Omat haitalliset käyttäytymismallit, mistä apua?

Onko nyt niin että terapeutti on parempi vaihtoehto kuin psykologi? Googletin nopsaan terapeutit, melkoinen neula heinäsuossa taitaa hyvän ja ammattilaisen löytäminen olla :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalille terveyskeskuslääkärille? Kuulunko minä sinne kun en tarvitse lääkettä mielestäni? Ja mitä minä sille tavan lääkrille sanon, että en ole normaali ihminen? :D Vai voinko varata ykstyiseltä suoraan ajan erikoislääkärille? Mikä se erikoislääkäri olisi ja voiko häneltä saada sitten lähetteen johonkin terapiaan joka kelpaa kelalle ja saa kotvauksen? Jos joku osaa antaa hintoja paljon terapia maksaisi? Tai saako niistä yleensäkään mitään korvausta? Asia on ihan täysin vieras itselle, toki haluan edetä siten ettei maksaisi maltaita jos jotain alennusta tai jopa maksutonta apua jostain kautta voi saada mutta asian nopea eteneminen olisi tärkeämpää.

Ap

Ei sulla työ-/opiskelijaterveydenhoitoa ole?

Varaa aika yksityiselle psykiatrille ja kysy aikaa varatessa, voiko hän lähettää sut testeihin mielenterveyspolille.

Tai varaa aika terveyskeskuksen mielenterveyshoitajalle, tk-lääkärille tai mielenterveysseuran kriisihoitajalle. Googlaa.

Tällä erikoisalalla on ongelmana se, ettei hoitoon ole helppo päästä edes niiden, jotka haluaisivat, koska resurssit ovat täysin alimitoitetut tarpeeseen nähden.

Psykiatria näitä tunneongelmia hoitaa. Useimmat potilaat eivät ole "hulluja" vaan nimenomaan tunteiden säätely ja haitalliset reagointitavat ovat yleisin hoitoon hakeutumisen syy.

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin että terapeutti on parempi vaihtoehto kuin psykologi? Googletin nopsaan terapeutit, melkoinen neula heinäsuossa taitaa hyvän ja ammattilaisen löytäminen olla :(

Ap

Ei. Terapeutit on erikoistuneet ja ottavat potilaita lähetteellä. Ei kukaan vastuullinen ala sua kylmiltään hoitaa ennenkuin ongelmasi on kartoitettu.

Suosittelen psykologia tai psykiatria, joka voi lähettää mielenterveyspolille.

skeematerapia

Lääkärille ensin. Se luultavasti ohjeistaa sut mielenterveysyksikköön, jossa voi käydä keskustelemassa jonkun kanssa. Tuskin ihan kerrasta voit saada lähetettä terapiaan vain sanomalla, että nyt on tämmönen olo ja tilanne. Täytyy olla lääkärin diagnoosi ja tutkimukset, että mikä on vialla ja millä tavalla sitä lähdetään korjaamaan.

Itse kävin dkt-kurssin, antoi hyviä konsteja muuttaa haitallisia käyttäytymiskaavoja. Pitkä tie piti kuitenkin kulkea ensin psykiatrian puolella, ennen kuin pääsin sinne, mutta luultavasti yksityisellä puolella löytyy kursseja, jos vaan on halukas maksamaan. 

Tämä tais viimeksi kaatua just tähän, en tiedä miten edetä asiassa. En halua soittaa mihinkään julkiseen ajanvaraukseen ja alkaa selostaa asiaani ja odottaa lääkäriaikaa ties miten pitkälle. Eli suoraan ajan varaaminen yksityiseen psykoterapiaan on virhe? Apua, ahdistus tulee kun ei tajua tässä kaaoksessa mitä tehdä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika huonot mahdollisuudet että ap saisi terapiaa yhteiskunnan tukemana. Yleensä sitä annetaan lähinnä, jos työkyky on uhattuna tai jo mennyt mutta on oletettavissa että terapia voisi olla tärkeä osa työkyvyn palauttavaa hoitoa. Voihan sitä toki yrittää silti, saisiko julkiselta puolelta apua.

Jos mahdollista taloudellisesti niin yksityinen toki helpoin vaihtoehto. Ei tarvitse mennä edes lääkärin kautta, sen kun varaa ajan mieleiselleen terapeutille. Olen itse käynyt täysin yksin maksaen Helsingissä Vastaamossa terapiassa syömishäiriöön.

Siltä tämä vaikuttaa että yksityiselle terapeutille varaan suoraan ajan. En todellakaan ala odottamaan sitä että työkyky menee kun masennun ja kohta pimahdan tähän ahdistukseen, ihan hullu ajatus.

Ap

Kannattaa käydä psykiatrin luona jos saisit ajan ihan tutkimuksiin. Terapiamuotoja on TODELLA erilaisia ja ne on aina suunniteltu eri häiriöiden hoitoon. Siksi ei kannata vaan varata aikaa psykoterapeutille, jos et edes tiedä millaista terapiaa tarvitset. Saatat maksaa itsesi kipeäksi hoidosta, mikä ei edes auta koska hoitomuoto on väärä. Psykiatri osaa auttaa hoidon valinnassa.

