraan tätä puhelintani iltaan asti. Miksi!?
04.11.2019 |
Pakko avautua tai pää räjähtää.
Ihailen ihmisiä jotka saavat asioita tehtyä ja ovat koko ajan menossa ja hoitamassa velvollisuuksia, ihmisiä jotka osaavat auttaa muita milloin missäkin ja jotka saavat kokea olevansa tärkeitä tai jopa korvaamattomia.
Itse tunnen itseni melkolailla hyödyttömäksi. En osaa paljon mitään. Valittaa kyllä osaan, sitä olen aina osannut. Olen laiska. En jaksa oikein mitään. En ole koskaan jaksanut. En tiedä mitä haluan elämältä, vaikka olen jo yli 3-kymppinen. Tunnen että elämäni valuu hukkaan ja harmittaa nämä kaikki vuodet, joiden aikana olisin voinut opetella asioita ja saada aikaan kaikkea mikä olisi vahvistanut itsetuntoani. Mutta olen aina ollut tällainen laiska ja mukavuudenhaluinen. Siksi olen lihonutkin ajan saatossa, koska syön yli kulutuksen. Syöminen on ollut minulle jo melkein 20 vuoden ajan ainoa asia josta saan suurimman nautinnon. Itsetuntoani ei lisää myöskään se, että kiloja on kertynyt. Haluaisin olla hoikka, aikaansaava , osaava ja merkityksellinen ihminen. Tiedän, että asioille olisi vielä mahdollista tehdä jotain, mutta kaikki tähänastiset kokemukset ovat muuttaneet persoonani ja elämänkatsomukseni niin negatiiviseksi ettei minusta ole enää senkään vertaa muuttamaan asennettani ja elämääni kuin aiemmin, kun vielä oli jonkinlainen usko ja toivo siihen, että minusta voi tulla onnellinen ja hyvinvoiva ihminen.
Minulle on suositeltu terapiaa mutta en usko sen pystyvän muuttamaan mitään. En myöskään halua alkaa suullisesti selittämään ja kertomaan mitään terapeutille. Kynnys siihenkin on todella korkealla. Mieluummin näyttäisin vaikka kirjoittamiani tekstejä, kuten nyt esimerkiksi tämän tekstin, mutta en tiedä onko sellainen edes mahdollista, vai onko niin että terapiassa on pakko puhua?
Sainpahan nyt avautua, on taas vähän helpompi olla.
Kommentit (37)
Elämä on nykyään täysin tyhjä. Jos pitää tehdä jotain niin se on AINA netin kautta. Eli sit vaa istut loppuelämäsi netin äärellä.
Voi kun kohta loppuisi tämä painajajainen nimeltä elämä. Jos edes kerran voisi nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on nykyään täysin tyhjä. Jos pitää tehdä jotain niin se on AINA netin kautta. Eli sit vaa istut loppuelämäsi netin äärellä.
Voi kun kohta loppuisi tämä painajajainen nimeltä elämä. Jos edes kerran voisi nauttia.
Niinpä. Mutta kannattaa karsia kaikki tällainen minimiin. Suosittelen pysähtymään hetkeksi ja miettimään, onko ko. asia pakko hoitaa netissä vai ei. Itse inhoan yli kaiken nettisovelluksia. Niiden kehittäjät keksivät ongelmia paikoista, joissa niitä ei ole ja sitten olevinaan keksivät ratkaisun.
Kun se on niin helppoa! Kaiken saa kotiin, mihinkään ei tarvitse lähteä. Puhelin on kasvanut käteen kiinni. Välillä vähän tuijottaa suoratoistoa....kyllä oli ennen kaikki paremmin, lankapuhelimien kanssa tälläinen elämä ei olisi onnistunut...
Itse kaipaan spontaaniuutta ja ihmisiä. Voi pahoin tässä tilastoiden ja raha maailmassa.
Ihan ensiksi pitäisi varata aika psykiatriselle riselle sairaanhoitajalle ja/tai psykiatrille ja sulkea pois masennus. Sitten hankkiutua opiskelemaan, töihin tai kuntouttavaan työtoimintaan sekä mahdollisesti pyytää toimintaterapeutille aika. Sitten hankkia jokin harrastus, liikunta tai missä tapaa toisia ihmisiä esim lukupiiri. Näillä saa aktiivisuutta jo jonkin verran elämään ja voi olla että sitä myöten herää halu myös muuhun toimintaan esim vapaaehtoistyöhön, ystävyyssuhteiden luomiseen ja parisuhteeseen. Kunhan saa alkuun asiat niin siitä ne lähtee. Myös seurakunnalla on erilaisia ryhmiä ja toimintaa mihin voi osallistua matalalla kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma. Luulin, että mulla on mt-ongelmia. Onko tämä sitten ihan normaalia?
