Lahjojen antaminen. Vanha isäni pitää tyyliä outona. Hän ei ymmärrä et lahjoja annetaan. Siis synttärit ja joulu.

Jaa mitä tehdä? No, älä osta lahjoja papalle jos ne häntä ahdistaa.

Onko sillä muitakin sairauksia vai ainoastaan mt?

Minustakin lahjojen antaminen on ajanhukkaa ja ympäristön turhaa kuormittamista. Välittämistä voi paremmin osoittaa viettämällä aikaa yhdessä tai auttamalla. Isäpappasi on viisas mies.

Oma 40- luvulla syntynyt isäni on samanlainen, ei koskaan ole antanut mitään kenellekään. Väkisin olen hänet raahannut kukkakauppaan jos on vaikka menossa sukulaisnaisen kesäjuhliin kun ei tajua että jotain olisi vietävä kun toinen nähnyt vaivaa hulluna. Itsekin annan hänelle vain jotain ihan pientä, kirpparilta cd tai matkalta t- paita.

Isäsi on fiksu mies.

Ankeuttaja

On syntynyt 40-luvulla. Mua hävettää äitini puolesta. Äiti taas on kova antamaan lahjoja. Isäni kieltää kaiken et mitään ei saisi ostaa.

Hyvä faija! Minä keski-ikäisenä olen tismalleen samaa mieltä!

Etkö sä saa enää isiltä lahjoja.... nyyh.

Mulla taas suvussa pari vanhemman polven mitkä eivät myöskään mielellään anna, mutta vastaanottavat lahjoja mielellään.

Ap, haluaako ja ottaako isäsi vastaan saamansa lahjat mielellään?

Äitini on tuosta lievempi versio. Ottaa lahjat vastaan, mutta ei kiitä ja antaa ne eteen päin.

Äidin lahjomattomuutta voi kiertää antamalla yhteisiä lahjoja hänelle ja isälle pariskuntana. Ja mielllään nimettynä lahjakorttina, koska muu annettaisiin pois :D Muita keinoja ei ole.

Hän on kylmä ja eristäytynyt persoona, mutta myös äärimmäisen vaatimaton ja pikemminkin hengellinen kuin materialistinen. Turha omistaminen on hänelle jotenkin epämukavaa.

No ei hän kaikista lahjoista kyllä pidä. Kirjalahjat on lähinnä vanhan isäni mieltä. Ne hän ymmärtää. Mutta kaikki muu menee hänen mielensä yli.

Vierailija kirjoitti:

On syntynyt 40-luvulla. Mua hävettää äitini puolesta. Äiti taas on kova antamaan lahjoja. Isäni kieltää kaiken et mitään ei saisi ostaa.

Siis mielestäsi isäsi tyyli se oikea, ettei anneta?

Oletko niinkun minun 40 luvulla syntyneet sukulaiset, hemmetin säästäväisiä jos jollekkin pitäs jotain ostaa. Mutta kun ollaan itse saamassa niin mikään ei ole liian kallista? Kaikki otetaan vastaan jos joku on niin hölmö että antaa. Kysyin yhdeltä näistä haluisiko pari puskaa mun puutarhasta, niin vastaus oli että kaikki ilmanen on tervetullutta. Varmisti varmaan lauseellaan etten ollut mitään rahaa puskista vaatimassa.

Sun äitis on järkevin teistä kolmesta.

Kamalia tyyppejä teidän vanhemmat, ei mitään käytöstapoja. Omatkin vanhempani syntyneet 30-40 luvulla mutta osaavat sekä antaa että vastaanottaa lahjoja. Ei ikä ole mikään syy olla tollo juntti.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuosta lievempi versio. Ottaa lahjat vastaan, mutta ei kiitä ja antaa ne eteen päin.

Äidin lahjomattomuutta voi kiertää antamalla yhteisiä lahjoja hänelle ja isälle pariskuntana. Ja mielllään nimettynä lahjakorttina, koska muu annettaisiin pois :D Muita keinoja ei ole.

Hän on kylmä ja eristäytynyt persoona, mutta myös äärimmäisen vaatimaton ja pikemminkin hengellinen kuin materialistinen. Turha omistaminen on hänelle jotenkin epämukavaa.

Ja silti pitää väkisin jotain aina olla antamassa hänelle? Lopettaisit jo!

Juuri näillä älyttömillä lahjaperinteillä ihmisten kodit muuttuvat romuvarastoiksi. Minä olen sopinut kaikkien kanssa, että lahjoja ei anneta puolin eikä toisin, vaan sen sijaan vietetään yhdessä aikaa. Yksi ei tätä jotenkin ymmärrä vaikka kuinka selitän. Sitten kiitän kyllä taas uudesta mukista tai muusta esineestä jonka sitten seuraavalla viikolla vien punaisen ristin keräykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia tyyppejä teidän vanhemmat, ei mitään käytöstapoja. Omatkin vanhempani syntyneet 30-40 luvulla mutta osaavat sekä antaa että vastaanottaa lahjoja. Ei ikä ole mikään syy olla tollo juntti.

Jaa. Minä olen keski-ikäinen, ja olen ostanut jo kaiken (halvan) tarvittavan. En todellakaan halua turhaa krääsää nurkkiini pölyttymään! Ja lahjoja antamalla olen saanut kysymyksiä siitä, miten niitä (hyvin yksinkertaisia) juttuja käytetään. Että joo...

Tietysti, jos joku haluamalla haluaa antaa mulle toisen uuden 4k-järjestelmäkameran, niin en kieltäydy. Tosimaailmassa lahjat ovat turhia.

No miksi ei sitten voi kuunnella toista ilman että yrittää pakottaa johonkin muottiin että saisi itse hyvän mielen? Koska eihän siinä enää ole kyse toisen ilahduttamisesta vaan itsensä ilahduttamisesta, kun kerran tietää jo ennalta ettei toinen ilahdu lahjan saadessaan.

Se, että aikuinen ei halua lahjoja tai edes anna, on ehkä jotenkuten ymmärrettävää, mutta asian perustelu sillä, ettei NeukkulassAkaan annettu, on outo. Eihän neukkulassa tehty mitään aitoja valintoja, mitä kuluttamiseen tuli. Ylimääräiseen oli rahkeita vain puolue-eliittiin kuuluvilla perheillä. Ja kyllä nyt jotakin symbolista pientä pitäisi kyetä antamaan.  Vaikka joku lahjakortti, ei roinaa. Ekologista ja kohentaa työllisyyttä. Ehkä kommarius pitäisi luokitella mielenterveyshäiriöksi?