Täällä on useita vääriä vastauksia, ihmiset taitaa luulla asioita toisin kuin ne on. 

Ensinnäkin osa psykoterapeuteista on psykologeja, joten osin ne on sama asia, osa heistä myös tekee sekä terapiatyötä että muuta psykologityötä. Mutta ap hyötyisi eniten psykoterapiakoulutuksen saaneesta ihmisestä ja psykoterapiasta, oli sen terapeutin taustakoulutus sitten psykologi, psykiatri tai joku muu. 

Psykoterapiaan ei tarvitse lähetettä. Psykoterapeuteilta varataan ne ajat suoraan, ei siinä mitään lähetekäytäntöä ole. Jos haluaa sen kelatuen eikä halua maksaa kaikkea itse, niin siihen pitää olla psykiatrin toteama masennus, ahdistus tms ja psykoterapialausunto, ja sillä lausunnolla kelasta sitten haetaan se tuki. Tukea ei saa ellei ole jotain esim. masennusdiagnoosia.

Jos olisin ap niin varaisin ajan yksityiseltä psykiatrilta ja selittäisin asiani ja kysyisin näkemystä että onko mahdollisuus saada se kelatuki (käytännössä samalla arvio onko masennus tai ahdistus). Jos voisi saada kelatuen niin hakisin sitä. Jos ei niin varaisin ajan yksityiseltä psykoterapeutilta ja pyytäisin noin 10 kerran lyhytpsykoterapian (kognitiivisesti orientoituneen tai KAT voisi sopia myös).

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useita vääriä vastauksia, ihmiset taitaa luulla asioita toisin kuin ne on. 

Ensinnäkin osa psykoterapeuteista on psykologeja, joten osin ne on sama asia, osa heistä myös tekee sekä terapiatyötä että muuta psykologityötä. Mutta ap hyötyisi eniten psykoterapiakoulutuksen saaneesta ihmisestä ja psykoterapiasta, oli sen terapeutin taustakoulutus sitten psykologi, psykiatri tai joku muu. 

Psykoterapiaan ei tarvitse lähetettä. Psykoterapeuteilta varataan ne ajat suoraan, ei siinä mitään lähetekäytäntöä ole. Jos haluaa sen kelatuen eikä halua maksaa kaikkea itse, niin siihen pitää olla psykiatrin toteama masennus, ahdistus tms ja psykoterapialausunto, ja sillä lausunnolla kelasta sitten haetaan se tuki. Tukea ei saa ellei ole jotain esim. masennusdiagnoosia.

Jos olisin ap niin varaisin ajan yksityiseltä psykiatrilta ja selittäisin asiani ja kysyisin näkemystä että onko mahdollisuus saada se kelatuki (käytännössä samalla arvio onko masennus tai ahdistus). Jos voisi saada kelatuen niin hakisin sitä. Jos ei niin varaisin ajan yksityiseltä psykoterapeutilta ja pyytäisin noin 10 kerran lyhytpsykoterapian (kognitiivisesti orientoituneen tai KAT voisi sopia myös).

Ei todellakaan kannata mennä ennen psykiatrin käyntiä varaamaan psykoterapialle 10 kerran käyntejä. Ensin psykiatrille hakemaan mahdolliset diagnoosit jos niitä on ja sitten vasta se hoidon valinta. AP ei selvästi edes itse tiedä mitä hoitoa tarvitsee, siksi kannattaa ottaa psykiatri mukaan oikeaa hoitomuotoa valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useita vääriä vastauksia, ihmiset taitaa luulla asioita toisin kuin ne on. 

Ensinnäkin osa psykoterapeuteista on psykologeja, joten osin ne on sama asia, osa heistä myös tekee sekä terapiatyötä että muuta psykologityötä. Mutta ap hyötyisi eniten psykoterapiakoulutuksen saaneesta ihmisestä ja psykoterapiasta, oli sen terapeutin taustakoulutus sitten psykologi, psykiatri tai joku muu. 

Psykoterapiaan ei tarvitse lähetettä. Psykoterapeuteilta varataan ne ajat suoraan, ei siinä mitään lähetekäytäntöä ole. Jos haluaa sen kelatuen eikä halua maksaa kaikkea itse, niin siihen pitää olla psykiatrin toteama masennus, ahdistus tms ja psykoterapialausunto, ja sillä lausunnolla kelasta sitten haetaan se tuki. Tukea ei saa ellei ole jotain esim. masennusdiagnoosia.

Jos olisin ap niin varaisin ajan yksityiseltä psykiatrilta ja selittäisin asiani ja kysyisin näkemystä että onko mahdollisuus saada se kelatuki (käytännössä samalla arvio onko masennus tai ahdistus). Jos voisi saada kelatuen niin hakisin sitä. Jos ei niin varaisin ajan yksityiseltä psykoterapeutilta ja pyytäisin noin 10 kerran lyhytpsykoterapian (kognitiivisesti orientoituneen tai KAT voisi sopia myös).