Sama täällä. Mua auttaa eniten se, jos pystyn vetkuttamaan netin avaamisen mahdollisimman myöhäiseksi. Usein, kun avaan netin, niin jään myös sinne. Selaan samoja sivuja edestakaisin.... Kaipaan usein aikaa ennen nettiä, silloin oli helpompi tehdä muita asioita, kun ei ollut nettiä vaihtoehtona.
Mua auttaa eniten se, et laitan kellon soimaan esim. 15 minuutin päästä ja sovin itseni kanssa, että 15 minuuttia vaikka siivoan. Mut jaksan päivän aikana tehdä ehkä kaksi-kolme tällaista "tekemistä", muu aika menee vetkuiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kyrpii se, että tässä ollaan aina ekana tuputtamassa masennusdiagnoosia ja terapiaa. Saattaisin saada erinäköisistä testeistä masennukseen oikeuttavat pisteet, mutta tiedän tasan tarkkaan, etten kokis näitä tunteita, jos vaan saisin aikaiseksi tehdä enemmän asioita. Niinä päivinä, kun oon onnistunut olemaan toimelias, oon ihan tyytyväinen. Tuntuu kuitenkin "vähän" ylimitoitetulta hankkia aikaansaamattomuuden takia masennusdiagnoosia ja viedä vähiä terapiavaroja.
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja ferritiinin puute saattavat aiheuttaa kuvatunlaisia oireita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja ferritiinin puute saattavat aiheuttaa kuvatunlaisia oireita
Voi kunpa selitys oliskin noin yksinkertainen. Oikein riemastuin, kun pari vuotta sit kuulin ferritiinista: "vihdoinkin löytyi syy!". Harmi vaan, että mulla ferritiini on vähän yli 100... Kyllä tää on ihan päänsisäistä laiskuutta.
Mä meen töistä heti kotiin hengaamaan.
Välillä mietin oonko vain laiska vai onkohan mulla jokin sairaus, minkä takia en jaksa tehdä vapaa-ajalla mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Välillä on motivaatiota, välillä ei.
Oletteko yksineläjiä vai onko teillä perhettä tai lemmikkejä? Jos on lapsia ja/tai lemmikkejä, niin eipä oikein voi vaan maata sängyssä tekemättä mitään. Silloin on pakko toimia. Jos taas asuu yksin eikä ole mitään muita velvollisuuksia, kuin työssäkäynti ja laskujen maksaminen, niin helposti sitä jämähtää sinne mukavuusalueelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin yksin, kotona päivät pitkät. Olen 29v.
Täällä työssäkäyvä jolla sama ongelma. Töissä teen pakolliset hommat mitä pitää ja työt ihan ok mut kotona en saa mitään aikaan. Joo läksyt katson lapselta ja hänen kanssaan jotain höpötän ja teen tai katsotaan telkkaa ym, samoin sapuskat ja pyykit vielä sujuu, mutta kun pitäisi illalla tehdä kirjoitushommia tai siivota isommin niin ei vaan ei sit millään onnistu. Joka päivä päätän että teen kirjoitusjutut mut en vaan mitään saa tehtyä. Samoin aikomus alkaa ulkoilla, mutta ei sitten millään. Kännykkää töllään myös vähän väliä.
Jos sinulla ei ole motivaatiota etkä oikein usko asioiden olevan parannettavissa, ei ihme jos pienikin vaivannäkö tuntuu ylivoimaiselta. Mhin uskot? Mikä on tärkeää ja arvokasta sinulle?
Onko kyse vain laiskuudesta ja motivaation puutteesta vai oletko väsynyt, sairas? Jos käyt vaikka reippaalla kävelylenkillä, väsytkö vai piristytkö siitä?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sama, itsekin makoilen tässä sängyllä ja yritän saada itseäni tekemään asioita mutta tuntuu kuin aivot yrittäisivät saada minut olemaan tekemättä niitä? Argh, todella ärsyttävää. Sitten aina tämä sama juttu, ensin päätän että nyt teen mutta sitten en kuitenkaan tee vaan teen jotain muuta tai olen vaan sängyssä tms. Välillä saan sentään tehtyä jotain mutta en saa siitä sellaista rutiinia että se olisi jatkuvaa.