Lue keskustelun säännöt.
Seurustelen yli 30v miehen kanssa joka ei osaa hoitaa asioitaan. Olen ihan **tun kyllästynyt.
04.11.2019 |
En halua olla suhteessa mikään jankuttava äitihahmo.
"Oletko muistanu hoitaa sen veroasian?" "Kävitkö siellä pankissa?" "Soititko sen lääkäriajan?"
Vastaus: "ai niin enpä muistanu."
Jos ei oltaisi taloudellisesti niin tiukilla niin vähät välittäisin enkä muistuttaisi mistään, siinäpä olisi sitten. Sen sijaan, että mies hoitaisi itse raha-asiansahänen ratkaisu on "lainaa vanhemilta rahaa". Hänen mielestään olen outo kun koen, etten tässä iässä halua lainata vanhemmilta.
Onko liikaa pyydetty että tässä iässä haluaisi miehen jolla tällaiset perus asiat hoituu, eikä tarvitse lähes joka kk vääntää ihan itsestään selvistä asioista. Ainoa toive olisi, että voisin luottaa mieheeni, että asiat tulee hoidettua.
Olen niin väsynyt tähän. Eilen otin asian puheeksi ja nyt hän pitää mykkäkoulua.
Kommentit (26)
Täällä aina haukutaan mies heti alimpaan maanrakoon. Voisi ensin aatella olisko sillä sun miehellä vaikka ADD. Tunnen tämmösen tapauksen ja tuo huolimattomuus ei ole välttämättä laiskuutta tai välinpitämättömyyttä vaan asioiden hoitaminen on oikeasti vaikeaa. Tottakai tälläisen ihmisen pitää tajuta oma tilanteensa ja miettiä miten siihen saa apua ja millä konstein oppii hallittemaan arkipäivän jutut.
Ymmärrän että sua kyrsii, tietenkin. Otappa ja juttele miehen kanssa ihan rauhassa ja suuttumatta. Ja jos ei halua tajuta käytöstään eikä tehdä mitään asian eteen niin sitte sun täytyy miettiä haluatko tuollaista parisuhdetta. Jaksatko ja mikä on paras ratkaisu. Raivoaminen ei kuitenkaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna äijän upota omien asioidensa kanssa. Minulla on tuollainen pikkuveli, ollaan kumpikin viidenkymmenen ikävuoden molemmilla puolin. Äiti vielä autteleekultapoikaansa, mutta minulla on yllätys hänen varalleen. Kun äidistä aika jättää, kieltäydyn perinnöstä, joka on huonokuntoinen talo, eikä kovin helpolla tule menemään kaupaksi. Siinäpä on kultapoika sitten lirissä perintöveron kanssa. Vaikka se ei tule olemaan kovin iso (ei talolla paljon arvoa ole), niin se vähäkin tulee tuottamaan ongelmia. Hahahaha.
Miten te molemmat onnistutte olemaan viidenkympin molemmin puolin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaisia ihmisiä oikeasti.
Juuri patistin vaimoa maksamaan 50€ karhun. Alkup. laskun heitti jonnekin, karhukirjeestä sanoi, että olen omasta mielestäni sen maksanut...
Viikko sitten tuli perintätoimiston kirje, jonka myös heitti jonnekin.
Etsin sen juuri, ja pakotin maksamaan.
Rahasta ei ole kiinni, vaan silkkaa typerehtimistä.
Päällepäin osaa olla tarmokkaan näköinen. mm. somessa.Raskasta on joskus hänen kanssaan arjen pyöritys.
En ymmärrä. En itse edes näe puolisoni laskuja (hän on enemmän kotona, joten hakee yleensä kirjepostin, ja ainakin lähes kaikki omani + yhteiset laskut tulevat suoraan verkkopankkiin joten oletan että myös hän on ohjannut laskunsa suoraan omalle tililleen). Jos puolisoni jättää jonkun oman laskunsa maksamatta, niin hänhän siitä kärsii enkä minä.
Toivottavasti teidän ei tarvitse koskaan hakea asuntolainaa tai vuokra-asuntoa, tuppaa tyssäämään, jos molemmilla ei ole luottotiedot kunnossa.
Ei tarvitse.
Miks sen lääkäriaika kuuluis ap:lle??
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia mies ei ole tuohon ikään mennessä vielä perheellistynyt? Miksi mahtoi olla vapaana, kun sinut löysi? Onpa vaikea arvata, miksi ei ole muille kelvannut..
Mitä ihmettä haet tällä kommentilla? Että jos ihminen ei ole kolmikymppiseksi mennessä perheellistynyt, niin taustalla on aina pakko olla jotain raskaita syitä?
Puolisoni usein heittää postinsa jonnekin, keittiön hyllyyn, jättää lojumaan pöydäle, jne.
Meillä on yhteinen yritys, josta hän omistaa puolet, mutta osallistuu töihin vain ajoittain, eikä varsinsisesti hoida yrityksen rahaliikennettä, minä hoidan yrityksen laskut jne. Siksi en voi antaa hänen sotkea luottotietojaan.