Ei todellakaan kannata mennä ennen psykiatrin käyntiä varaamaan psykoterapialle 10 kerran käyntejä. Ensin psykiatrille hakemaan mahdolliset diagnoosit jos niitä on ja sitten vasta se hoidon valinta. AP ei selvästi edes itse tiedä mitä hoitoa tarvitsee, siksi kannattaa ottaa psykiatri mukaan oikeaa hoitomuotoa valitsemaan.

Minä vastaavantapaisessa tilanteessa kyllä varasin heti ajan terapeutilta, jolla aloin käydä saman tien. Samalla kävin myös psykiatrilla sen vaaditun 3 kk, minkä jälkeen sain sitten hakea Kelan tukea terapiaan. Nyt olen vaihtamassa terapeuttia sellaiseen, joka sopii itselleni paremmin. Ensimmäisestäkin terapeutista oli silti todella paljon apua. Omalla kohdallani ainakin oli niin, että kokemuksen kautta itselleni kehittyi ajatus siitä, mikä terapiamuoto minulle sopii ja miksi. Psykiatrin voi olla aika vaikea siihen saada selvyyttä sen kolmen käynnin aikana, joka vaaditaan että voi hakea Kela-korvausta terapiaan. Avuksi hän voi toki olla, mutta en silti suosittele ripustautumaan pelkästään ammattilaisten varaan tässä asiassa, vaan olemaan itsekin aktiivinen. Silloin itse terapiatyöskentelykin onnistuu parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useita vääriä vastauksia, ihmiset taitaa luulla asioita toisin kuin ne on. 

Ensinnäkin osa psykoterapeuteista on psykologeja, joten osin ne on sama asia, osa heistä myös tekee sekä terapiatyötä että muuta psykologityötä. Mutta ap hyötyisi eniten psykoterapiakoulutuksen saaneesta ihmisestä ja psykoterapiasta, oli sen terapeutin taustakoulutus sitten psykologi, psykiatri tai joku muu. 

Psykoterapiaan ei tarvitse lähetettä. Psykoterapeuteilta varataan ne ajat suoraan, ei siinä mitään lähetekäytäntöä ole. Jos haluaa sen kelatuen eikä halua maksaa kaikkea itse, niin siihen pitää olla psykiatrin toteama masennus, ahdistus tms ja psykoterapialausunto, ja sillä lausunnolla kelasta sitten haetaan se tuki. Tukea ei saa ellei ole jotain esim. masennusdiagnoosia.

Jos olisin ap niin varaisin ajan yksityiseltä psykiatrilta ja selittäisin asiani ja kysyisin näkemystä että onko mahdollisuus saada se kelatuki (käytännössä samalla arvio onko masennus tai ahdistus). Jos voisi saada kelatuen niin hakisin sitä. Jos ei niin varaisin ajan yksityiseltä psykoterapeutilta ja pyytäisin noin 10 kerran lyhytpsykoterapian (kognitiivisesti orientoituneen tai KAT voisi sopia myös).

Ei todellakaan kannata mennä ennen psykiatrin käyntiä varaamaan psykoterapialle 10 kerran käyntejä. Ensin psykiatrille hakemaan mahdolliset diagnoosit jos niitä on ja sitten vasta se hoidon valinta. AP ei selvästi edes itse tiedä mitä hoitoa tarvitsee, siksi kannattaa ottaa psykiatri mukaan oikeaa hoitomuotoa valitsemaan.

Minä vastaavantapaisessa tilanteessa kyllä varasin heti ajan terapeutilta, jolla aloin käydä saman tien. Samalla kävin myös psykiatrilla sen vaaditun 3 kk, minkä jälkeen sain sitten hakea Kelan tukea terapiaan. Nyt olen vaihtamassa terapeuttia sellaiseen, joka sopii itselleni paremmin. Ensimmäisestäkin terapeutista oli silti todella paljon apua. Omalla kohdallani ainakin oli niin, että kokemuksen kautta itselleni kehittyi ajatus siitä, mikä terapiamuoto minulle sopii ja miksi. Psykiatrin voi olla aika vaikea siihen saada selvyyttä sen kolmen käynnin aikana, joka vaaditaan että voi hakea Kela-korvausta terapiaan. Avuksi hän voi toki olla, mutta en silti suosittele ripustautumaan pelkästään ammattilaisten varaan tässä asiassa, vaan olemaan itsekin aktiivinen. Silloin itse terapiatyöskentelykin onnistuu parhaiten.

Lisään vielä, että en kuitenkaan varannut mitään "pakettia", vaan yksittäisiä käyntejä joiden päätteeksi sovitaan aina seuraava käynti, jos tuntuu siltä. Ensimmäinen terapeuttini edusti ratkaisukeskeistä suuntausta, ja ainakin hänelle tämä oli ok.